Siirry pääsisältöön

Marja Björk: Lainaa vain

Marja Björk: Lainaa vain (2016 Like, 265 s).



”Raija-Liisa ei ollut tietääkseen, kun elinkeinoasiamies pölähti tiskille pitkä takki auki tekemään vekseliä Pattayan reissua varten, jonne hän oli lähdössä miesporukalla. Elinkeinoasiamies oli varma, että matkarahat järjestyisivät.”

Olen kaivannut suurta suomalaista lamaromaania. 1990-luvun talouden syöksystä alkaa olla neljännesvuosisata. Sen vaikutukset yhteiskuntaan, suomalaiseen sielunmaisemaan ja kokonaisen sukupolven kasvuun ovat voimakkaat. Tuntuu omituiselta, ettei isoa tarinaa ajasta ole tietääkseni vielä syntynyt. Voi tietysti olla, että isojen tarinoiden ja kokonaisia aikakausia tulkitsevien romaanien aika on ohi. Lama, sen ajan Suomi ja talouden vaikutukset ihmisiin ovat toki olleet ansiokkaasti esillä esimerkiksi Juha Itkosen, Hannu Raittilan ja Jussi Valtosen tuotannossa.

Marja Björk iskee houkuttelevasti suoraan teemaan. Lainaa vain sijoittuu 1980-luvun löysän rahan vuosiin sekä seuraavan vuosikymmenen alun romahdukseen. Tarinan puitteina ovat Suomen taloustilanne ja pankkien Helsingin pääkonttoreista ohjaama ihmisten lainanotto.

Björkin tarinan päähenkilö on Eeva, Mikkelistä Helsinkiin muuttanut oikeustieteiden opiskelija, joka työskentelee pankin lainatiskillä. Anja-täti on jäänyt kotiseudulle huoltamoyrittäjäksi, ja vieraillessaan Anjan luona Eeva rakastuu paikalliseen reppanaan, Sakariin, jonka kanssa päätyy hankkimaan yhteisen kodin kuihtuvasta pitäjästä.

”Pesänrakennusvietin vallassa olin johdattanut meidät tänne ja tähän tilaan. Sakari oli rukoillut Jumalalta johdatusta ja apua ja jättänyt isot asiat Isän käsiin. Tässä sitä nyt oltiin. Näin pitkälle minä olin osannut suunnitella tulevaisuuteni.”

Lamaromaanin etsinnässä en ole keskittynyt siihen, mitä ratkaisuja Suomessa tehtiin, minkälaista politiikkaa noudatettiin, kuka teki virheitä. Nekin kiinnostavat, mutta aiheesta on ilmestynyt jo lukuisia muistelmia, elämäkertoja ja muita tulkintoja. Haluan lukea, minkä näköistä silloin oli, mitä ihmiset ajattelivat, miten tekivät ratkaisujaan. Kaipaan kuvausta ajan elämästä ja tunnelmasta, kulttuurisista ja sosiaalisista merkityksistä.

”Kun vertasin Virpin tyyliä omaani, tajusin, että näytin kauhealta. Sovin kyllä muiden pankkivirkailijoiden joukkoon, ja toisetkin tilasivat puseronsa ja hameensa Anttilasta. Lukioaikaiset vaatteeni olivat olleet suurimmaksi osaksi sieltä.”

Marja Björk onnistuu ajankuvauksessaan ihan hyvin. 1990-luvun alussa Suomessa oli varmasti välillä myös aurinkoista, mutta Björkin tavoin minunkin mielessäni aikakausi näyttää harmaalta ja loskaiselta. Björkin ihmiset ovat sairaita ja vararikossa, ruokavaliot epäterveellisiä, huoltoasemalla on saastaista, seinät homehtuvat ja lattiat mädäntyvät.

Vaikka Björkin ajan ja tilanteiden kuvaaminen on sinällään onnistunutta, varsinkin dialogi kompastuu paikoin latistavaan ja alleviivaavaan loppulauseeseen; yhteenvetoon, jonka pois jättämällä viesti olisi ollut vahvempi. Tarina on tiivis ja tapahtumat etenevät nopeasti, mutta välillä tulee kiirehtimisen tunne. Kuin tarina olisi alun perin ollut pidempi ja sitä olisi väkivaltaisesti lyhennetty.

Puutteistaan huolimatta Björkin kirja on vahva teos, jossa yhteiskunnan heikosta taloustilanteesta kasvaa lohduton perheiden ja ihmisten tragedia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Volter Kilpi ja Juha Hurme

”Merkillisen hiljaista semmoisessa tuvassa, jossa istuu kaksi puhumatonta ihmistä, vielä hiljaisempaa kuin silloin, kun on tuvassa yksin askareineen.”



Sain Volter Kilven Saaristolais-sarjan päätökseen. Sarjaan kuuluvat novellikokoelma Pitäjän pienempiä, kaksiosainen romaani Alastalon salissa sekä Kirkolle-romaani. Luettavaa näissä on yhteensä 1681 sivua.
Kilven tuotantoa kohtaan koetaan intoa ja kiinnostusta, mutta siihen voi olla vaikea päästä kiinni. Urakka tuntuu ylivoimaiselta. Moni ottaa Alastalon salin kesälomalukemisekseen, mutta se jää helposti kesken.
En ole elitistisen tai vaikean kirjallisuuden ystävä. Kyllästyn helposti ja tuskastun, ellen ymmärrä lukemaani. Pidän syvyyksiin luotaavista klassikoista, mutta olen myös antanut Shakespearen tuotannolle huonoja arvioita, pitkästynyt Dostojevskiin, vienyt Hemingwayt kierrätyshyllyyn. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että olen tutustunut Volter Kilven kirjoihin.
Jos pääsee Kilven yksittäisten sanojen ja lauseiden muodostaman rämeikö…

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta (1957 Otava, suom. Kai Kaila, saatesanat Jyrki Vainonen (2000), 146 s).


”Piikkiherne kukki, verenpisara-aidat olivat jo nupulla, vihreitä kukkuloita, turveläjiä, niin, vihreä on Irlanti, hyvin vihreä, mutta se ei ole yksinomaan  niittyjen vaan myös sammalen väri, varsinkin täällä.”

Lukeminen on pohjattoman hieno harrastus. Olin viime kuussa Rikhardinkadun kirjastossa Helsingin kaupunginkirjaston ja Suomen Mielenterveysseuran Toivoa kirjallisuudesta -illassa. Tilaisuudessa haastateltavana ollut kirjailija Olli Jalonen kertoi saaneensa toivoa Heinrich Böllin tuotannosta, ja erityisen tärkeä hänelle oli Päiväkirja vihreältä saarelta. Böllin tiesin Nobel-kirjailijaksi, mutten ollut miehen tuotantoa koskaan lukenut. Tätä kirjaa en tiennyt edes nimeltä. Nyt kolme viikkoa myöhemmin Päiväkirja vihreältä saarelta on vuoden tärkeimpiä lukukokemuksiani.

Böll perheineen matkustaa vuonna 1957 Irlantiin, ja kirjailija kertoo 5-15–sivuisissa teksteissä kok…