Siirry pääsisältöön

Tuula-Liina Varis: Huvila


Tuula-Liina Varis: Huvila (2016 WSOY, 240 s).

”En mene koskaan naimisiin, Leea julisti. Luon oman uran ja elän oman itsenäisen ja vapaan elämän. En halua omistaa elämääni jonkun miehen pyrkimyksille. Omistan sen omille pyrkimyksilleni.”

Huvila alkaa 1930-luvun taitteesta ja päättyy 20 vuotta myöhemmin. Historian tapahtumat kuohuvat ja vyöryvät myös Huvilan päähenkilöiden päälle. Raakel on nuori turkulaisneiti, joka avioituu arvoituksellisen ja kiehtovan taiteilijan, Akselin kanssa. Heille syntyy tytär, Leea ja perheen syrjäiselle hirsihuvilalle muuttaa myös Selma-piika. Aksel on Tuula-Liina Variksen romaanissa keskeinen toimija, jonka ratkaisujen ympärille kaikkien kohtalot kietoutuvat. Romaanin ääninä ovat kuitenkin kolme naista.

1920-luku on päättynyt. Sisällissodan haavat vuotavat vielä, punikkiviha elää, mutta Turun kulttuuripiireissä on vietetty kieltolaista huolimatta myös iloisia vuosia. Tulevaisuus on näyttänyt valoisalta. Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä Suomenkin taloustilanne heikkenee nopeasti. Tuula-Liina Varis piirtää taitavasti horisontin mustat pilvet. Lukija tietää, mitä pahimmillaan voi olla edessä, kun puheisiin tulevat Saksa-sympatiat ja rotuopin kysymykset.

Huvila on sivistynyt, intensiivinen ja traaginen kertomus ihmisistä historian virrassa. Se on tarina naisista, jotka haluavat vain elää rauhassa, mutta joilta aatteiden palo murentaa elämisen pohjan.

”Sodalla on pitkät jäljet, ja kun paremmat ajat vihdoin tulevat, aletaan vissiin seuraavaa sotaa valmistella, liehutetaan lippuja ja puhkutaan jos minkä aatteen nimissä, niin minä ilkeässä mielessäni ajattelen.”


Kommentit

  1. Tykkäsin tästä kovasti, kuten muistakin Variksen romaaneista / novellikokoelmista jotka olen lukenut. Kirjailija minun makuuni.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Volter Kilpi ja Juha Hurme

”Merkillisen hiljaista semmoisessa tuvassa, jossa istuu kaksi puhumatonta ihmistä, vielä hiljaisempaa kuin silloin, kun on tuvassa yksin askareineen.”



Sain Volter Kilven Saaristolais-sarjan päätökseen. Sarjaan kuuluvat novellikokoelma Pitäjän pienempiä, kaksiosainen romaani Alastalon salissa sekä Kirkolle-romaani. Luettavaa näissä on yhteensä 1681 sivua.
Kilven tuotantoa kohtaan koetaan intoa ja kiinnostusta, mutta siihen voi olla vaikea päästä kiinni. Urakka tuntuu ylivoimaiselta. Moni ottaa Alastalon salin kesälomalukemisekseen, mutta se jää helposti kesken.
En ole elitistisen tai vaikean kirjallisuuden ystävä. Kyllästyn helposti ja tuskastun, ellen ymmärrä lukemaani. Pidän syvyyksiin luotaavista klassikoista, mutta olen myös antanut Shakespearen tuotannolle huonoja arvioita, pitkästynyt Dostojevskiin, vienyt Hemingwayt kierrätyshyllyyn. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että olen tutustunut Volter Kilven kirjoihin.
Jos pääsee Kilven yksittäisten sanojen ja lauseiden muodostaman rämeikö…

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta (1957 Otava, suom. Kai Kaila, saatesanat Jyrki Vainonen (2000), 146 s).


”Piikkiherne kukki, verenpisara-aidat olivat jo nupulla, vihreitä kukkuloita, turveläjiä, niin, vihreä on Irlanti, hyvin vihreä, mutta se ei ole yksinomaan  niittyjen vaan myös sammalen väri, varsinkin täällä.”

Lukeminen on pohjattoman hieno harrastus. Olin viime kuussa Rikhardinkadun kirjastossa Helsingin kaupunginkirjaston ja Suomen Mielenterveysseuran Toivoa kirjallisuudesta -illassa. Tilaisuudessa haastateltavana ollut kirjailija Olli Jalonen kertoi saaneensa toivoa Heinrich Böllin tuotannosta, ja erityisen tärkeä hänelle oli Päiväkirja vihreältä saarelta. Böllin tiesin Nobel-kirjailijaksi, mutten ollut miehen tuotantoa koskaan lukenut. Tätä kirjaa en tiennyt edes nimeltä. Nyt kolme viikkoa myöhemmin Päiväkirja vihreältä saarelta on vuoden tärkeimpiä lukukokemuksiani.

Böll perheineen matkustaa vuonna 1957 Irlantiin, ja kirjailija kertoo 5-15–sivuisissa teksteissä kok…