Leeni Peltonen: Valvomo. Kuinka uneton oppi nukkumaan (2016 Otava, 240 s).
Pidän jääkiekosta ja Pohjois-Amerikan ammattilaissarja NHL:n seuraamisesta. Vaikka yhä useampi sen otteluista lähetetäänkin Suomen aikaa illalla, on tavallisin pelien alkamisaika 2.05. NHL:stä onkin tullut minulle maaginen kirjainyhdistelmä, rakas yöllinen seuralainen.
Diagnoosimääritelmän perusteella olen ollut unihäiriöinen kymmenisen vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeutta nukahtaa iltaisin. Mutta aikaiset heräämiset, ne ovat piinaa. Usein klo 03-jotakin, pahimpina aikoina heti puolen yön jälkeen jo hereille. En ole tarvinnut herätyskelloa.
Kiinnostuin Leeni Peltosen juuri ilmestyneestä Valvomosta ja sainkin sen luettavakseni aika nopeasti. Päätettyäni kirjoittaa kirjasta tänne toivon kuitenkin välttäväni unihäiriöisen valitustilitys –sävyn. Haluan kirjoittaa Leeni Peltosen hyvästä kirjasta ja peilata sitä omiin kokemuksiini. Valvomossa Peltonen kertoo oman 25-vuotisen unettomuushistoriansa. Hän on perehtynyt teemaan toimittajan perusteellisuudella ja ammattitaidolla. Valvomo on henkilökohtainen kertomus ja samalla runsas tietopaketti.
Unettoman yöt ovat pitkiä, asiat kaatuvat päälle ja saavat kohtuuttomat mittasuhteet. Työasioita ne useimmiten ovat. Miten minä niitä muka hoidan neljältä aamulla? Mitä aivoni kuvittelevat minun silloin tekevän asioille, jotka ovat tapahtuneet aikoja sitten?
En edes muista, milloin olen viimeksi nukkunut kunnolla, herännyt levänneenä. Univelan korjaavaa pitkää lepoa ei ole tullut. Painan vain eteenpäin, enkä usein edes päivisin muista, miten edellisen yön nukuin tai mihin aikaan heräsin. Unen ja valveen raja on hämärtynyt.
Tällä hetkellä tilanne on parempi, mutta miten kestäisin, jos etukäteen tietäisin, että tällainen 10 vuoden rupeama olisi edessäpäin. En kuitenkaan koe olevani sairas enkä tunne unettomuudestani häpeää. En ole ollut niin huonossa jamassa kuin Leeni Peltonen kirjoittaa itsestään.
Vaihdoin vähemmän stressaavaan työhön pois esimiesvastuusta. Kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, eivätkä kaikki haluakaan muutosta. Monet haluavat parantaa untaan, eivät muuttaa elämäntilannettaan; he pitävät paineista, nauttivat aikatauluista, kiperistä tilanteista, stressistä ja kiireestä. En siksi täysin allekirjoita Leeni Peltosen Valvomossa voimakkaasti esiintuomaa näkemystä lääkehoidon toissijaisuudesta. Aina pitäisi tietysti selvittää unettomuuden syyt, mutta entä jos ne tiedetään ja halutaan säilyttää. Jos riittääkin, että saadaan apua lääkkeillä.
Sudet tai leijonat eivät uhkaa minua tai perhettäni yöllä, kuten ehkä esi-isiäni. Minua valvottavat tällaiset asiat:
seuraavan päivän kiireinen aikataulu
esiintyminen
takavuosina tehdyt huonot ratkaisut
sanomani huonot repliikit keskusteluissa
hyvät repliikit, jotka tulevat mieleen vasta keskustelun jälkeen
keskustelut, joissa en saanut sanottua mitään
toisten tekemiset
lasten huolet
lukematta jääneet sähköpostit
luetut sähköpostit
pikkuasiat
pelko ihmiskuntaa kohtaan
Minä elän tällä hetkellä tätä samanaikaisesti hauraan ja syvän kemikaalisen unen vaihetta. Olen löytänyt avun vanhan liiton masennuslääkkeestä ja aloittamassa unettomuuden syiden perinpohjaista selvittämistä. Uni, vaikka tällä hetkellä ihana onkin, on kuitenkin erilainen kuin pitäisi – keinotekoisen tuntuinen.
