Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (2015 Gummerus, 222 s).


Hannele-äiti kuolee, kun kesken pihatöiden hänen päähänsä putoaa taivaalta jääkimpale. Annu-täti voittaa kaksi kertaa lotossa jättipotin. Salama osuu viisi kertaa skotlantilaiseen kalastajaan Hamish MacKayhin.

Koska äiti kuolee, Pekka-isä ei hymyile pitkään aikaan, Sahanpurutalon remontti jää kesken ja talon seinä kostuu piloille. Täti ostaa rahoillaan ison, vanhan Kartanon, jonka tornihuoneessa vain nukkuu monta viikkoa. Annu ja Hamish MacKay käyvät kirjeenvaihdon elämän sattumanvaraisuudesta.

Ihmiset suojautuvat kaikelta mahdolliselta, mutta sattuman oikusta vaara iskee sellaiselta suunnalta, mihin ei ole voinut varautua. Isä pelkää kosteusvauriota ja huolehtii huolehtimasta päästyään, mutta tyhjästä putoaa jäätä, joka tappaa vaimon ja hajottaa perheen.

Kertoja on Hannelen tytär Saara, joka asuu ensin Sahanpurutalossa, sitten Kartanossa ja lopulta taas Sahanpurutalossa. Saara ei oikein ymmärrä, mitä hänen maailmassaan tapahtuu. Silti kun Saara katselee maailmaa hieman erilaisesta näkövinkkelistä kuin aikuiset, hän näkee paljon sellaista mitä aikuiset eivät pidä näkemisen arvoisena.

”Isä sanoo, että aika-parantaa on paskaa. Isän mukaan niin sanovat vain ne, jotka eivät mitään mistään ymmärrä eivätkä ole mitään ikinä joutuneet kokemaan. Ja minun harmaat aivosoluni ajattelevat, että isä saattaa olla oikeassa, sillä ainakaan vielä mikään ei ole parantunut, vaikka kesäloma on jo alkanut.”

Yksi läpi kirjan kulkevia teemoja on lapsen tapa käsitellä äidin kuolemaa. Saara painaa mieleensä muistikuvia äidistä erilaisissa arjen tilanteissa ja yrittää hellittämättä ratkaista tämän sattumanvaraisen kuoleman arvoitusta. Myöhemmin äiti palaa kummituksena Saaran ajatuksiin. Lopulta, takaisin Sahanpuruntalon kotiin palattuaan teini-ikää lähestyvä Saara pystyy päästämään irti äidistä.

On ihmisiä, joiden on vaikea lukea fiktiota. He pitävät tietokirjallisuutta tai vähintään faktoihin perustuvaa tarinaa parempana ja uskottavampana. Heidän ei kannata vaivautua lukemaan Taivaalta tippuvia asioita. Lienee elämänkulun mahdollisuuksien rajoissa, mitä Hannelelle, Annulle tai Hamishille tapahtui. Myönnän varsin epätodennäköiseksi, että näiden tapahtumien ihmisten tarinat kohtaavat. Selja Ahavan kirjassa näin kuitenkin käy, ja lopputulos on kiehtova.

Kirjaa on helppo moittia epäuskottavaksi, mutta ensisivulta lähtien se vie mennessään. Sattumat, kaipaus, ilo ja elämänkulku jäävät mieleen pitkiksi ajoiksi, vaikka itse lukukokemus on aika nopea. Tätä kirjaa ei malta päästää käsistään.

Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat oli Finlandia-ehdokkaana viime vuonna. Se jäi vähälle huomiolle. Kaikkia ehdokkaita en ole vielä ehtinyt lukea, mutta tämä on lukemistani miellyttävin. Viehättävä tarina on samalla myös toistaiseksi paras tänä vuonna lukemani kirja. Ahavan teksti on hyvin laadukasta.

”Arvon rouva Heiskanen,
Olen kalastaja. Pyydän hummereita ja merirapuja. Asun vaimoni kanssa pienessä talossa, ja pihallamme kasvaa palkopapuja, perunaa, kolmenlaisia kaaleja ja kurpitsaa.
Te pyydätte selitystä, mutta luulen että teidän itsenne on löydettävä se. Oman kokemukseni mukaan muiden antamista selityksistä ei ole mitään hyötyä kuitenkaan.
Terveisin
Hamish MacKay”




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maiju Lassila: Kuolleista herännyt & Pirttipohjalaiset

Algot Untolan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 ja kuolemasta 100 vuotta. Untolan tuotantoa ja kohtaloa esiin nostanut Juha Hurme sanoo sen olevan nyt yksi perkele, kun tasavuosia ei ole noteerattu millään tavalla eikä asia tunnu kiinnostavan ketään. Untolan tunnetuimmat kirjailijanimet ovat Maiju Lassila ja Irmari Rantamala, ja erilaisia kirjailijanimiä hänellä tiedetään olleen peräti kymmenkunta.

