Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2018.

Lukuvuosi 2018

Viime vuonnaluin omaksumiskykyyni nähden liikaa kirjoja ja Suomen juhlavuoden 2017 myötä lähes kokonaan kotimaista kirjallisuutta. Tavoitteenani tälle vuodelle oli hillitä hieman tahtia ja lisätä ulkomaisten kirjojen osuutta. Kuvan kartasta ilmenevät maat ja alueet, joista kotoisin olevan kirjailijan teoksen luin tänä vuonna. Vielä jäi tuleville vuosille isoja mustia aukkoja.

Lukumääräisesti tavoitteet toteutuivat, ja nyt olen tasolla, jota pidän itselleni realistisena. Luettuja kirjoja kertyi vuoden aikana 128, ja niistä ulkomaalaisia oli hieman yli puolet, 77. Keskiarvoksi tuli 92 luettua sivua päivässä.

Kiitän jälleen kaikkia blogitekstejäni lukeneita, niitä kommentoineita ja puheeksi ottaneita. Harrastus tuntuu edelleen hyvin mielekkäältä, ja sen aina yhtä sykähdyttävä kohokohta on, kun huomaan tekstiäni luetun. Hyvää lukuvuotta 2019!

Vuoden 2018 parhaat kirjat: (tekstit on aikaisemmin tänä vuonna julkaistu blogissani).


1) W.G.Sebald: Austerlitz(2001 Tammi, suomentanut Oili Suomine…

Vuoden 2018 parhaat levyt

Nämä ja  neljän kaverin valinnat on julkaistu 22.-31.12.2018 julkisessa Facebook-ryhmässä Ruutia, räminää & rakkautta.

-1- Shame: Songs of Praise

Shamen debyytti oli Rough Traden helmikuun levy. Kevätpuolella aavistelin, että kärkisijoja tässä tavoitellaan, mutta piti odottaa aina elokuiseen lauantai-iltaan, että padot murtuivat. Arctic Monkeys aloitti iltakymmeneltä ja lauloi itseään ironisoiden halunneensa aina olla kuin The Strokes. Veikkaan, että Shamen pojat ovat ainakin joskus halunneet olla kuin Arctic Monkeys. No, he soittivat tuona lauantaina neljä tuntia aiemmin ja minusta tuntui, että veivät Arctic Monkeysilta ilmat palleasta.

Verrattuna tämän levyvuoteni hienoiseen tasapaksuuteen, Shame soi lavalla ja levyllä samanaikaisesti irtonaisena ja terävänä, letkeänä ja raivokkaana, postpunkina ja modernina, angstisena ja ironisena, perinteikkäänä ja tuoreena. Mikä nuoruus, mikä energia, mikä uskottavuus, mikä aksentti, mikä pohjoislontoolaisuus, kuten videon kaulaliinasta voi p…

Joulukuun 2018 suositukset

Brett Anderson: Hiilenmustat aamut (2018 Sammakko, suom. Sirje Niitepöld, 212 s).
Sueden laulajan Brett Andersonin muistelmateos on poikkeuksellinen kiinnostava rock-elämäkerta. Se päättyy hetkeen juuri ennen yhtyeen uran urkenemista ja tulevasta menestyksestä on vain pieni aavistus. Pääpaino on sellaisen Englannin kuvaamisessa, jota ei enää ole olemassa. Anderson kuvaa kasvamista pienessä satelliittikaupungissa ja kotiutumista 1990-luvun taitteen Lontooseen. Kirja kertoo myös Andersonin isästä ja hän sanoo kirjoittaneensa sen pojalleen hetkellä, jolloin ovi omaan vanhenemiseen on juuri raottumassa. Kirjan kruunaa kirjailija Riku Korhosen omakohtainen Suede-historiikki.

Hans Selo: Diiva (1970 WSOY, 191 s).
Ei tule usein vastaan tällaisia kirjoja. Aikoinaan jonkunlaisen kulttuuriskandaalinkin aikaan saanut Diiva on kertomus keikailevasta ja sisältä rikkinäisesta Kai Terhosta. Hän kulkee, oleilee ja mietiskelee osin harhojensa maailmassa, osin lapsuuden vavisuttavissa traumoissa ja osi…

Glasvegas: Geraldine