Siirry pääsisältöön

Leeni Peltonen: Valvomo

Leeni Peltonen: Valvomo. Kuinka uneton oppi nukkumaan (2016 Otava, 240 s).

”Uni vaikuttaa kaikkeen, ja kaikki vaikuttaa uneen.”



Pidän jääkiekosta ja Pohjois-Amerikan ammattilaissarja NHL:n seuraamisesta. Vaikka yhä useampi sen otteluista lähetetäänkin Suomen aikaa illalla, on tavallisin pelien alkamisaika 2.05. NHL:stä onkin tullut minulle maaginen kirjainyhdistelmä, rakas yöllinen seuralainen.

Diagnoosimääritelmän perusteella olen ollut unihäiriöinen kymmenisen vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeutta nukahtaa iltaisin. Mutta aikaiset heräämiset, ne ovat piinaa. Usein klo 03-jotakin, pahimpina aikoina heti puolen yön jälkeen jo hereille. En ole tarvinnut herätyskelloa.

Kiinnostuin Leeni Peltosen juuri ilmestyneestä Valvomosta ja sainkin sen luettavakseni aika nopeasti. Päätettyäni kirjoittaa kirjasta tänne toivon kuitenkin välttäväni unihäiriöisen valitustilitys –sävyn. Haluan kirjoittaa Leeni Peltosen hyvästä kirjasta ja peilata sitä omiin kokemuksiini. Valvomossa Peltonen kertoo oman 25-vuotisen unettomuushistoriansa. Hän on perehtynyt teemaan toimittajan perusteellisuudella ja ammattitaidolla. Valvomo on henkilökohtainen kertomus ja samalla runsas tietopaketti.

Unettoman yöt ovat pitkiä, asiat kaatuvat päälle ja saavat kohtuuttomat mittasuhteet. Työasioita ne useimmiten ovat. Miten minä niitä muka hoidan neljältä aamulla? Mitä aivoni kuvittelevat minun silloin tekevän asioille, jotka ovat tapahtuneet aikoja sitten?

”Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin ja tiesin heti, että uni ei enää tulisi. Mistä tiesin? Kokemuksesta. Se oli huolekas ailahdus mielessä, salamana aivoihin syöksyvä työasia tai vain pikkuhiljaa hiipivä levottomuus. Joskus tätä kaikkea sekaisin.” 



En edes muista, milloin olen viimeksi nukkunut kunnolla, herännyt levänneenä. Univelan korjaavaa pitkää lepoa ei ole tullut. Painan vain eteenpäin, enkä usein edes päivisin muista, miten edellisen yön nukuin tai mihin aikaan heräsin. Unen ja valveen raja on hämärtynyt.

Tällä hetkellä tilanne on parempi, mutta miten kestäisin, jos etukäteen tietäisin, että tällainen 10 vuoden rupeama olisi edessäpäin. En kuitenkaan koe olevani sairas enkä tunne unettomuudestani häpeää. En ole ollut niin huonossa jamassa kuin Leeni Peltonen kirjoittaa itsestään.

Vaihdoin vähemmän stressaavaan työhön pois esimiesvastuusta. Kaikilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, eivätkä kaikki haluakaan muutosta. Monet haluavat parantaa untaan, eivät muuttaa elämäntilannettaan; he pitävät paineista, nauttivat aikatauluista, kiperistä tilanteista, stressistä ja kiireestä. En siksi täysin allekirjoita Leeni Peltosen Valvomossa voimakkaasti esiintuomaa näkemystä lääkehoidon toissijaisuudesta. Aina pitäisi tietysti selvittää unettomuuden syyt, mutta entä jos ne tiedetään ja halutaan säilyttää. Jos riittääkin, että saadaan apua lääkkeillä.

