Karl-Ove Knausgård: Aamutähti

 

Piti oikein tarkistaa: en ole kirjoittanut Karl-Ove Knausgårdista Piippuhyllyllä-blogissani. Päätin alkuvuodesta 2023 Knausgårdin Taisteluni-sarjan, jonka kuutta osaa olin lukenut hitaasti sekä muuta lukijakuntaa merkittävästi perässä yhden osan vuodessa. Ensi vuonna aion aloittaa Taisteluni uudestaan sen ensimmäisestä kirjasta. Henkilökohtaisessa kirjarankingissani Knausgård ei ole vielä saavuttanut ykkössijaa, mutta kaikki Taisteluni osat ovat sijoittuneet lukuvuotensa Top 10:een.

Olin erään kerran mukana kirjallisuuskeskustelussa – en osallistunut siihen, vaan vain kuuntelin. Siinä ei arvostettu Knausgårdia, ja hän joutui kärsijäksi, koska ei ole nuori eikä nainen eikä kuulu mihinkään etniseen tai seksuaaliseen vähemmistöön. Knausgård on keski-ikäinen, valkoinen mies, joka on elänyt turvallisessa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, aivan kuten minäkin. Keskustelusta on nelisen vuotta, mutta se on jäänyt sapettamaan minua. Ei siksi, että itse kokisin minkäänlaista tarvetta olla arvostamatta nuoria tai naisia tai mihinkään vähemmistöön kuuluvia, vaan siksi, että mielestäni Knausgårdinkaan henkilö, asema tai tausta ei saisi vaikuttaa siihen, miten häntä arvioidaan kirjailijana. Makuasioista voi kiistellä, mutta sitä tosiasiaa ei pääse kiertämään, että Taisteluni-sarjassa on nelisentuhatta sivua maailmanluokan kirjallisuutta.

Knausgårdin lähes seitsemänsataasivuinen Aamutähti koostuu kahdesta päivästä ja sen tapahtumia kerrotaan seitsemän eri henkilön näkökulmasta, joiden mukaan myös kirjan luvut on nimetty. Henkilöt ja heidän lähipiirinsä viettävät tavallisia norjalaisia hellepäiviä mökkilomalla, työmatkalla, päiväkodissa, kotibileissä, hoitokodissa, illanvietossa, lehden toimituksessa. Kaikki ovat tekemisissä elämän tavallisten isojen ja pienten asioiden, ilojen ja murheiden kanssa, mutta jokaisen kertomuksen yhdistävä tekijä on jonkin uhan läsnäolo. Yhdelle uhka on tavallinen arki, toiselle ”pikkutarkka näpertely, kun suuri ja summittainen veti puoleensa.” Kehitysvammaisten laitoksessa ja leikkaussalissa ollaan konkreettisen uhan äärellä potilaan karatessa tai kun bussionnettomuuden uhreja alkaa saapua. Yksi Knausgårdin hahmoista ei saa nukuttua, koska etova tunne ja tarve oksentaa palaa aina öisin. 

Aamutähti ei kerro Taisteluni-sarjan tavoin Knausgårdin elämästä, vaikka joissakin hahmoissa on tunnistettavia piirteitä. Knausgårdilainen tyyli on kuitenkin ennallaan ja vaikka hahmot vaihtuvat, ajattelun ja arjen sosiaalisten kohtaamisten kuvauksen mestarillisuus on tallella.

”Tahdoin pitää sen minkä olin pojille luvannut ja päätin pyöräillä kauppaan. Olisin voinut pyytää heitä menemään, mutta he olisivat voineet sanoa, ettei huvittanut, ja siihen myöntymällä olisin näyttäytynyt heikkona, tai jos en olisi hyväksynyt kieltävää vastausta, olisi voinut syntyä tilanne, jossa minä kasvojeni säilyttämiseksi olisin joutunut pakottamaan heidät kauppareissulle, mikä olisi lyönyt leimansa tunnelmaan moneksi tunniksi eteenpäin, ellei koko päiväksi. Niin tärkeää se ei ollut. Varsinkaan nyt, kun olimme lähdössä kalaan.”

Yhteistä melkein jokaiselle Aamutähden luvulle on kirkkaan tähden ilmestyminen taivaalle. Romaanin tapahtumat nivoutuvat osittain toisiinsa ja valtava aamutähti ilmestyy kaikille samanaikaisesti, mutta kuitenkin toisistaan riippumattomiin tavallisen arjen käännekohtiin. Ikään kuin aamutähti olisi tullut paljastamaan ihmiset.

”Lucifer puolestaan on latinaa ja tarkoittaa valon kantajaa tai valon tuojaa. Nimitys on peräisin Raamatun latinankielisestä käännöksestä, jossa Jesajan kirjan Kointähti käännetään Luciferiksi eli valon tuojaksi (Jes. 14:12). Kointähdellä eli aamunkoiton tähdellä tarkoitetaan planeetta Venusta.” (Kirkko ja kaupunki 8/2017

Knausgårdilaisittain proosatekstissä on mukana myös essee: tällä kertaa yhden päähenkilön kirjoittama ”Kuolemasta ja kuolleista”. Se ei ole Aamutähden selittäjä eikä kokoaja, mutta tarjoaa tulkinnan tukea ja teorian nojaa lukijalle, joka miettii, mistä tässä kaikessa on kyse, mikä ihmeen tähti. Aamutähti liikkuu epärationaalisen ja rationaalisen rajaseuduilla, elämän ja kuoleman rintamalinjalla. Se valaisee elävien maailman ja kutsuu kuolleet esiin.

Karl-Ove Knausgård: Aamutähti (2020 Like, suom. Jonna Joskitt-Pöyry, 665 sivua)


Kommentit