Olen saanut paljon apua ja neuvoja ja kokeillut lääkkeiden lisäksi lähes kaikkia konsteja unen edistämiseksi. Nämä toimivat ja parantavat untani: rankahko liikunta illalla, kevyt iltapala, suihkunraikas olo, huone viileäksi, villasukat jalkaan. Työpuhelimen ja samalla työsähköpostien jättäminen toimistolle, seuraavan päivän töiden listaaminen etukäteen, mielen täyttäminen jollain muulla kuin unen miettimisellä.
Uskon olevani paranemassa unihäiriöstä. Olen kärsinyt siitä kymmenen vuotta, ja aika tarkkaan kymmenen vuotta sitten aloitin myös esimiestyöt. Luovuin pomon hommista viime kesänä. Jos välillä onkin ollut totuttelemista uuteen rooliin ja pohtimista, oliko ratkaisu oikea, Leeni Peltosen esimerkistä lukeminen taisi tuoda rauhan.
Leeni Peltosen Valvomo on hyvä kirja. Sen sivu 67 on osuvinta tekstiä, mitä olen aikoihin lukenut. Kopioin sen ja kiinnitin seinälle, jossa pidän oman elämäni tärkeitä sanoja.
Lue lisää:
Nuku paremmin -blogi
Nuku paremmin -ryhmä Facebookissa
”Uni vaikuttaa kaikkeen, ja kaikki vaikuttaa uneen.”
Pidän jääkiekosta ja Pohjois-Amerikan ammattilaissarja NHL:n seuraamisesta. Vaikka yhä useampi sen otteluista lähetetäänkin Suomen aikaa illalla, on tavallisin pelien alkamisaika 2.05. NHL:stä onkin tullut minulle maaginen kirjainyhdistelmä, rakas yöllinen seuralainen.
Diagnoosimääritelmän perusteella olen ollut unihäiriöinen kymmenisen vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeutta nukahtaa iltaisin. Mutta aikaiset heräämiset, ne ovat piinaa. Usein klo 03-jotakin, pahimpina aikoina heti puolen yön jälkeen jo hereille. En ole tarvinnut herätyskelloa.
Kiinnostuin Leeni Peltosen juuri ilmestyneestä Valvomosta ja sainkin sen luettavakseni aika nopeasti. Päätettyäni kirjoittaa kirjasta tänne toivon kuitenkin välttäväni unihäiriöisen valitustilitys –sävyn. Haluan kirjoittaa Leeni Peltosen hyvästä kirjasta ja peilata sitä omiin kokemuksiini. Valvomossa Peltonen kertoo oman 25-vuotisen unettomuushistoriansa. Hän on perehtynyt teemaan toimittajan perusteellisuudella ja ammattitaidolla. Valvomo on henkilökohtainen kertomus ja samalla runsas tietopaketti.
Unettoman yöt ovat pitkiä, asiat kaatuvat päälle ja saavat kohtuuttomat mittasuhteet. Työasioita ne useimmiten ovat. Miten minä niitä muka hoidan neljältä aamulla? Mitä aivoni kuvittelevat minun silloin tekevän asioille, jotka ovat tapahtuneet aikoja sitten?
”Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin ja tiesin heti, että uni ei enää tulisi. Mistä tiesin? Kokemuksesta. Se oli huolekas ailahdus mielessä, salamana aivoihin syöksyvä työasia tai vain pikkuhiljaa hiipivä levottomuus. Joskus tätä kaikkea sekaisin.”
En edes muista, milloin olen viimeksi nukkunut kunnolla, herännyt levänneenä. Univelan korjaavaa pitkää lepoa ei ole tullut. Painan vain eteenpäin, enkä usein edes päivisin muista, miten edellisen yön nukuin tai mihin aikaan heräsin. Unen ja valveen raja on hämärtynyt.
