Siirry pääsisältöön

Han Kang: The Vegetarian

Han Kang: The Vegetarian (2011 Portobello books, 183 s, koreasta englanniksi kääntänyt Deborah Smith).


Aavistan, että moni tämän kirjoitukseni löytänyt lopettaa lukemisen heti, kun kerron aiheeni: eteläkorealainen kirja naisesta, joka haluaa muuttua puuksi.

The Vegetarian on Booker-palkittu kolmiosainen kertomus Yeong-hyestä; aivan tavallisesta, vaatimattomasta ja säntillisestä naisesta nykypäivän Etelä-Koreassa. Yhtenä päivänä itsestään vähän meteliä pitävä Yeong-hye ilmoittaa lopettaneensa lihansyönnin. Se lienee tavallista nykypäivän Aasiassakin, mutta Yeong-hyen valkokaulusmiehellä, tämän työyhteisöllä ja pariskunnan sukulaisilla on suuria vaikeuksia hyväksyä ratkaisua.

Tämän laajempi sisällön tai kolmen eri osan teeman paljastaminen pilaisi liikaa muiden lukukokemuksesta. Han Kang vie lukijansa mielen syövereihin, harhoihin ja hallusinaatioihin. Välillä ollaan kuin millä hyvänsä tuttavaillallisilla ja sitten hetkessä taas sadunomaisessa korealaisessa metsässä.

The Vegetarian käsittelee intohimoa, sukuyhteyttä, sosiaalista painetta ja yhteisön odotuksia. Kirjan päähenkilö ja neljä muuta henkilöhahmoa ehtivät 183 sivun kuluessa esittäytyä riittävästi. Kuitenkin Han Kang onnistuu jättämään heidät viehättävän kasvottomiksi.

Deborah Smith kuuluu opetelleen korean kielen aikuisiällä ja on ryhtynyt sitten ihailemansa Han Kangin kirjojen kääntäjäksi. Kuulostaa kunnioitettavalta suoritukselta, ja ainakin käännöstyö on nautinnollista englantia; runollista, lyyristä, utuista, silti painavaa. En väitä ymmärtäneeni kaikkea, mutta riittävästi: The Vegetarian on omalaatuinen ja hieno kirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Volter Kilpi ja Juha Hurme

”Merkillisen hiljaista semmoisessa tuvassa, jossa istuu kaksi puhumatonta ihmistä, vielä hiljaisempaa kuin silloin, kun on tuvassa yksin askareineen.”



Sain Volter Kilven Saaristolais-sarjan päätökseen. Sarjaan kuuluvat novellikokoelma Pitäjän pienempiä, kaksiosainen romaani Alastalon salissa sekä Kirkolle-romaani. Luettavaa näissä on yhteensä 1681 sivua.
Kilven tuotantoa kohtaan koetaan intoa ja kiinnostusta, mutta siihen voi olla vaikea päästä kiinni. Urakka tuntuu ylivoimaiselta. Moni ottaa Alastalon salin kesälomalukemisekseen, mutta se jää helposti kesken.
En ole elitistisen tai vaikean kirjallisuuden ystävä. Kyllästyn helposti ja tuskastun, ellen ymmärrä lukemaani. Pidän syvyyksiin luotaavista klassikoista, mutta olen myös antanut Shakespearen tuotannolle huonoja arvioita, pitkästynyt Dostojevskiin, vienyt Hemingwayt kierrätyshyllyyn. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että olen tutustunut Volter Kilven kirjoihin.
Jos pääsee Kilven yksittäisten sanojen ja lauseiden muodostaman rämeikö…

Muumipappa ja minä

Oli minun vuoroni soutaa, ja Muumipappa punkesi kömpelösti perätuhdolle.
– Kirjoitit sitten muistelmasi, sanoin sillä tavalla kysyvästi, että Muumipappa jatkaisi siitä, mihin oli jäänyt.
– Niin, aloitin silloin, kun kurkkuni oli pahasti kipeänä, Muumipappa muisteli. – Kai ajattelin, että jos kuolen tähän, kukaan ei tiedä merenvahasta tehdystä raitiovaunustani.
– Mikä se on?
– Et ole lukenut muistelmiani, Muumipappa tokaisi terävästi. – Kaikkien yli nelikymppisten pitäisi kirjoittaa muistelmansa, ainakin niiden, jotka ovat saaneet aikaan jotakin hyvää.
Kiristin hieman tahtia, vene kulki nopeammin ja Muumipappa sai taas juonesta kiinni.
– Minut jätettiin löytölasten kodin ovelle paperipussissa, vaikka olisin toivonut, että edes korissa.
– Millaista siellä kodissa oli?
– Suurimman osan ajasta mietin, miksi oli niin kuin oli eikä päinvastoin, Muumipappa pohti. – Ja miksi minä olin minä enkä joku muu.
– Mitä ne muut löytölapset näistä pohdinnoista tuumasivat, kysyin arkaillen ja vastausta…