Sudet tai leijonat eivät uhkaa minua tai perhettäni yöllä, kuten ehkä esi-isiäni. Minua valvottavat tällaiset asiat:
seuraavan päivän kiireinen aikataulu
esiintyminen
takavuosina tehdyt huonot ratkaisut
sanomani huonot repliikit keskusteluissa
hyvät repliikit, jotka tulevat mieleen vasta keskustelun jälkeen
keskustelut, joissa en saanut sanottua mitään
toisten tekemiset
lasten huolet
lukematta jääneet sähköpostit
luetut sähköpostit
pikkuasiat
pelko ihmiskuntaa kohtaan

”Lääke oli pidentänyt öitä kokonaisella tunnilla, huonoihin öihin verrattuna jopa kahdella. Ja vaikka heräilin yöllä kuten ennenkin, nukahdin useimmiten pian uudestaan. Aamuisin herääminen kesti pidempään kuin tavallisesti, eikä kahdeksankaan tuntia aina riittänyt yöuneksi. Olo oli aamupäivisin samea ja hidas, enkä pitänyt siitä ollenkaan. Nukkuminen tuntui ihanalta, mutta en tunnistanut itseäni tästä aamutorkusta tyypistä.”

Minä elän tällä hetkellä tätä samanaikaisesti hauraan ja syvän kemikaalisen unen vaihetta. Olen löytänyt avun vanhan liiton masennuslääkkeestä ja aloittamassa unettomuuden syiden perinpohjaista selvittämistä. Uni, vaikka tällä hetkellä ihana onkin, on kuitenkin erilainen kuin pitäisi – keinotekoisen tuntuinen.

Olen saanut paljon apua ja neuvoja ja kokeillut lääkkeiden lisäksi lähes kaikkia konsteja unen edistämiseksi. Nämä toimivat ja parantavat untani: rankahko liikunta illalla, kevyt iltapala, suihkunraikas olo, huone viileäksi, villasukat jalkaan. Työpuhelimen ja samalla työsähköpostien jättäminen toimistolle, seuraavan päivän töiden listaaminen etukäteen, mielen täyttäminen jollain muulla kuin unen miettimisellä.

”-Mikä sinun mieltäsi kuormittaa juuri nyt? Mitä viime yönä mietit? Ei tarvittu enempää, purskahdin itkuun. Ei mikään erityinen ja samalla kaikki, nyyhkytin vastaukseksi.”

Uskon olevani paranemassa unihäiriöstä. Olen kärsinyt siitä kymmenen vuotta, ja aika tarkkaan kymmenen vuotta sitten aloitin myös esimiestyöt. Luovuin pomon hommista viime kesänä. Jos välillä onkin ollut totuttelemista uuteen rooliin ja pohtimista, oliko ratkaisu oikea, Leeni Peltosen esimerkistä lukeminen taisi tuoda rauhan.

Leeni Peltosen Valvomo on hyvä kirja. Sen sivu 67 on osuvinta tekstiä, mitä olen aikoihin lukenut. Kopioin sen ja kiinnitin seinälle, jossa pidän oman elämäni tärkeitä sanoja.



Lue lisää:

Nuku paremmin -blogi
Nuku paremmin -ryhmä Facebookissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Arvokas ja perinteinen englantilainen hovimestari Stevens lähtee automatkalle. Sen päällimmäinen tarkoitus on koota uusi henkilökunta kartanon uuden omistajan, rikkaan amerikkalaisen liikemiehen palvelukseen. Kaikesta henkii luovuttaminen ja haikeus, koska aiemmin lordi Darlingtonin omistaessa kartanon kaikki oli paremmin ja henkilökuntaakin moninkertaisesti enemmän.

Rekrytointimatka on samalla vanhentuneen Stevensin ensimmäinen tutustumismatka omaan itseensä sekä Englantiin, jota ei enää ole olemassa. Stevens haluaa uudelleen palvelukseensa neiti Kentonin, joka kerran lähti kartanosta mennäkseen naimisiin jonkun muun kuin Stevensin kanssa.

”Minä, kuten monet meistä, olen luonnollisesti haluton muuttamaan vanhoja tapoja liian paljon. Mutta ei ole liioin mikään hyve takertua johonkin vanhaan traditioon vain tradition itsensä nähden.”

