Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Arvokas ja perinteinen englantilainen hovimestari Stevens lähtee automatkalle. Sen päällimmäinen tarkoitus on koota uusi henkilökunta kartanon uuden omistajan, rikkaan amerikkalaisen liikemiehen palvelukseen. Kaikesta henkii luovuttaminen ja haikeus, koska aiemmin lordi Darlingtonin omistaessa kartanon kaikki oli paremmin ja henkilökuntaakin moninkertaisesti enemmän.

Rekrytointimatka on samalla vanhentuneen Stevensin ensimmäinen tutustumismatka omaan itseensä sekä Englantiin, jota ei enää ole olemassa. Stevens haluaa uudelleen palvelukseensa neiti Kentonin, joka kerran lähti kartanosta mennäkseen naimisiin jonkun muun kuin Stevensin kanssa.

”Minä, kuten monet meistä, olen luonnollisesti haluton muuttamaan vanhoja tapoja liian paljon. Mutta ei ole liioin mikään hyve takertua johonkin vanhaan traditioon vain tradition itsensä nähden.”

Stevens kertoo matkastaan ja muistelee samalla vuosikymmenien tapahtumia. Hän tekee tyylikkäitä kertomuksen kannalta tarkoituksenmukaisia siirtymiä ajass…
Uusimmat tekstit

Heinäkuun 2018 suositukset

Antti Hyry: Maantieltä hän lähti (1958 Otava, 89 s).
Olen vasta perehtymässä Hyryn tuotantoon ja teen sen ääripäistä: samaan aikaan lukuvuorossa ovat miehen esikoinen ja viimeiseksi jäänyt Uuni. Olen hengästynyt siitä, että Hyry teki puolen vuosisadan kirjailijanuran ja otokseni perusteella säilytti tunnistettavan tyylinsä. Tämä novellikokoelma sisältää lyhyitä kirjoituksia, jotka arkisen lakonisesti piirtävät näkyviin kasvamiseen ja olemassaoloon liittyviä valtavia ajatuksia. Saatan olla löytämässä uuden nimen suosikkikirjailijoideni joukkoon.

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas 

Vladimir Nabokov: Lolita (1955 Gummerus, suom. Eila Pennanen ja Juhani Jaskari, 384 s).
Valtavat odotukset. Lolita oli kärkipäässä niistä kirjoista, joita en ollut lukenut, mutta jotka jatkuvasti tulevat esiin kiinnostavissa yhteyksissä. Täyttyivätkö odotukset? Kyllä ja ei; Lolita ei päässyt lähellekään parhaiden lukukokemusten kategoriaa, mutta kirjassa on enemmäksi kuin vain kertalukemiseksi. Siinä on us…

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas

Usein tulee luettua kirjoja, joissa juonen tasolla vähät välitän, mitä henkilöille tapahtuu. Siksi juonipaljastuksen, tosin hyvin ilmeisen, uhallakin kerron järkyttyneeni ja surreeni, kun Marsipaanisotilaassa yksi Kummelin perheen jäsenistä kuolee sodassa. Ulla-Lena Lundberg on tehnyt tämän minulle ennenkin, Jää (2013) kertoo saman perheen vaiheista, ja siinä kuolee toinen perheenjäsen. Länsiuusmaalaisia Kummeleita on kaikkiaan kuusi, opettajapariskunta ja neljä lasta ja vaikka nuorin tytär ei toistaiseksi ole ollut juuri esillä, ovat kaikki lukijalle kuin lihaa ja verta; moniulotteisia, luonteikkaita, kehittyviä henkilöhahmoja. Mestarillista kirjailijantyötä.

Vapaudenristillä palkittavista Kummelin upseeripojista ovat Marsipaanisotilaassa fokuksessa Göran, kaunis pullamössöpoika ja naistenmies, sekä Frej, taiteilija ja tiukan paikan tullen särmä ja armoton myös itseään kohtaan. He taistelevat eri rintamilla ja pitävät yhteyttä toisiinsa ja kotiin, mutta kirjeissään kaunistelevat til…

Kesäkuun 2018 suositukset

Arto Jokinen (toim.): Yhdestä puusta. Maskuliinisuuden rakentuminen populaarikulttuureissa (2003 Tampere University Press, 244 s).
Hieman epätasainen sekä jo vähän ajan puraisema artikkelikokoelma kertoo miehisyydestä mediassa, pop-musiikissa, urheilussa ja elokuvissa. Kokoelman suurimmat myötähäpeän aiheuttajat ovat analyysit Veikka Gustafssonista tekstuaalisena hahmona, Pietarinkadun Oilers Go Go –radio-ohjelmasta sekä kukkomunarockista. Niiden vastapainoksi Badding- ja Let’s All Meet Up In The Year 2000 –artikkelit osuvat toisenlaiseen hermoon.

