Siirry pääsisältöön

Lukuvuosi 2016



Lukutahtini kiihtyy. Vuonna 2014 luin 46 kirjaa ja viime vuonna 68. Vuoden 2016 saldoksi tuli 74 teosta. Osasta olen kirjoittanut tänne oman tekstinsä ja kaikista lukemistani kirjoista on blogissani vähintäänkin lyhyt kuvaus.

Alla on kolme listaa lukuvuodestani 2016. Vuoden 2015 suosikkini löydät täältä. Silloin vuoden parhaiksi kirjoiksi nousivat Eeva-Kaarina Arosen Edda, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme ja John Williamsin Stoner.

Kuten 2015, myös tämä vuosi oli suomalaisten naiskirjailijoiden. Viiden parhaan kirjan tekijöistä neljä on aktiiveja nykykirjailijoita.

(Linkit teksteihin kursiivilla)

Vuonna 2016 parhaat lukemani kirjat
1) Volter Kilpi: Kirkolle
2) Helmi Kekkonen: Vieraat 
3) Katri Lipson: Detroit
4) Minna Rytisalo: Lempi
5) Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Piippuhyllyllä-blogin viisi luetuinta tekstiä vuonna 2016
1) Leeni Peltonen: Valvomo
2) Volter Kilpi: Kirkolle
3) The Cure Hartwall Arenalla 7.10.2016
4) Helmi Kekkonen: Vieraat
5) Katri Lipson: Detroit

Piippuhyllyllä-blogin viisi mielestäni onnistuneinta tekstiä vuonna 2016
1) Arctic Monkeys: Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not
2) Volter Kilpi: Kirkolle
3) The Cure Hartwall Arenalla 7.10.2016 
4) Kent: Du & Jag Döden
5) Bernard Malamud: Tuomittu

Kiitos Piippuhyllyllä-blogin lukijoille. Hyvää lukuvuotta 2017!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Volter Kilpi ja Juha Hurme

”Merkillisen hiljaista semmoisessa tuvassa, jossa istuu kaksi puhumatonta ihmistä, vielä hiljaisempaa kuin silloin, kun on tuvassa yksin askareineen.”



Sain Volter Kilven Saaristolais-sarjan päätökseen. Sarjaan kuuluvat novellikokoelma Pitäjän pienempiä, kaksiosainen romaani Alastalon salissa sekä Kirkolle-romaani. Luettavaa näissä on yhteensä 1681 sivua.
Kilven tuotantoa kohtaan koetaan intoa ja kiinnostusta, mutta siihen voi olla vaikea päästä kiinni. Urakka tuntuu ylivoimaiselta. Moni ottaa Alastalon salin kesälomalukemisekseen, mutta se jää helposti kesken.
En ole elitistisen tai vaikean kirjallisuuden ystävä. Kyllästyn helposti ja tuskastun, ellen ymmärrä lukemaani. Pidän syvyyksiin luotaavista klassikoista, mutta olen myös antanut Shakespearen tuotannolle huonoja arvioita, pitkästynyt Dostojevskiin, vienyt Hemingwayt kierrätyshyllyyn. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että olen tutustunut Volter Kilven kirjoihin.
Jos pääsee Kilven yksittäisten sanojen ja lauseiden muodostaman rämeikö…

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta (1957 Otava, suom. Kai Kaila, saatesanat Jyrki Vainonen (2000), 146 s).


”Piikkiherne kukki, verenpisara-aidat olivat jo nupulla, vihreitä kukkuloita, turveläjiä, niin, vihreä on Irlanti, hyvin vihreä, mutta se ei ole yksinomaan  niittyjen vaan myös sammalen väri, varsinkin täällä.”

Lukeminen on pohjattoman hieno harrastus. Olin viime kuussa Rikhardinkadun kirjastossa Helsingin kaupunginkirjaston ja Suomen Mielenterveysseuran Toivoa kirjallisuudesta -illassa. Tilaisuudessa haastateltavana ollut kirjailija Olli Jalonen kertoi saaneensa toivoa Heinrich Böllin tuotannosta, ja erityisen tärkeä hänelle oli Päiväkirja vihreältä saarelta. Böllin tiesin Nobel-kirjailijaksi, mutten ollut miehen tuotantoa koskaan lukenut. Tätä kirjaa en tiennyt edes nimeltä. Nyt kolme viikkoa myöhemmin Päiväkirja vihreältä saarelta on vuoden tärkeimpiä lukukokemuksiani.

Böll perheineen matkustaa vuonna 1957 Irlantiin, ja kirjailija kertoo 5-15–sivuisissa teksteissä kok…