Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2017.

Vuoden 2017 parhaat levyt

Nämä ja  neljän kaverin valinnat on julkaistu 22.-31.12.2017 julkisessa Facebook-ryhmässä Ruutia, räminää & rakkautta.


-1- The National: Sleep Well Beast

Ne olivat hyvin intensiivisiä vuosia. Kuuntelin The Nationalin tuotannon täysin puhki, ja erityisen kiinteä suhteeni oli vuoden 2010 High Violetiin. Ryhmä kävi täällä usein, ja näin heidät muutaman vuoden aikana neljästi. Vuoden 2013 Trouble Will Find Me oli kuitenkin pettymys, ja seuraavan kesän väsyneellä Flow-keikalla tuntui kuin tarinamme olisi ohi. En jaksanut enää, jotakin freesimpää, kiitos.

Tänä vuonna tuntuu kuin The National olisi palannut uudistuneena. Soundiin on tuotu konetta maltillisesti ja rauhallisesti äkkiliikkeitä välttäen, ettei vaan sattuisi mitään. Bändi kuulostaa innostuneelta ja tuoreelta. Yhtäkkiä asetelma on kuin uusi ja bändi läheisempi kuin koskaan.
Toisin kuin silloin, en nyt heti innostunut siitä, että he saapuvat tulevana kesänä taas kotikaupunkiini. En koe tarvetta hehkuttaa faniuttani pitkin verkko…

Lukuvuosi 2017

Luin vuonna 2017 liikaa: 113 sivua päivässä. Lukemieni kirjojen listalla on pikavilkaisulla parikymmentä, joista en pysty palauttamaan mieleeni oikeastaan minkäänlaista muistikuvaa. Toisaalta lukuvuoden aikana löytyi uusia suosikkeja, kirjavarastojen pölyistä löysin luettavaksi ajatonta neroutta, kotimaiseen runouteen perehdyin urakalla.

Lukuvuoteni 2017 jääkin mieleen kotimaisen kirjallisuuden teemavuotena. Lukemistani 191 kirjasta peräti 147 oli suomalaisia. Vinouma suomalaisen kirjallisuuden suuntaan selittyy kotimaisen kirjallisuuden opinnoillani, Suomi 100 –teemavuodella sekä kotimaisen lyriikan vyöryllä. Projektini lukea Yleisradion Kirjojen Suomen 101 teosta kaikilta itsenäisyyden vuosilta ei kuitenkaan toteutunut lähimainkaan (27/101), mutta se jatkuu edelleen. Tavoitteena vuodelle 2018 on lukea enemmän ulkomaista kirjallisuutta. Hyvä tavoite on myös lukea määrällisesti vähemmän.


Kiitos jälleen kaikille kirjoituksiani lukeneille, niitä kommentoineille, peukuttaneille, jakanei…

Joulukuun 2017 suositukset

Hanna Hauru: Jääkansi (2017 LIKE, 185 s)
Finlandia-ehdokkaan pienoisromaani on kaikkea lohtua ja valonpilahduksia välttelevä kertomus 1950-luvun taitteen pohjoisesta. Perheen isä kuoli sodassa, uusi isä syöksee kodin helvettiin, kaikki oireilevat eikä pahuudelta, kurjuudelta, kylmyydeltä, häpeältä ja lialta välty suvussa kukaan. Tarina on ehjä kokonaisuus, kieli tarkoitukseen juuri oikeanlaisen eleetöntä. Henkilökuvauksen syvyyden tavoittamiseksi olisin kaivannut vähän lisää tekstiä.

Juha Hurme: Niemi

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (2006 Otava, suom. Katriina Savolainen, 586 s)
Luin kymmenen vuoden takaisen lukuvuoteni parhaan kirjan uudelleen. Kirjallinen makuni saattaa olla muuttunut ja liikkunut piirun verran realistisesta proosasta, mutta ymmärrän hyvin, miksi ihastuin tähän vuonna 2007. Missä kuljimme kerran on järkyttävän kaunis kertomus siitä, kuinka maa, kaupunki ja ihmiset kasvoivat nopeasti, jakautuivat jyrkästi ja katkeroituivat syvästi. Westön teksti oli 10 vuotta sit…

Juha Hurme: Niemi

Niemeä hypisteleekin eri tavalla kuin muita kirjoja. Se näyttää vanhalta, siinä on hieno kansinauha ja pitkä henkilöluettelo. Jo Juha Hurmeen edellinen romaani Nyljetyt ajatukset (2014) on loputon aarreaitta, ja mies on pakannut taas uuden repullisen täyteen.

Kirjojen samanhenkisyyden takia Niemen vertailu Nyljettyihin ajatuksiin on väistämätön. Nytkin virtuoosimaisen persoonallisen kirjoittajan iso tarina etenee ja pysyy kasassa. Lukijan eteen vyöryy toinen toistaan kiehtovampia kulttuurisen perimämme yksityiskohtia.

Hurme lähtee liikkeelle – ei turhan vaatimattomasti – maailmankaikkeuden synnystä. Hän latelee pelkkää faktaa, eikä sitä ymmärtääkseni ole syytä epäillä muuten kuin hurjan vauhdin takia. Mutkat suoristuvat, asioita laitetaan tapahtumaan, harvoin näistä näin kerrotaan. Jo sivulla 24 maailma alkaa olla synnytetty ja voidaan siirtyä taiteisiin.

”Voit olla 21-vuotias nuori kotka ja jalassasi on tuliterät patiinit, mutta jokainen kehosi atomi on 13,8 miljardia vuotta vanha ja…