Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2019.

Huhtikuun 2019 suositukset

Aravind Adinga: Valkoinen tiikeri (2008 BTJ, suom. Tarja Teva, 345 s). Luen vanhoja suosikkejani systemaattisesti uudestaan ja yksi tavoistani on ottaa kymmenen vuoden takainen vuoden paras lukukokemus uudelleen tarkasteluun. Adingan White Tiger oli vuonna 2009 englanniksi luettuna lukuvuoteni ykkönen. Aika muuttuu ja maut muuttuvat, ja hyvä kirja Valkoinen tiikeri on myös nykyään ja suomeksi luettuna, mutta ei sillä mitään asiaa olisi enää kärkisijoille. Tarina tuntuu jotenkin köykäiseltä ja päälle liimatulta, ja selvää on, että Adingan päämotiivi onkin ollut kuvata entisen kotimaansa kipuilua eriarvoisuuden, vaurastumisen, perinteiden, modernin, uskonnon ja tieteen välillä. Siinä hän onnistuu ja kiteyttää asioita sydäntä kylmäävin rinnastuksin.

Svetlana Aleksijevits: Neuvostoihmisen loppu

Joni Skiftesvik: Finlandia City (2018 WSOY, 267 sivua). Finlandia City on erinomaisen Valkoinen Toyota vei vaimoni –teoksen seuraaja ja rinnakkaistarina. Se on yhdellä tasolla Skiftesvikin taiteli…

Svetlana Aleksijevits: Neuvostoihmisen loppu

Dokumentaarinen Neuvostoihmisen loppu kertoo ihmisistä, jotka asuivat Neuvostoliitossa, mutta jotka yhtäkkiä putosivat tyhjän päälle. Kirja koostuu tavallisten Venäjän kansalaisten haastatteluista, jotka on tehty vuosien 1991 ja 2012 välillä.

Odotukseni olivat kovat. Tunnustettu kirjailija, Nobel-leima kannessa, raflaavan houkutteleva kirjan nimi. Tavallisen ihmisen kokemuksia ajanjaksosta, jonka loppua itsekin pääsin kokemaan television ja sanomalehtien välityksellä. Juuri sellaista hyvin kiinnostavaa lähihistorian retrospektiivistä tarkastelua.

”Joku on huomauttanut osuvasti: viidessä vuodessa Venäjällä voi muuttua kaikki, mutta kahdessasadassa vuodessa ei muutu mikään.”

Venäläisyys ja neuvostoliittolaisuus ovat mielessäni arvoituksia. Lukuisista perustelluista ja perusteettomista syistä moni suomalainen karttaa naapurikansaansa, ja vaikken haluaisi niin tehdä ainakaan mistään stereotyyppisistä syistä, tosiasiat ovat kuitenkin kiistattomat. Tuossa vieressä on ollut koko elämäni aja…