Piippuhyllyllä

Nämä ja neljän kaverin valinnat vuoden 2016 kymmeneksi parhaaksi levyksi on julkaistu 22.-31.12.2016 julkisessa Facebook-ryhmässä Ruutia, räminää ja rakkautta.


-10- David Bowie: Blackstar

En kuulu David Bowien musiikin suuriin faneihin enkä surrut miehen kuolemaa, mutta kylmäksi ei tammikuun alun viikonloppu jättänyt. Kuolemaan monin tavoin viittaava Blackstar julkaistiin perjantaina, ja maanantaiaamuna levisi tieto Bowien menehtymisestä.

Ihmiselämän päättyminen on suurempi asia kuin rocktähteys, ja myös taiteilijoiden on kuoltava. Tapa, jolla noutaja vei David Bowien, on yksi legendaarisimmista mahdollisista. Näin muututaan kuolemattomaksi.

Blackstar kuuluu itseoikeutetusti vuoden parhaiden levyjen listalleni. Musiikillisesti se ei ehkä sinne mahtuisi, eikä säälipisteitä ole jaossa. Se pääsee listalle ylivoimaisilla tyylipisteillä.




-9- The Felice Brothers: Life In The Dark

Muut veljekset eivät ole tainneet vieläkään toipua Simone Felicen karkaamisesta soolouralle. Siitä on jo seitsemän…

Lukutahtini kiihtyy. Vuonna 2014 luin 46 kirjaa ja viime vuonna 68. Vuoden 2016 saldoksi tuli 74 teosta. Osasta olen kirjoittanut tänne oman tekstinsä ja kaikista lukemistani kirjoista on blogissani vähintäänkin lyhyt kuvaus.

Alla on kolme listaa lukuvuodestani 2016. Vuoden 2015 suosikkini löydät täältä.Silloin vuoden parhaiksi kirjoiksi nousivat Eeva-Kaarina Arosen Edda, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme ja John Williamsin Stoner.

Kuten 2015, myös tämä vuosi oli suomalaisten naiskirjailijoiden. Viiden parhaan kirjan tekijöistä neljä on aktiiveja nykykirjailijoita.

(Linkit teksteihin kursiivilla)

Vuonna 2016 parhaat lukemani kirjat
1) Volter Kilpi: Kirkolle
2) Helmi Kekkonen: Vieraat 
3) Katri Lipson: Detroit
4) Minna Rytisalo: Lempi
5) Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Piippuhyllyllä-blogin viisi luetuinta tekstiä vuonna 2016
1) Leeni Peltonen: Valvomo
2) Volter Kilpi: Kirkolle
3) The Cure Hartwall Arenalla 7.10.2016
4) Helmi Kekkonen: Vieraat
5) Katri Lipson: Detroit

Piippuhyl…

Suosituksiksi nousevat

Tuula-Liina Varis: Huvila 

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (2016 Gummerus, 213 s).
Tuore Finlandia-voittaja on kuin runonsäkeistä tai kuvista koostuva romaani. Sen riveille ja sanoihin haluaa jäädä viipymään, mutta koska samaan aikaan mieli janoaa oman kotikaupungin historiaa, sivut kääntyvät liian nopeasti. Ja koska sivuja on liian vähän ja niillä liian vähän sanoja, lukukokemus jäi hieman vajaaksi.
Olen etuoikeutetussa asemassa saadessani kulkea päivittäistä työmatkaani Engelin ja Ehrenströmin kortteleissa. Katson niitä nyt eri tavalla. Se ei ole kirjan ansioksi ihan vähäinen.


Lukukokemuksena säilyy

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty (2005 Otava, 221 s).
Anna-Leena Härkösen tärkeä puheenvuoro siskosta, joka päätti oman elämänsä. Verestävä lukukokemus, joka on kirjoitettu aika pian tapahtuman jälkeen. Kirjoittamisella on varmasti ollut valtava terapeuttinen merkitys, ja niin uskon lukemisellakin olevan samanlaisiin tilanteisiin joutuville. Se on…

Tuula-Liina Varis: Huvila (2016 WSOY, 240 s).
”En mene koskaan naimisiin, Leea julisti. Luon oman uran ja elän oman itsenäisen ja vapaan elämän. En halua omistaa elämääni jonkun miehen pyrkimyksille. Omistan sen omille pyrkimyksilleni.”
Huvila alkaa 1930-luvun taitteesta ja päättyy 20 vuotta myöhemmin. Historian tapahtumat kuohuvat ja vyöryvät myös Huvilan päähenkilöiden päälle. Raakel on nuori turkulaisneiti, joka avioituu arvoituksellisen ja kiehtovan taiteilijan, Akselin kanssa. Heille syntyy tytär, Leea ja perheen syrjäiselle hirsihuvilalle muuttaa myös Selma-piika. Aksel on Tuula-Liina Variksen romaanissa keskeinen toimija, jonka ratkaisujen ympärille kaikkien kohtalot kietoutuvat. Romaanin ääninä ovat kuitenkin kolme naista.
1920-luku on päättynyt. Sisällissodan haavat vuotavat vielä, punikkiviha elää, mutta Turun kulttuuripiireissä on vietetty kieltolaista huolimatta myös iloisia vuosia. Tulevaisuus on näyttänyt valoisalta. Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä Suomenkin talou…