Siirry pääsisältöön

George Saunders: Lincoln bardossa


Mikä on bardo? Buddhalainen välivaihe, kuoleman jälkeinen aika, mutta ei pelkästään tila elämän ja kuoleman välissä, vaan myös taso, jolla ihminen elossa ollessaan liikkuu unen ja hereilläolon välillä.

Kun ihminen kuolee, buddhalaiset uskovat, että bardon kautta hän pääsee nousemaan nirvanaan ja pakenemaan ihmiselämän kärsimyksestä. Mahdollista on myös jälleensyntymä ja putoaminen takaisin elämään. Samanhenkisiin maisemiin sijoittuu Laura Lindstedtin Oneiron (2015): sen naiset päätyivät hetkellisesti elämän ja kuoleman väliseen tilaan.

George Saundersin bardo on myös unen ja hereillä olon välissä, mutta suurin vetovoima on kuitenkin kuolemalla. Elämä yrittää rimpuilla tässä Amerikan sisällissodan aikaan sijoitetussa yhden yön romaanissa. Presidentti Abraham Lincolnin henkinen tila heittelehtii, hän tapaa sodanjohtoa, isännöi juhlia ja menettää päivittäin kymmeniä sotilaitaan. Niin myös sinä traagisena päivänä, jona hänen nuori poikansa Willie menehtyy kuumetautiin.

Saunders on rakentanut kirjaansa loistavan kertojaratkaisun. Kuviteltu henkilö ja todellinen fakta, keksitty tapahtuma ja historiantutkimus yksi kerrallaan astuvat esiin ja kertovat, mitä tapahtuu. Siksi yhden aukeaman aikana on lukuisia erilaisia tulkintoja siitä, minkäväriset silmät presidentillä oli, oliko tapahtumayönä terävä kuunsirppi, täysikuu vai niin pilvistä, ettei taivaankappaleita voinut nähdä lainkaan. Mitkä näistä lähteistä, todelliset vai keksityt, aikalaiset vai jälkiviisaat ovat luotettavia. Se jää lukijan mahdottomaksi, mutta niin kiehtovaksi ratkaistavaksi.

Abraham Lincoln vierailee yön aikana ruumishuoneella, mutta koska presidentti on vielä tukevasti elävien kirjoissa ja reaalimaailman käänteiden syövereissä, hän ei tiedä, mitä öisellä hautausmaalla tapahtuu. Willien kohtalontovereiden tarinoiden ja taustojen vähittäinen paljastuminen on kertomuksen hienoa ydintä.

Yksityiskohtia ja näkemyksiä vyöryy. Samalla kun ne ovat ristiriitaisia, huvittavia ja kiehtovia, päästään kuin vaivihkaa myös syvyyksiin ja itse asiaan. Saundersin katkelmallisesta ja epäluotettavasta kerronnasta syntyy toisiaan täydentäviä surun ja menetyksen tulkintoja. Kuolleet eivät halua jatkaa matkaansa bardosta, kuka mihinkin suuntaan on menossa, eivätkä he liioin halua päättää matkaansa.

George Saunders: Lincoln bardossa (2017 Siltala, suom. Kaijamari Sivill, 415 s)
Lähteenä käytetty romaanin lisäksi sivustoa buddhalaisuus.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Arvokas ja perinteinen englantilainen hovimestari Stevens lähtee automatkalle. Sen päällimmäinen tarkoitus on koota uusi henkilökunta kartanon uuden omistajan, rikkaan amerikkalaisen liikemiehen palvelukseen. Kaikesta henkii luovuttaminen ja haikeus, koska aiemmin lordi Darlingtonin omistaessa kartanon kaikki oli paremmin ja henkilökuntaakin moninkertaisesti enemmän.

Rekrytointimatka on samalla vanhentuneen Stevensin ensimmäinen tutustumismatka omaan itseensä sekä Englantiin, jota ei enää ole olemassa. Stevens haluaa uudelleen palvelukseensa neiti Kentonin, joka kerran lähti kartanosta mennäkseen naimisiin jonkun muun kuin Stevensin kanssa.

”Minä, kuten monet meistä, olen luonnollisesti haluton muuttamaan vanhoja tapoja liian paljon. Mutta ei ole liioin mikään hyve takertua johonkin vanhaan traditioon vain tradition itsensä nähden.”

