Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (2015 Gummerus, 222 s).


Hannele-äiti kuolee, kun kesken pihatöiden hänen päähänsä putoaa taivaalta jääkimpale. Annu-täti voittaa kaksi kertaa lotossa jättipotin. Salama osuu viisi kertaa skotlantilaiseen kalastajaan Hamish MacKayhin.

Koska äiti kuolee, Pekka-isä ei hymyile pitkään aikaan, Sahanpurutalon remontti jää kesken ja talon seinä kostuu piloille. Täti ostaa rahoillaan ison, vanhan Kartanon, jonka tornihuoneessa vain nukkuu monta viikkoa. Annu ja Hamish MacKay käyvät kirjeenvaihdon elämän sattumanvaraisuudesta.

Ihmiset suojautuvat kaikelta mahdolliselta, mutta sattuman oikusta vaara iskee sellaiselta suunnalta, mihin ei ole voinut varautua. Isä pelkää kosteusvauriota ja huolehtii huolehtimasta päästyään, mutta tyhjästä putoaa jäätä, joka tappaa vaimon ja hajottaa perheen.

Kertoja on Hannelen tytär Saara, joka asuu ensin Sahanpurutalossa, sitten Kartanossa ja lopulta taas Sahanpurutalossa. Saara ei oikein ymmärrä, mitä hänen maailmassaan tapahtuu. Silti kun Saara katselee maailmaa hieman erilaisesta näkövinkkelistä kuin aikuiset, hän näkee paljon sellaista mitä aikuiset eivät pidä näkemisen arvoisena.

”Isä sanoo, että aika-parantaa on paskaa. Isän mukaan niin sanovat vain ne, jotka eivät mitään mistään ymmärrä eivätkä ole mitään ikinä joutuneet kokemaan. Ja minun harmaat aivosoluni ajattelevat, että isä saattaa olla oikeassa, sillä ainakaan vielä mikään ei ole parantunut, vaikka kesäloma on jo alkanut.”

Yksi läpi kirjan kulkevia teemoja on lapsen tapa käsitellä äidin kuolemaa. Saara painaa mieleensä muistikuvia äidistä erilaisissa arjen tilanteissa ja yrittää hellittämättä ratkaista tämän sattumanvaraisen kuoleman arvoitusta. Myöhemmin äiti palaa kummituksena Saaran ajatuksiin. Lopulta, takaisin Sahanpuruntalon kotiin palattuaan teini-ikää lähestyvä Saara pystyy päästämään irti äidistä.

On ihmisiä, joiden on vaikea lukea fiktiota. He pitävät tietokirjallisuutta tai vähintään faktoihin perustuvaa tarinaa parempana ja uskottavampana. Heidän ei kannata vaivautua lukemaan Taivaalta tippuvia asioita. Lienee elämänkulun mahdollisuuksien rajoissa, mitä Hannelelle, Annulle tai Hamishille tapahtui. Myönnän varsin epätodennäköiseksi, että näiden tapahtumien ihmisten tarinat kohtaavat. Selja Ahavan kirjassa näin kuitenkin käy, ja lopputulos on kiehtova.

Kirjaa on helppo moittia epäuskottavaksi, mutta ensisivulta lähtien se vie mennessään. Sattumat, kaipaus, ilo ja elämänkulku jäävät mieleen pitkiksi ajoiksi, vaikka itse lukukokemus on aika nopea. Tätä kirjaa ei malta päästää käsistään.

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat oli Finlandia-ehdokkaana viime vuonna. Se jäi vähälle huomiolle. Kaikkia ehdokkaita en ole vielä ehtinyt lukea, mutta tämä on lukemistani miellyttävin. Viehättävä tarina on samalla myös toistaiseksi paras tänä vuonna lukemani kirja. Ahavan teksti on hyvin laadukasta.

”Arvon rouva Heiskanen,
Olen kalastaja. Pyydän hummereita ja merirapuja. Asun vaimoni kanssa pienessä talossa, ja pihallamme kasvaa palkopapuja, perunaa, kolmenlaisia kaaleja ja kurpitsaa.
Te pyydätte selitystä, mutta luulen että teidän itsenne on löydettävä se. Oman kokemukseni mukaan muiden antamista selityksistä ei ole mitään hyötyä kuitenkaan.
Terveisin
Hamish MacKay”




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Arvokas ja perinteinen englantilainen hovimestari Stevens lähtee automatkalle. Sen päällimmäinen tarkoitus on koota uusi henkilökunta kartanon uuden omistajan, rikkaan amerikkalaisen liikemiehen palvelukseen. Kaikesta henkii luovuttaminen ja haikeus, koska aiemmin lordi Darlingtonin omistaessa kartanon kaikki oli paremmin ja henkilökuntaakin moninkertaisesti enemmän.

