Terapiassa-televisiosarjan (In Treatment) viimeisellä kaudella päähenkilö, psykoterapeutti Paul Weston on uudessa tilanteessa. Hänen pitkäaikainen oma terapeuttinsa ei enää vastaanota Paulia, ja miehen on löydettävä itselleen uusi. Hän menee ensitapaamiselle Adele Browsen luo, mutta on alkuun hyvin skeptinen sen suhteen, pystyykö Paulin silmissä nuori ja kokematon Adele häntä lainkaan ymmärtämään tai auttamaan.
Paul testaa Adelen lukeneisuutta kuvailemalla oloaan kuin Bartlebyksi ja näiden kahden terapeuttinen allianssi alkaa muodostua siitä hetkestä, kun Adele myöhemmin paljastaa tienneensä, mistä hahmosta on kyse. Minä olin tästä hienosta kohtauksesta myyty, mutta koska itselläni ei ollut hajuakaan, mistä kirjurista (Bartleby, The Scrivener) oli kyse, piti asiaan tietysti perehtyä.
Bartleby on Herman Melvillen pienoisromaani vuodelta 1853. Se kertoo miehestä, joka palkataan kirjuriksi newyorkilaiseen asianajotoimistoon. Tarinaa kertoo Bartlebyn palkannut asianajaja, joka toimii myös hänen esimiehenään, mutta ajautuu hyvin pian umpikujaan uuden kirjurinsa kanssa. Bartleby nimittäin alkaa kieltäytyä kaikista hänelle annetuista tehtävistä. Ei protestoiden, ei konflikteja aiheuttaen, ei siksi ettei osaisi niitä suorittaa, vaan yksinkertaisesti vastaten pyyntöihin ”mieluiten en” – ”I’d rather not”.
”Saatan yhä nähdä tuon hahmon silmissäni – siistin kalvakka, säälittävän asiallinen, parantumattoman lohduton! Se oli Bartleby.”
Alkuun kaikki on vain passiivista vastarintaa ja kun tiedot Bartlebyn henkilöstä tai historiasta ovat olemattomat, alkaa lukija luonnollisesti pohtia, miksi mies toimii tällä tavalla. Vähitellen asetelma kuitenkin muuttuu ja kertomuksen painopiste siirtyy Bartlebyn tarkkailusta hänen esimiehensä voimattomuuteen. Mitkään työelämän tai inhimillisen kanssakäymisen keinot eivät tunnu tehoavan. Vähitellen Bartleby luisuu yhä syvemmälle toimistoserminsä taakse. Tavoittamattomuus alkaa ottaa lukijaa sydämestä. Bartleby ei tule mistään eikä hänen matkansa jatku tästä pienestä kertomuksesta minnekään.
”Ajattelin kaikkia hänen merkillisyyksiään. Hän ei milloinkaan avannut suutaan muuten kuin vastatakseen kysymykseen (---) Hänellä oli tapana seistä pitkiä aikoja serminsä takana ja tuijotella kelmeästä ikkunasta elotonta tiiliseinää.”
Googlailin muiden lukijoiden tuottamia selityksiä yrittäessäni saada selkoa, mistä on kyse; yksinäisyydestä, yhteiskunnan ulkopuolella elämisestä, auktoriteettivastaisuudesta, auttamisen vaikeudesta, laiskuudesta, itsetuhoisuudesta, melankoliasta, hämmentävästi Bartlebyn toimintaa on tulkittu jopa sosiaalisesta mediasta irrottautumisena. Ehkä kaikista näistä ja kuten kaikessa pienessä suuressa kirjallisuudessa, ensimmäisellä lukemalla vastaus voi olla eri kuin seuraavalla.
Herman Melville: Bartleby (1853 WSOY (1999), suomentanut Juhani Lindholm, 67 sivua)
Kommentit
Lähetä kommentti