Siirry pääsisältöön

Kent: Du & Jag Döden

Kent: Du & Jag Döden (2005)


Se alkaa suoraan The Curen Disintegrationilta lainatulla bassokuviolla. Minuutti ja 22 sekuntia on kulunut, kun Joakim Berg avaa suunsa: ”Domen föll på en morgonflight till London.” Näin tehdään klassikoita.

Kentin kuudes levy Du & Jag Döden saapui 2005. Tarkka päivä oli 15.3. Koska olin silloin tyttäreni kanssa hoitovapaalla ja ostin vielä cd-levyjä, pistäydyimme heti aamusta kaupassa. Levy iski silloin lauhaan kevättalveen ja siitä tuli koko kesän ääniraita.

Lehdissä kirjoitettiin, että Kent oli kasvanut mitoistaan ulos, kärsi mammuttitaudista. Käpylän urheilupuistoon juhannuksen alla ulottunut massiivinen telttakiertue oli kuulemma selvä merkki. Minusta se oli hieno keikka, ja rakastin Kentiä sinä kesänä enemmän kuin koskaan.

Sitä en silloin vielä osannut aavistaa, että tämä tulisi olemaan viimeinen kokonaisuutena loistava Kent-levy. Viimeinen lajiaan kahden, välillä kolmenkin sähkökitaran vavisuttavilla loppukohotuksilla.



Du & Jag Dödenin kannet henkivät makaaberia ja irvokasta kuoleman karikatyyriä;  leikittelevät sillä, tekevät pilaa. Sanoitukset ja levyn tummanpuhuva musiikki viestivät samaa teemaa astetta vakavammin. Ja jos ei suoraan kuolemaa, niin autioita taloja, vanhoja pihoja, pölyisiä asuntoja, muistoja ja unohdusta. Se oli kuin tehty siihen kevääseen. Talvi oli ollut läheisille surullinen, omatkin murheet painoivat ja öitä tuli valvottua. Kesä oli aurinkoinen ja lempeä.

”Och när natten är ljus, I vårt åttiotalshus”

Vuonna 2005 Joakim Berg (s.1970) ymmärsi ja kuvasi paremmin kuin koskaan, millaista on olla 70-luvun lapsi – 90-luvun taitteen ylioppilas – 00-luvun pohjoismaisessa yhteiskunnassa. Hampaat on hoidettu hyvin, mutta muuten tuntuu jotenkin harmaalta.

”Men älskling vi var alla en gång små”

Surullinen Du & Jag Döden on yksi kaikkien aikojen parhaita levyjä. 11 kappaleesta kahdeksan on loistavia, eikä kokonaisuus ole vanhentunut yhtään. Seitsemäs raita, Klåparen, ei ole suurin suosikkini, vaikka hieno keikkabiisi onkin. Paras tapa kuunnella Klåparenia on kuitenkin kävelyllä, mieluiten vanhoilla kulmilla.

”Att det är så ditt liv ser ut, och allting är som förut”


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Volter Kilpi ja Juha Hurme

”Merkillisen hiljaista semmoisessa tuvassa, jossa istuu kaksi puhumatonta ihmistä, vielä hiljaisempaa kuin silloin, kun on tuvassa yksin askareineen.”



Sain Volter Kilven Saaristolais-sarjan päätökseen. Sarjaan kuuluvat novellikokoelma Pitäjän pienempiä, kaksiosainen romaani Alastalon salissa sekä Kirkolle-romaani. Luettavaa näissä on yhteensä 1681 sivua.
Kilven tuotantoa kohtaan koetaan intoa ja kiinnostusta, mutta siihen voi olla vaikea päästä kiinni. Urakka tuntuu ylivoimaiselta. Moni ottaa Alastalon salin kesälomalukemisekseen, mutta se jää helposti kesken.
En ole elitistisen tai vaikean kirjallisuuden ystävä. Kyllästyn helposti ja tuskastun, ellen ymmärrä lukemaani. Pidän syvyyksiin luotaavista klassikoista, mutta olen myös antanut Shakespearen tuotannolle huonoja arvioita, pitkästynyt Dostojevskiin, vienyt Hemingwayt kierrätyshyllyyn. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että olen tutustunut Volter Kilven kirjoihin.
Jos pääsee Kilven yksittäisten sanojen ja lauseiden muodostaman rämeikö…

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta (1957 Otava, suom. Kai Kaila, saatesanat Jyrki Vainonen (2000), 146 s).


”Piikkiherne kukki, verenpisara-aidat olivat jo nupulla, vihreitä kukkuloita, turveläjiä, niin, vihreä on Irlanti, hyvin vihreä, mutta se ei ole yksinomaan  niittyjen vaan myös sammalen väri, varsinkin täällä.”

Lukeminen on pohjattoman hieno harrastus. Olin viime kuussa Rikhardinkadun kirjastossa Helsingin kaupunginkirjaston ja Suomen Mielenterveysseuran Toivoa kirjallisuudesta -illassa. Tilaisuudessa haastateltavana ollut kirjailija Olli Jalonen kertoi saaneensa toivoa Heinrich Böllin tuotannosta, ja erityisen tärkeä hänelle oli Päiväkirja vihreältä saarelta. Böllin tiesin Nobel-kirjailijaksi, mutten ollut miehen tuotantoa koskaan lukenut. Tätä kirjaa en tiennyt edes nimeltä. Nyt kolme viikkoa myöhemmin Päiväkirja vihreältä saarelta on vuoden tärkeimpiä lukukokemuksiani.

Böll perheineen matkustaa vuonna 1957 Irlantiin, ja kirjailija kertoo 5-15–sivuisissa teksteissä kok…