James Joyce: Ulysses (1922 Gaudeamus, suomentanut Leevi Lehto 2012, 832 s).
Osallistuin James Joycen Ulysses –verkkolukupiiriin, joka aloitti urakkansa lokakuussa 2017 ja päätti sen Bloomsdayhin, 16.6.2018. Syvä kumarrus piirin vetäjälle, koska hän on suurin yksittäinen syy siihen, että pääsin teoksen loppuun ja jotakin siitä ymmärsinkin. ”Loistava taideteos, surkea romaani”, kommentoi eräs lukupiiriläinen projektin kuluessa, ja vaikken ole…

Maiju Lassila: Kuolleista herännyt & Pirttipohjalaiset

Algot Untolan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 ja kuolemasta 100 vuotta. Untolan tuotantoa ja kohtaloa esiin nostanut Juha Hurme sanoo sen olevan nyt yksi perkele, kun tasavuosia ei ole noteerattu millään tavalla eikä asia tunnu kiinnostavan ketään. Untolan tunnetuimmat kirjailijanimet ovat Maiju Lassila ja Irmari Rantamala, ja erilaisia kirjailijanimiä hänellä tiedetään olleen peräti kymmenkunta.

Kirjailija ja tutkija Markku Eskelinen kiittää sitä, että Untolan kirjallinen mustamaalaaminen ja aktiivinen unohtaminen on sentään päättynyt, ja että hänen tuotantoaan on uudelleenjulkaistu ja sitä pidetään merkittävänä. Siitä huolimatta Untola on Eskelisenkin mukaan edelleen jollain tapaa henkipaton asemassa: esimerkiksi koko hänen laajaa tuotantoaan ei ole painettu tai saatettu, saati digitoitu edes tutkijoiden käyttöön.

Untola tuotti 1910-luvulla hurjan määrän tekstiä, parhaimpana vuotenaan yhdeksän kirjaa. Yhden romaaninsa hän kirjoitti 19 tunnissa. Pääosan myöhäistuotannost…

Elämäni jalkapalloilijat

Kirjoitukset on alun perin julkaistu Facebook-sivullani 27.5. – 13.6.2018. En pyrkinyt esittelemään maailman kymmentä parasta jalkapalloilijaa, vaan muuten itselleni tärkeitä pelaajia, jotka myös valottavat suhdettani jalkapallon seuraamiseen.

Paulo Roberto Falcao (s. 1953).
Vuoden 1982 MM-kisojen Brasilia oli kaikkien aikojen parhaita joukkueita. Cerezo, Sokrates, (pelipaikkatulkinnasta riippuen) Zico sekä tyylikkyyden ikoni Falcao muodostivat maagisen keskikenttäryhmityksen. Sen taidoille veroisia on nähty sittemminkin, mutta vastaavaa legendaarisuutta ei ole tavoitettu.  Se, että Brasilia hävisi Italialle ja putosi mitalipeleistä oli 11-vuotiaan maailmassa vääryys, joka aiheutti fyysistä pahoinvointia. Vääryys ei korjautunut ikinä, sillä vaikka Brasilia on voittanut myöhemmin kaksikin maailmanmestaruutta, tiemme ovat jo eronneet. 1990-luvulla maan maajoukkue muuttui Niken mainosnukeiksi ja nykyään touhu muistuttaa kaaosta.


Glenn Hoddle (s. 1957).
Tottenhamin kaikkien aikojen pelaajak…

Toukokuun 2018 suositukset

Julio Cortázar: Tuli on kaikki tulet (1966 Teos, suom. Anu Partanen 2016, 177 s).
Ihastuttavan argentiinalainen, pariisilainen ja 1960-lukulainen novellikokoelman, joka olisi parhaan tasonsa säilyttämällä päässyt huippupisteille. Oma suosikkini oli ”Sairaiden hyvinvointi”, valloittava ja otteessaan pitävä kertomus siitä, mihin valheet ja niiden peittely uusilla valheilla voi ihmisen johtaa.

Markku Pääskynen: Hyvä ihminen

Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus (2005 WSOY, 308 s).
Luin Pamisoksen purkauksen ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Olen etsinyt suurta romaania 1990-luvun alun Suomesta, ja takakannen mukaan Pamisos on ”Raittilan suuri lamaromaani”. Olin kaikki nämä vuodet hämmennyksissä, koska kirja oli lamaromaani, mutta myös jotakin muuta, mitä en ymmärtänyt. Luin nyt uudestaan ja ymmärsin yhden merkittävän tarinan/kerronnan käänteen, mikä ensimmäisellä kerralla oli mennyt ohi. Samalla Pamisoksen purkaus alkoi tuntua enemmän siltä lamaromaanilta, mitä olin kaivannut. E…