Stevens kertoo matkastaan ja muistelee samalla vuosikymmenien tapahtumia. Hän tekee tyylikkäitä kertomuksen kannalta tarkoituksenmukaisia siirtymiä ajass…

Aaro Hellaakoski: Jääpeili

Oululaislähtöinen runoilija Aaro Hellaakoski (1893-1952) oli koulutukseltaan luonnontieteilijä ja opettaja. Hellaakoski harrasti kuvataiteita. Hänellä oli hyvin omakohtainen ja syvä suhde suomalaiseen luontoon. Hellaakoski julkaisi 13 runokokoelmaa sekä lisäksi romaanin, novellikokoelman ja esseitä. Jääpeili on hänen seitsemäs runokokoelmansa.

Niin kutsuttujen tulenkantajien katsotaan muodostaneen 1920-luvulla kokonaisen uuden nuoren runoilijasukupolven. Tulenkantajien tuotanto irtisanoutui perinteistä, avautui uusille vaikutteille, mutta toisaalta uskoi suomalaisen kulttuurin tulevaisuuteen. Aaro Hellaakosken ei katsota kuuluneen tulenkantajiin, vaikka hän olikin aikalaisena uudistamassa aikakauden lyriikkaa. Hellaakoski pidättäytyi myös vanhassa ja perinteisessä.

Hellaakosken tuotannolle, erityisesti Jääpeilille on tyypillistä kokeilunhalu. Jääpeilin runojen typografiset ratkaisut olivat suomalaisessa lyriikassa aivan uutta. Esimerkiksi runossa ”Sade” esiintyy sana ”sataa” kahdeksa…

Maiju Lassila: Kuolleista herännyt & Pirttipohjalaiset

Algot Untolan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 ja kuolemasta 100 vuotta. Untolan tuotantoa ja kohtaloa esiin nostanut Juha Hurme sanoo sen olevan nyt yksi perkele, kun tasavuosia ei ole noteerattu millään tavalla eikä asia tunnu kiinnostavan ketään. Untolan tunnetuimmat kirjailijanimet ovat Maiju Lassila ja Irmari Rantamala, ja erilaisia kirjailijanimiä hänellä tiedetään olleen peräti kymmenkunta.

Kirjailija ja tutkija Markku Eskelinen kiittää sitä, että Untolan kirjallinen mustamaalaaminen ja aktiivinen unohtaminen on sentään päättynyt, ja että hänen tuotantoaan on uudelleenjulkaistu ja sitä pidetään merkittävänä. Siitä huolimatta Untola on Eskelisenkin mukaan edelleen jollain tapaa henkipaton asemassa: esimerkiksi koko hänen laajaa tuotantoaan ei ole painettu tai saatettu, saati digitoitu edes tutkijoiden käyttöön.

Untola tuotti 1910-luvulla hurjan määrän tekstiä, parhaimpana vuotenaan yhdeksän kirjaa. Yhden romaaninsa hän kirjoitti 19 tunnissa. Pääosan myöhäistuotannost…

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas

Usein tulee luettua kirjoja, joissa juonen tasolla vähät välitän, mitä henkilöille tapahtuu. Siksi juonipaljastuksen, tosin hyvin ilmeisen, uhallakin kerron järkyttyneeni ja surreeni, kun Marsipaanisotilaassa yksi Kummelin perheen jäsenistä kuolee sodassa. Ulla-Lena Lundberg on tehnyt tämän minulle ennenkin, Jää (2013) kertoo saman perheen vaiheista, ja siinä kuolee toinen perheenjäsen. Länsiuusmaalaisia Kummeleita on kaikkiaan kuusi, opettajapariskunta ja neljä lasta ja vaikka nuorin tytär ei toistaiseksi ole ollut juuri esillä, ovat kaikki lukijalle kuin lihaa ja verta; moniulotteisia, luonteikkaita, kehittyviä henkilöhahmoja. Mestarillista kirjailijantyötä.

Vapaudenristillä palkittavista Kummelin upseeripojista ovat Marsipaanisotilaassa fokuksessa Göran, kaunis pullamössöpoika ja naistenmies, sekä Frej, taiteilija ja tiukan paikan tullen särmä ja armoton myös itseään kohtaan. He taistelevat eri rintamilla ja pitävät yhteyttä toisiinsa ja kotiin, mutta kirjeissään kaunistelevat til…

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …