Julio Cortázar: Tuli on kaikki tulet (1966 Teos, suom. Anu Partanen 2016, 177 s).
Ihastuttavan argentiinalainen, pariisilainen ja 1960-lukulainen novellikokoelman, joka olisi parhaan tasonsa säilyttämällä päässyt huippupisteille. Oma suosikkini oli ”Sairaiden hyvinvointi”, valloittava ja otteessaan pitävä kertomus siitä, mihin valheet ja niiden peittely uusilla valheilla voi ihmisen johtaa.
Markku Pääskynen: Hyvä ihminen
Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus (2005 WSOY, 308 s).
Luin Pamisoksen purkauksen ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Olen etsinyt suurta romaania 1990-luvun alun Suomesta, ja takakannen mukaan Pamisos on ”Raittilan suuri lamaromaani”. Olin kaikki nämä vuodet hämmennyksissä, koska kirja oli lamaromaani, mutta myös jotakin muuta, mitä en ymmärtänyt. Luin nyt uudestaan ja ymmärsin yhden merkittävän tarinan/kerronnan käänteen, mikä ensimmäisellä kerralla oli mennyt ohi. Samalla Pamisoksen purkaus alkoi tuntua enemmän siltä lamaromaanilta, mitä olin kaivannut. Ehkä isojen realististen kertomusten aika on ohi, ja historiaa tulkitaan nyt tällaisen hyvin omituisen asetelman kautta.
George Saunders: Lincoln bardossa
Kommentit
Lähetä kommentti