Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.

Elokuun 2017 suositukset

Pentti Haanpää: Noitaympyrä (kirjoitettu 1931, julkaistu 1956 Suomalaisen kirjallisuuden seura, 161 s).
Pentti Haanpään kiitelty ja kiistelty Noitaympyrä oli erinomainen lukukokemus. Tarina seuraa jätkämäisen ja varsin kriittisen Pate Teikan elämää. Noitaympyrä kertoo yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yksilön vapaudesta ja oikeudesta kasvuun. Rahan ja materian arvot ovat kääntöpuolella. Teikan ja kiinnostavien sivuhenkilöiden myötä Noitaympyrästä muodostuu moniääninen kuvaus loputtomasta kierteestä, johon ihminen on joutunut yhteiskunnassa.

Aino Kallas: Sudenmorsian 

Ilmari Kianto: Punainen viiva (1909 Otava, 211 s).
Todellinen yllättäjä. Ennakko-odotukseni eivät olleet korkealla ja ensisivut veivät niin syvälle Kainuun Sydänmaiden korpimaisemiin, että aloin heti kaivata toisenlaista miljöötä. Punaisesta viivasta kasvoi kuitenkin hieno tarina. Se kertoo Topista ja Riikasta äänestyskokemuksen alla; sosialidemokrateille annettava ääni oli muuttava heidän elämänsä ja päättävä tu…

Aino Kallas: Sudenmorsian

Aalo on metsävahti Priidikin nuori ja kaunis morsian. Hän on ulkopuolinen, surullinen, ”särkyväinen niin kuin kallis klasi”. Priidik on vastuuntuntoinen ja perinteinen mies, joka rakastuu Aaloon ensisilmäyksellä. Priidik haluaa perustaa Aalon kanssa perheen, vaikka näkeekin, että tämä on Saatanan merkitsemä. Aluksi Aalo ja Priidik ovat kuin kuka tahansa nuori pari kyläyhteisössä. Myöhemmin Aalo on jo äiti, mutta häntä riivaa palava rakkauden kaipuu.

Symbolismi ja dekadenssi ovat väkevästi läsnä jo ensikohtauksissa, kun kohtalokas nainen Aalo on lampaanpesupuuhissa, muista kuitenkin jo hieman erillään. Ei aikaakaan, kun metsän ja suden henki, Diabolus Sylvarum, ensin kutsuu, sitten houkuttelee ja lopulta käskee Aaloa suolle. Karismaattinen johtaja vetää puoleensa kuin lahkossa tai aatteessa. Aalossa heräävät suden luontaiset vaistot, vapauden ja vauhdin kaipuu.

Yhtenä yönä Aalo lähtee avojaloin suolle. Muodonmuutos on täydellinen, ja verikin vaihtuu. Hän kaihtaa ihmisiä, näyttäytyy va…

Italo Calvino

Varmaan kysytte mitä helkkaria me siellä kuussa oikein teimme. Minä selitän sen.
Luin tänä ja viime vuonna Italo Calvinon (1923-1985) koko suomennetun tuotannon. 11 teosta on julkaistu, osittain postuumisti, vuosina 1952-1997. Olin aiemmin lukenut Calvinoa vain satunnaisesti ja koin tämän aukoksi lukuharrastuksessani. Etenkin, kun italialaiskirjailijan nimi tulee taajaan vastaan viittauksina, suosituksina ja monien nimeämänä vaikuttajana.

Calvino kirjoitti paljon novelleja ja pieniä kertomuksia. Calvinon romaanitkin ovat mitaltaan verrattain lyhyitä. Tuotannon ytimen muodostavat allegoriat ja absurdit tarinat. Sadun tai omituiselta tuntuvan tarinan keinoin on kerrottu reaalisesta yhteiskunnasta, ihmisistä ja maailmasta, usein uskonnosta, välillä koko maailmankaikkeudesta.

Calvino antaa lukijoilleen loputtomasti tulkintamahdollisuuksia. Hän houkuttaa katsomaan maailmaa eri tavalla kuin miten on opittu. Puuhun kiivennyt ja sinne jäänyt pieni paroni on yhteisöstään karannut, juuriltaan …