Tällä hetkellä tilanne on parempi, mutta miten kestäisin, jos etukäteen tietäisin, että tällainen 10 vuoden rupeama olisi edessäpäin. En kuitenkaan koe olevani sairas enkä tunne unettomuudestani häpeää. En ole ollut niin huonossa jamassa kuin Leeni Peltonen kirjoittaa itsestään.
Vaihdoin vähemmän stressaavaan työhön pois esimiesvastuusta. Kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, eivätkä kaikki haluakaan muutosta. Monet haluavat parantaa untaan, eivät muuttaa elämäntilannettaan; he pitävät paineista, nauttivat aikatauluista, kiperistä tilanteista, stressistä ja kiireestä. En siksi täysin allekirjoita Leeni Peltosen Valvomossa voimakkaasti esiintuomaa näkemystä lääkehoidon toissijaisuudesta. Aina pitäisi tietysti selvittää unettomuuden syyt, mutta entä jos ne tiedetään ja halutaan säilyttää. Jos riittääkin, että saadaan apua lääkkeillä.
Sudet tai leijonat eivät uhkaa minua tai perhettäni yöllä, kuten ehkä esi-isiäni. Minua valvottavat tällaiset asiat:
seuraavan päivän kiireinen aikataulu
esiintyminen
takavuosina tehdyt huonot ratkaisut
sanomani huonot repliikit keskusteluissa
hyvät repliikit, jotka tulevat mieleen vasta keskustelun jälkeen
keskustelut, joissa en saanut sanottua mitään
toisten tekemiset
lasten huolet
lukematta jääneet sähköpostit
luetut sähköpostit
pikkuasiat
pelko ihmiskuntaa kohtaan
”Lääke oli pidentänyt öitä kokonaisella tunnilla, huonoihin öihin verrattuna jopa kahdella. Ja vaikka heräilin yöllä kuten ennenkin, nukahdin useimmiten pian uudestaan. Aamuisin herääminen kesti pidempään kuin tavallisesti, eikä kahdeksankaan tuntia aina riittänyt yöuneksi. Olo oli aamupäivisin samea ja hidas, enkä pitänyt siitä ollenkaan. Nukkuminen tuntui ihanalta, mutta en tunnistanut itseäni tästä aamutorkusta tyypistä.”
Olen saanut paljon apua ja neuvoja ja kokeillut lääkkeiden lisäksi lähes kaikkia konsteja unen edistämiseksi. Nämä toimivat ja parantavat untani: rankahko liikunta illalla, kevyt iltapala, suihkunraikas olo, huone viileäksi, villasukat jalkaan. Työpuhelimen ja samalla työsähköpostien jättäminen toimistolle, seuraavan päivän töiden listaaminen etukäteen, mielen täyttäminen jollain muulla kuin unen miettimisellä.
”-Mikä sinun mieltäsi kuormittaa juuri nyt? Mitä viime yönä mietit? Ei tarvittu enempää, purskahdin itkuun. Ei mikään erityinen ja samalla kaikki, nyyhkytin vastaukseksi.”
Uskon olevani paranemassa unihäiriöstä. Olen kärsinyt siitä kymmenen vuotta, ja aika tarkkaan kymmenen vuotta sitten aloitin myös esimiestyöt. Luovuin pomon hommista viime kesänä. Jos välillä onkin ollut totuttelemista uuteen rooliin ja pohtimista, oliko ratkaisu oikea, Leeni Peltosen esimerkistä lukeminen taisi tuoda rauhan.
Leeni Peltosen Valvomo on hyvä kirja. Sen sivu 67 on osuvinta tekstiä, mitä olen aikoihin lukenut. Kopioin sen ja kiinnitin seinälle, jossa pidän oman elämäni tärkeitä sanoja.
Lue lisää:
Nuku paremmin -blogi
Nuku paremmin -ryhmä Facebookissa
Kommentit
Lähetä kommentti