Kirjailija ja tutkija Markku Eskelinen kiittää sitä, että Untolan kirjallinen mustamaalaaminen ja aktiivinen unohtaminen on sentään päättynyt, ja että hänen tuotantoaan on uudelleenjulkaistu ja sitä pidetään merkittävänä. Siitä huolimatta Untola on Eskelisenkin mukaan edelleen jollain tapaa henkipaton asemassa: esimerkiksi koko hänen laajaa tuotantoaan ei ole painettu tai saatettu, saati digitoitu edes tutkijoiden käyttöön.

Untola tuotti 1910-luvulla hurjan määrän tekstiä, parhaimpana vuotenaan yhdeksän kirjaa. Yhden romaaninsa hän kirjoitti 19 tunnissa. Pääosan myöhäistuotannost…

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Lukuvuosi 2017

Luin vuonna 2017 liikaa: 113 sivua päivässä. Lukemieni kirjojen listalla on pikavilkaisulla parikymmentä, joista en pysty palauttamaan mieleeni oikeastaan minkäänlaista muistikuvaa. Toisaalta lukuvuoden aikana löytyi uusia suosikkeja, kirjavarastojen pölyistä löysin luettavaksi ajatonta neroutta, kotimaiseen runouteen perehdyin urakalla.

Lukuvuoteni 2017 jääkin mieleen kotimaisen kirjallisuuden teemavuotena. Lukemistani 191 kirjasta peräti 147 oli suomalaisia. Vinouma suomalaisen kirjallisuuden suuntaan selittyy kotimaisen kirjallisuuden opinnoillani, Suomi 100 –teemavuodella sekä kotimaisen lyriikan vyöryllä. Projektini lukea Yleisradion Kirjojen Suomen 101 teosta kaikilta itsenäisyyden vuosilta ei kuitenkaan toteutunut lähimainkaan (27/101), mutta se jatkuu edelleen. Tavoitteena vuodelle 2018 on lukea enemmän ulkomaista kirjallisuutta. Hyvä tavoite on myös lukea määrällisesti vähemmän.


Kiitos jälleen kaikille kirjoituksiani lukeneille, niitä kommentoineille, peukuttaneille, jakanei…

W.G. Sebald: Austerlitz

Ensin tärkein asia: Austerlitz on suurenmoinen kirja. Sen sivuilla on koskettava tarina, paljon tietoa, kokemusta ja viisautta.

Päähenkilö on Jacques Austerlitz, vuonna 1934 syntynyt eurooppalainen. Tapaamme hänet aikuisena Antwerpenin asemalla. Miehen tarinaa aletaan keriä auki Euroopan historian ja eurooppalaisten paikkojen kautta. Austerlitz hakee juuriaan ja haluaa selvittää vanhempiensa kohtalon. Avainkokemus on se, kun viisivuotias Austerlitz ja monet muut lapset kuljetettiin turvaan miehitetystä Prahasta.

”Silloin huomasin, sanoi Austerlitz, etten osannut juuri ollenkaan muistella ja että minä päinvastoin olinkin aina pyrkinyt olemaan muistamatta menneitä ja väistelemään kaikkea, mikä tavalla tai toisella liittyi minun omaan tuntemattomaan syntyperääni.”

Kertojasta, henkilöstä joka tapaa Austerlitzin 1960-, 1970- ja 1990-luvuilla ei lukija tiedä paljon. Hän kuvaa tilanteita ja kertoo tarkasti, mitä Austerlitz on tapaamisilla sanonut. Kertoja on koko ajan läsnä, mutta oman jätt…

Nikolai Ostrovski: Kuinka teräs karaistui

Vuonna 1934 julkaistua teosta, joka kantaa nimeä Kuinka teräs karaistui ja joka luokitellaan sosialistiseksi realismiksi tai neuvostoproosaksi, ei mielestäni voi jättää lukematta. Ahjon kuumuutta ja hiilloksen hehkua lisäävät vielä kannen kuvitus, kustannusyhtiö Kansankulttuuri Oy sekä tieto, että kirja on ollut pakollista luettavaa neuvostokouluissa.

Kuinka teräs karaistui ei oikein vertaudu mihinkään aiemmin lukemaani, se kuuluu aivan erilaiseen ja tuntemattomaan maailmaan. Tapahtumat sijoittuvat nykyisen Ukrainan alueelle 1920-luvun taitteeseen, eli vallankumouksien, sisällissodan ja Neuvostoliiton synnyn aikoihin. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu pääosin rautatiemiljöössä, ja välillä tuntuukin, että maailmanhistorian käänteet näkyvät ukrainalaisella asemalaiturilla lähes reaaliaikaisina: tsaari kukistuu, samoin kaarti, saksalaiset tulevat ja menevät, sitten alkavat vainot, valkopuolalaiset hyökkäävät, vihdoin saapuvat puna-armeija ja neuvostoliittolaiset.

”Nuorisoliittolaisten laulu…