Rekrytointimatka on samalla vanhentuneen Stevensin ensimmäinen tutustumismatka omaan itseensä sekä Englantiin, jota ei enää ole olemassa. Stevens haluaa uudelleen palvelukseensa neiti Kentonin, joka kerran lähti kartanosta mennäkseen naimisiin jonkun muun kuin Stevensin kanssa.

”Minä, kuten monet meistä, olen luonnollisesti haluton muuttamaan vanhoja tapoja liian paljon. Mutta ei ole liioin mikään hyve takertua johonkin vanhaan traditioon vain tradition itsensä nähden.”

Stevens kertoo matkastaan ja muistelee samalla vuosikymmenien tapahtumia. Hän tekee tyylikkäitä kertomuksen kannalta tarkoituksenmukaisia siirtymiä ajass…

Aaro Hellaakoski: Jääpeili

Oululaislähtöinen runoilija Aaro Hellaakoski (1893-1952) oli koulutukseltaan luonnontieteilijä ja opettaja. Hellaakoski harrasti kuvataiteita. Hänellä oli hyvin omakohtainen ja syvä suhde suomalaiseen luontoon. Hellaakoski julkaisi 13 runokokoelmaa sekä lisäksi romaanin, novellikokoelman ja esseitä. Jääpeili on hänen seitsemäs runokokoelmansa.

Niin kutsuttujen tulenkantajien katsotaan muodostaneen 1920-luvulla kokonaisen uuden nuoren runoilijasukupolven. Tulenkantajien tuotanto irtisanoutui perinteistä, avautui uusille vaikutteille, mutta toisaalta uskoi suomalaisen kulttuurin tulevaisuuteen. Aaro Hellaakosken ei katsota kuuluneen tulenkantajiin, vaikka hän olikin aikalaisena uudistamassa aikakauden lyriikkaa. Hellaakoski pidättäytyi myös vanhassa ja perinteisessä.

Hellaakosken tuotannolle, erityisesti Jääpeilille on tyypillistä kokeilunhalu. Jääpeilin runojen typografiset ratkaisut olivat suomalaisessa lyriikassa aivan uutta. Esimerkiksi runossa ”Sade” esiintyy sana ”sataa” kahdeksa…

Maiju Lassila: Kuolleista herännyt & Pirttipohjalaiset

Algot Untolan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 ja kuolemasta 100 vuotta. Untolan tuotantoa ja kohtaloa esiin nostanut Juha Hurme sanoo sen olevan nyt yksi perkele, kun tasavuosia ei ole noteerattu millään tavalla eikä asia tunnu kiinnostavan ketään. Untolan tunnetuimmat kirjailijanimet ovat Maiju Lassila ja Irmari Rantamala, ja erilaisia kirjailijanimiä hänellä tiedetään olleen peräti kymmenkunta.

Kirjailija ja tutkija Markku Eskelinen kiittää sitä, että Untolan kirjallinen mustamaalaaminen ja aktiivinen unohtaminen on sentään päättynyt, ja että hänen tuotantoaan on uudelleenjulkaistu ja sitä pidetään merkittävänä. Siitä huolimatta Untola on Eskelisenkin mukaan edelleen jollain tapaa henkipaton asemassa: esimerkiksi koko hänen laajaa tuotantoaan ei ole painettu tai saatettu, saati digitoitu edes tutkijoiden käyttöön.

Untola tuotti 1910-luvulla hurjan määrän tekstiä, parhaimpana vuotenaan yhdeksän kirjaa. Yhden romaaninsa hän kirjoitti 19 tunnissa. Pääosan myöhäistuotannost…

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas

Usein tulee luettua kirjoja, joissa juonen tasolla vähät välitän, mitä henkilöille tapahtuu. Siksi juonipaljastuksen, tosin hyvin ilmeisen, uhallakin kerron järkyttyneeni ja surreeni, kun Marsipaanisotilaassa yksi Kummelin perheen jäsenistä kuolee sodassa. Ulla-Lena Lundberg on tehnyt tämän minulle ennenkin, Jää (2013) kertoo saman perheen vaiheista, ja siinä kuolee toinen perheenjäsen. Länsiuusmaalaisia Kummeleita on kaikkiaan kuusi, opettajapariskunta ja neljä lasta ja vaikka nuorin tytär ei toistaiseksi ole ollut juuri esillä, ovat kaikki lukijalle kuin lihaa ja verta; moniulotteisia, luonteikkaita, kehittyviä henkilöhahmoja. Mestarillista kirjailijantyötä.

Vapaudenristillä palkittavista Kummelin upseeripojista ovat Marsipaanisotilaassa fokuksessa Göran, kaunis pullamössöpoika ja naistenmies, sekä Frej, taiteilija ja tiukan paikan tullen särmä ja armoton myös itseään kohtaan. He taistelevat eri rintamilla ja pitävät yhteyttä toisiinsa ja kotiin, mutta kirjeissään kaunistelevat til…

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …