Aravind Adinga: Valkoinen tiikeri (2008 BTJ, suom. Tarja Teva, 345 s). Luen vanhoja suosikkejani systemaattisesti uudestaan ja yksi tavoistani on ottaa kymmenen vuoden takainen vuoden paras lukukokemus uudelleen tarkasteluun. Adingan White Tiger oli vuonna 2009 englanniksi luettuna lukuvuoteni ykkönen. Aika muuttuu ja maut muuttuvat, ja hyvä kirja Valkoinen tiikeri on myös nykyään ja suomeksi luettuna, mutta ei sillä mitään asiaa olisi enää kärkisijoille. Tarina tuntuu jotenkin köykäiseltä ja päälle liimatulta, ja selvää on, että Adingan päämotiivi onkin ollut kuvata entisen kotimaansa kipuilua eriarvoisuuden, vaurastumisen, perinteiden, modernin, uskonnon ja tieteen välillä. Siinä hän onnistuu ja kiteyttää asioita sydäntä kylmäävin rinnastuksin.
Svetlana Aleksijevits: Neuvostoihmisen loppu
Joni Skiftesvik: Finlandia City (2018 WSOY, 267 sivua). Finlandia City on erinomaisen Valkoinen Toyota vei vaimoni –teoksen seuraaja ja rinnakkaistarina. Se on yhdellä tasolla Skiftesvikin taitelijaelämäkerta ja toisaalta elämänmakuinen kuvaus pohjoisen ihmisistä ja kadonneesta maailmasta. Valkoisessa Toyotassa oli mielestäni syvällisempi ja henkilökohtaisempi ote ja siinä Skiftesvikin tarkastelussa olivat hänen aikuistumisensa ja kirjailijauransa alkamisen vuodet. Finlandia City keskittyy pääosin varhaisempiin aikoihin ja elämään Skiftesvikin lapsuudessa ja nuoruudessa. Se ei koskettanut minua ihan yhtä syvästi kuin Valkoinen Toyota, mutta erinomaisen elämänmakuinen kirja Finlandia Citykin on.
Kommentit
Lähetä kommentti