Stevens kertoo matkastaan ja muistelee samalla vuosikymmenien tapahtumia. Hän tekee tyylikkäitä kertomuksen kannalta tarkoituksenmukaisia siirtymiä ajass…

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas

Usein tulee luettua kirjoja, joissa juonen tasolla vähät välitän, mitä henkilöille tapahtuu. Siksi juonipaljastuksen, tosin hyvin ilmeisen, uhallakin kerron järkyttyneeni ja surreeni, kun Marsipaanisotilaassa yksi Kummelin perheen jäsenistä kuolee sodassa. Ulla-Lena Lundberg on tehnyt tämän minulle ennenkin, Jää (2013) kertoo saman perheen vaiheista, ja siinä kuolee toinen perheenjäsen. Länsiuusmaalaisia Kummeleita on kaikkiaan kuusi, opettajapariskunta ja neljä lasta ja vaikka nuorin tytär ei toistaiseksi ole ollut juuri esillä, ovat kaikki lukijalle kuin lihaa ja verta; moniulotteisia, luonteikkaita, kehittyviä henkilöhahmoja. Mestarillista kirjailijantyötä.

Vapaudenristillä palkittavista Kummelin upseeripojista ovat Marsipaanisotilaassa fokuksessa Göran, kaunis pullamössöpoika ja naistenmies, sekä Frej, taiteilija ja tiukan paikan tullen särmä ja armoton myös itseään kohtaan. He taistelevat eri rintamilla ja pitävät yhteyttä toisiinsa ja kotiin, mutta kirjeissään kaunistelevat til…

Maiju Lassila: Kuolleista herännyt & Pirttipohjalaiset

Algot Untolan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 ja kuolemasta 100 vuotta. Untolan tuotantoa ja kohtaloa esiin nostanut Juha Hurme sanoo sen olevan nyt yksi perkele, kun tasavuosia ei ole noteerattu millään tavalla eikä asia tunnu kiinnostavan ketään. Untolan tunnetuimmat kirjailijanimet ovat Maiju Lassila ja Irmari Rantamala, ja erilaisia kirjailijanimiä hänellä tiedetään olleen peräti kymmenkunta.

Kirjailija ja tutkija Markku Eskelinen kiittää sitä, että Untolan kirjallinen mustamaalaaminen ja aktiivinen unohtaminen on sentään päättynyt, ja että hänen tuotantoaan on uudelleenjulkaistu ja sitä pidetään merkittävänä. Siitä huolimatta Untola on Eskelisenkin mukaan edelleen jollain tapaa henkipaton asemassa: esimerkiksi koko hänen laajaa tuotantoaan ei ole painettu tai saatettu, saati digitoitu edes tutkijoiden käyttöön.

Untola tuotti 1910-luvulla hurjan määrän tekstiä, parhaimpana vuotenaan yhdeksän kirjaa. Yhden romaaninsa hän kirjoitti 19 tunnissa. Pääosan myöhäistuotannost…

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Lukuvuosi 2017

Luin vuonna 2017 liikaa: 113 sivua päivässä. Lukemieni kirjojen listalla on pikavilkaisulla parikymmentä, joista en pysty palauttamaan mieleeni oikeastaan minkäänlaista muistikuvaa. Toisaalta lukuvuoden aikana löytyi uusia suosikkeja, kirjavarastojen pölyistä löysin luettavaksi ajatonta neroutta, kotimaiseen runouteen perehdyin urakalla.

Lukuvuoteni 2017 jääkin mieleen kotimaisen kirjallisuuden teemavuotena. Lukemistani 191 kirjasta peräti 147 oli suomalaisia. Vinouma suomalaisen kirjallisuuden suuntaan selittyy kotimaisen kirjallisuuden opinnoillani, Suomi 100 –teemavuodella sekä kotimaisen lyriikan vyöryllä. Projektini lukea Yleisradion Kirjojen Suomen 101 teosta kaikilta itsenäisyyden vuosilta ei kuitenkaan toteutunut lähimainkaan (27/101), mutta se jatkuu edelleen. Tavoitteena vuodelle 2018 on lukea enemmän ulkomaista kirjallisuutta. Hyvä tavoite on myös lukea määrällisesti vähemmän.


Kiitos jälleen kaikille kirjoituksiani lukeneille, niitä kommentoineille, peukuttaneille, jakanei…