Siirry pääsisältöön

Lukuvuosi 2015




En ole aina pitänyt systemaattisesti kirjaa lukemisistani. Vuosittain olen kuitenkin listannut parhaat lukukokemukseni ja ollut suurin piirtein ajan tasalla lukemieni kirjojen määrästä: noin yksi viikossa. Vuonna 2014 luin 46 kirjaa.

2015 on ollut monella tavalla erittäin hyvä lukuvuosi. Olen aika iloinen, että lopulta rohkaistuin kirjoittamaan ajatuksiani tälle sivulle. Olin ehkä jo jonkin aikaa hakenut minulle sopivaa kirjoittamisen kanavaa, ja oikeat kannusteet ja rohkaisut johtivat tämän uuden harrastuksen aloittamiseen kesällä 2015.

Tulen tänä vuonna lukeneeksi 68 kirjaa, enemmän kuin koskaan. Päätös blogin avaamisesta syntyi lähes tasan keskellä vuotta, ja määrällisesti se näkyy niin, että alkupuolella vuotta luin 28 kirjaa ja loppupuoliskolla 40. Laadullisestikin lukemisessa tapahtui muutos: Yhtäältä syksyllä tuli ainakin aloitettua kirjoja tarkemmin ja siten, että periaatteessa kaikista niistä olisi pitänyt jotakin voida kirjoittaakin. Toisaalta tuli ehkä ahnehdittua liikaakin kirjoja, ja jos jostakin teoksesta syntyi nopeasti päätös olla kirjoittamatta, lukukokemuskin muuttui ylimalkaisemmaksi. Kaiken kaikkiaan blogin perustaminen on rikastuttanut lukuharrastustani paljon.

Uusista kirjoista kirjoittaminen, sellaisista jotka täyttävät blogit muutenkin, on vaikeaa. Olen saanut viisaita neuvoja profiloida tekstejäni kirjoihin, jotka eivät ehkä muuten ole niin laajalti tunnettuja. Mikä enemmän voisikaan motivoida kirjoittamaan kuin kuulla jonkun löytäneen lukukokemuksen tätä kautta.

Kiitos Piippuhyllyllä-blogin sisältöön vaikuttaneille ja tekstien lukijoille. On ollut erittäin lämmittävää huomata eri yhteyksistä jonkun lukeneen tekstejäni. Osa on kommentoinutkin suoraan minulle, kommenttikenttään tai Facebook-linkityksiin. Joku sanoi, että kirjoitan rohkeammin kuin puhun. En tiedä, mutta mielestäni se ainakin sujuu suullista ilmaisua paremmin, tämä on minulle luonteva tapa.

Listojen tekeminen on tärkeää. Listat auttavat jäsentämään maailmaa ja omaa tekemistä, niillä saa toimintaan ryhtiä ja järjestystä. Erityisen oleellista on koota vuoden lopun kokemukset. Tietenkin on niin, että lista samalla armottomasti ja usein epäreilustikin arvottaa listoilla esiintyjiä suhteessa toisiinsa. Mutta toistaiseksi en ole keksinyt reilumpaakaan tapaa.

Alla on kolme erilaista rankinglistaa lukuvuodesta 2015. Jo lyhyen hetken kuluttua saatan olla itseni kanssa eri mieltä. Siksi on kiva ensin palauttaa mieliin vuoden 2014 parhaat lukukokemukset; niistä en näe edelleenkään syytä olla eri mieltä. Ne olivat Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, Jhumpa Lahirin Tulvaniitty, Mikko Rimmisen Pölkky, Juha Itkosen Ajo ja David Foster Wallacen Infinite Jest.

Lukuvuosi 2015 oli suomalaisten naiskirjailijoiden. Viiden parhaan kirjan tekijöistä naiset jatkanevat edelleen julkaisemista, kaksi miestä eivät. (Pahoittelen, että parhaista kirjoista vain yhdestä syyspuolella luetusta on kirjoitus.)

Vuonna 2015 parhaat lukemani kirjat
1) Eeva-Kaarina Aronen: Edda
2) Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
3) John Williams: Stoner
4) Katri Lipson: Jäätelökauppias
5) Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3

Piippuhyllyllä-blogin viisi luetuinta tekstiä
1) Adam Langer: California Avenue
2) David Walsh: Seven Deadly Sins 
3) Pyöräilykausi 2015 ja Muistolaattabongarin opas
4) Rosa Liksom: Väliaikainen
5) Colson Whitehead: Balladi John Henrystä

Piippuhyllyllä-blogin viisi mielestäni onnistuneinta tekstiä
1) David Walsh: Seven Deadly Sins
2) Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja
3) Katja Kettu: Yöperhonen 
4) Rosa Liksom: Väliaikainen
5) Katri Lipson: Jäätelökauppias

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Volter Kilpi ja Juha Hurme

”Merkillisen hiljaista semmoisessa tuvassa, jossa istuu kaksi puhumatonta ihmistä, vielä hiljaisempaa kuin silloin, kun on tuvassa yksin askareineen.”



Sain Volter Kilven Saaristolais-sarjan päätökseen. Sarjaan kuuluvat novellikokoelma Pitäjän pienempiä, kaksiosainen romaani Alastalon salissa sekä Kirkolle-romaani. Luettavaa näissä on yhteensä 1681 sivua.
Kilven tuotantoa kohtaan koetaan intoa ja kiinnostusta, mutta siihen voi olla vaikea päästä kiinni. Urakka tuntuu ylivoimaiselta. Moni ottaa Alastalon salin kesälomalukemisekseen, mutta se jää helposti kesken.
En ole elitistisen tai vaikean kirjallisuuden ystävä. Kyllästyn helposti ja tuskastun, ellen ymmärrä lukemaani. Pidän syvyyksiin luotaavista klassikoista, mutta olen myös antanut Shakespearen tuotannolle huonoja arvioita, pitkästynyt Dostojevskiin, vienyt Hemingwayt kierrätyshyllyyn. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että olen tutustunut Volter Kilven kirjoihin.
Jos pääsee Kilven yksittäisten sanojen ja lauseiden muodostaman rämeikö…

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta (1957 Otava, suom. Kai Kaila, saatesanat Jyrki Vainonen (2000), 146 s).


”Piikkiherne kukki, verenpisara-aidat olivat jo nupulla, vihreitä kukkuloita, turveläjiä, niin, vihreä on Irlanti, hyvin vihreä, mutta se ei ole yksinomaan  niittyjen vaan myös sammalen väri, varsinkin täällä.”

Lukeminen on pohjattoman hieno harrastus. Olin viime kuussa Rikhardinkadun kirjastossa Helsingin kaupunginkirjaston ja Suomen Mielenterveysseuran Toivoa kirjallisuudesta -illassa. Tilaisuudessa haastateltavana ollut kirjailija Olli Jalonen kertoi saaneensa toivoa Heinrich Böllin tuotannosta, ja erityisen tärkeä hänelle oli Päiväkirja vihreältä saarelta. Böllin tiesin Nobel-kirjailijaksi, mutten ollut miehen tuotantoa koskaan lukenut. Tätä kirjaa en tiennyt edes nimeltä. Nyt kolme viikkoa myöhemmin Päiväkirja vihreältä saarelta on vuoden tärkeimpiä lukukokemuksiani.

Böll perheineen matkustaa vuonna 1957 Irlantiin, ja kirjailija kertoo 5-15–sivuisissa teksteissä kok…