Siirry pääsisältöön

Audrey Magee: Sopimus

Audrey Magee: Sopimus (2015 Atena, 332 s, suom. Heli Naski)


Eletään 1940-luvun Natsi-Saksassa. Peter Faber on nuori opettaja, joka on määrätty voitokkaasti etenevän Saksan armeijan jalkaväkeen ensin Ranskan rintamalle ja nyt valtaamaan Neuvostoliittoa. Katharina Spinell on nuori berliiniläinen, joka asuu äitinsä ja isänsä talossa. Tohtori Weinart on Natsipuolueen mahtimies Berliinissä. Hän on ottanut Spinellin perheen suosioonsa.

Spinellien hyvä asema natsismin uhoa uhkuvassa Berliinissä perustuu osin Katharinan ja Peterin sopimukseen. Vaikka he eivät ole koskaan tavanneet, nuoret päättävät solmia avioliiton. Peter saadakseen pidemmän loman itärintaman kauheuksista; Katharina turvatakseen elämänlaatunsa ja saadakseen mahdollisesti myöhemmin sotasankarin leskeneläkkeen. Puolueen rodunjalostusohjelma mahdollistaa järjestelyn.

Peter ja Katharina tapaavat kerran, ihastuvat ja rakastuvatkin. Pääasiassa tarinaa kerrotaan kuitenkin reaaliaikaisesti kahdessa paikassa. Ensin ollaan voitokkaissa tunnelmissa, kun rintamalinja työntyy kohti itää ja toisaalla Berliinissä nautitaan natsismin saavutuksista. Sitten kaikki muuttuu: Saksan ja Peterin sota muuttuu Staliningradin piirityksen kauheudeksi, ja lopulta liittoutuneiden joukot saavuttavat Berliininkin ja Spinellien kotioven.

Dialogi kuljettaa tarinaa, ja tapahtumat etenevät vauhdikkaasti. Audrey Mageen teksti on mielenkiintoista. Sodan käänteet, ihmisten ajatukset, riemut ja kauheudet paljastuvat vaivihkaa. Toisaalta, kun julmat ja järkyttävät asiat kerrotaan, ne ovat sivuilla kaunistelemattomina. Ratkaisu toimii hyvin: lukija tietää ja aavistaa enemmän kuin kertoja kertoo tai päähenkilöt osaavat kuvitella. Tarinassa on uhan tuntua. Berliinin juutalaisten kohtalo kuvataan ilman juutalaisia, mikä tekee siitä karmivamman.

Rannekellonipun alla hän näki kultakoristeisen, mustan täytekynän, jonka nipistimeen oli kaiverrettu nimi Samuel. 
”Voin poistaa nimen”, panttilainaaja sanoi.
”Sitten se olisi täydellinen.”
”Tahtoisitteko tilalle toisen nimen?”
”Peter.”
Hän antaisi sen Peterille jouluna.

Sopimus on aika simppeli kirja. Katharina on uskomattoman naiivi ja sotilaat epäaidon tuntuisia kyseenalaistaessaan oloaan syvällä itärintamalla, Venäjän arojen pakkasessa. Naiivius ja yksinkertainen kerronta on varmasti tarkoin valittu tyylikeino, ja etenkin alussa toimiikin hyvin. Myöhemmin se alkaa kyllästyttää, vähän ärsyttääkin. Arvioisin, että kirjasta jopa yhdeksänkymmentä prosenttia on dialogia, mikä on omaan makuuni liikaa.

”Minulle se on tärkeää.”
”Miksi se on sinulle niin pirun tärkeää?”
”Meidän täälläoloomme on syy, eikö niin?”
”Kyllä, se, että olemme sotilaita.”
”Ei, Fuchs, me olemme täällä hävittämässä kommunistit ja juutalaiset Venäjältä. Jotta minun vaimollani ja lapsellani on parempi tulevaisuus.”
”Ei se ole niin yksinkertaista.”
”Helvetti, tee siitä niin yksinkertaista.”

Kirjan hurjan dramaattinen loppu saa henkilökuvauksen tuntumaan syvällisemmältä kuin edeltävillä sivulla. Loppu muistuttaa lukijaa, mistä tarinassa oli kyse, sopimuksesta. Loppu jätti minut kirjan puutteista huolimatta pohtimaan, oliko Sopimus sittenkin parempi kirja kuin lukiessa tuntui. Ainakin Katharina ja Peter jäivät vahvasti mieleen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Volter Kilpi ja Juha Hurme

”Merkillisen hiljaista semmoisessa tuvassa, jossa istuu kaksi puhumatonta ihmistä, vielä hiljaisempaa kuin silloin, kun on tuvassa yksin askareineen.”



Sain Volter Kilven Saaristolais-sarjan päätökseen. Sarjaan kuuluvat novellikokoelma Pitäjän pienempiä, kaksiosainen romaani Alastalon salissa sekä Kirkolle-romaani. Luettavaa näissä on yhteensä 1681 sivua.
Kilven tuotantoa kohtaan koetaan intoa ja kiinnostusta, mutta siihen voi olla vaikea päästä kiinni. Urakka tuntuu ylivoimaiselta. Moni ottaa Alastalon salin kesälomalukemisekseen, mutta se jää helposti kesken.
En ole elitistisen tai vaikean kirjallisuuden ystävä. Kyllästyn helposti ja tuskastun, ellen ymmärrä lukemaani. Pidän syvyyksiin luotaavista klassikoista, mutta olen myös antanut Shakespearen tuotannolle huonoja arvioita, pitkästynyt Dostojevskiin, vienyt Hemingwayt kierrätyshyllyyn. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että olen tutustunut Volter Kilven kirjoihin.
Jos pääsee Kilven yksittäisten sanojen ja lauseiden muodostaman rämeikö…

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta (1957 Otava, suom. Kai Kaila, saatesanat Jyrki Vainonen (2000), 146 s).


”Piikkiherne kukki, verenpisara-aidat olivat jo nupulla, vihreitä kukkuloita, turveläjiä, niin, vihreä on Irlanti, hyvin vihreä, mutta se ei ole yksinomaan  niittyjen vaan myös sammalen väri, varsinkin täällä.”

Lukeminen on pohjattoman hieno harrastus. Olin viime kuussa Rikhardinkadun kirjastossa Helsingin kaupunginkirjaston ja Suomen Mielenterveysseuran Toivoa kirjallisuudesta -illassa. Tilaisuudessa haastateltavana ollut kirjailija Olli Jalonen kertoi saaneensa toivoa Heinrich Böllin tuotannosta, ja erityisen tärkeä hänelle oli Päiväkirja vihreältä saarelta. Böllin tiesin Nobel-kirjailijaksi, mutten ollut miehen tuotantoa koskaan lukenut. Tätä kirjaa en tiennyt edes nimeltä. Nyt kolme viikkoa myöhemmin Päiväkirja vihreältä saarelta on vuoden tärkeimpiä lukukokemuksiani.

Böll perheineen matkustaa vuonna 1957 Irlantiin, ja kirjailija kertoo 5-15–sivuisissa teksteissä kok…