Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2017.

Marraskuun 2017 suositukset

Johanna Catani & Jari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon (2017 WSOY, 376 s). Novellikokoelman 22 tarinaa kertovat Väinö Linnan klassikon taustalle tai sivumaininnoiksi jääneistä naisista, perheistä, kodeista ja tapahtumista. Odottelin jotakin suurenmoista, lähes uutta Tuntematonta, mutta petyin hieman tason vaihteluun. Kirjoituksista nostan omiksi suosikeiksini Joel Haahtelan ”Sarastien”, Katja Ketun ”Veran”, Riikka Pulkkisen ”Kariniemen”, Petri Tammisen ”Riitaojan” ja Tuula-Liina Variksen ”Hietasen.
Annastiina Storm: Me täytytään valosta
Pete Suhonen: Poikani ja meri (2017 Kosmos, 191 s). Miehinen romaani meriretkestä sekä isän ja pojan suhteesta eroperheessä. Meri edustaa arvaamatonta elementtiä, jolle ihminen ei lopulta voi mitään. Tarina sijoittuu nykyaikaan, mutta on siinä mielessä ajaton, että nykyajan tekniset yksityiskohdat on karsittu pois. Kirjan suuri ansio on, että sitä voi lukea mieleisensä teeman tai teemojen näkökulmasta: meri, parisuhde, suhde alkoholiin, isä–poika-suhd…

Ruotsin yksinäisin

Mats oli ollut viikon työmatkalla Saksassa. Niin kuin tavaksi oli tullut, ensimmäisinä päivinä miehestä ei kuulunut mitään, mutta perjantai-iltana hän oli soittanut Evalle.

Jo ensimmäisestä henkäyksestä Eva kuuli miehensä äänessä innostuksen. Salaoja-asian esittely oli mennyt hyvin ja poiki kuulemma jatkoa. Eva oli kuunnellut Matsia hyvillään tämän puolesta, mutta tosiasia oli, että nämä viikot olivat yhä vaikeampia. Ne olivat alkaneet pahentua, kun Eva viime vuoden lopussa jäi työttömäksi.

Eva tiesi, että näin hän ei voinut jatkaa. Oli satanut koko viikon, ja yöt olivat olleet pimeitä ja pitkiä. Evan piti saada koti järjestykseen ennen Matsin paluuta, ja oikeastaan joka kerta isompi työ hänelle oli kasata itsensä.

Olohuoneen lattia oli valokuvien peitossa. Vanhat mustavalkokuvat olivat huolitellun ja arvokkaan näköisiä, kädessä jämäkän tuntuisia, ikään kuin ne olisivat laadukkaampia. Uudempia kuvia oli otettu useampia samoista tilanteista, ja mukana oli myös epäonnistuneita. Jotkut …

Annastiina Storm: Me täytytään valosta

Annastiina Stormin kaunis ja vimmainen esikoisromaani Me täytytään valosta liikkuu ajassa sekä todellisuuden ja kuvitelmien välillä. Teos koostuu lyhyistä katkelmaluvuista ja sitoo yhteen kolme sukupolvea.

Isovanhemmat ovat Veijo ja ahtaan uskonnollinen Eeva, joka syntisesti odottaa Veijon kuolemaa ja toivookin sitä. Heidän tyttärensä, anonyymisti nimetty vain äidiksi, on naimisissa Samin kanssa. Samin sisällä myrskyää ja äidin mielestä lapset eivät voi enää olla yksin isänsä seurassa. Äidin siskolla, Mervi-tädillä on löysä maha, ja hän saalistaa yössä. Lapset Santtu ja Silja odottavat pikkuveljeä saapuvaksi.

Kertoja vaihtuu joka toisella sivulla ja on epäluotettava, koska useimmiten kertojana toimii jompikumpi perheen lapsista. He havainnoivat tarkasti, mutta eivät ymmärrä tai tiedäkään kaikkea. Kerronnan keskeisenä keinona ovat valokuvat: niitä ollaan ottamassa, ottamistilanteita muistellaan ja vanhoja valokuvia katsellaan.

Sivuhenkilöt palvelevat päähenkilöiden kuvausta. Mutta kos…