Luin vuonna 2017 liikaa: 113 sivua päivässä. Lukemieni kirjojen listalla on pikavilkaisulla parikymmentä, joista en pysty palauttamaan mieleeni oikeastaan minkäänlaista muistikuvaa. Toisaalta lukuvuoden aikana löytyi uusia suosikkeja, kirjavarastojen pölyistä löysin luettavaksi ajatonta neroutta, kotimaiseen runouteen perehdyin urakalla.
Lukuvuoteni 2017 jääkin mieleen kotimaisen kirjallisuuden teemavuotena. Lukemistani 191 kirjasta peräti 147 oli suomalaisia. Vinouma suomalaisen kirjallisuuden suuntaan selittyy kotimaisen kirjallisuuden opinnoillani, Suomi 100 –teemavuodella sekä kotimaisen lyriikan vyöryllä. Projektini lukea Yleisradion Kirjojen Suomen 101 teosta kaikilta itsenäisyyden vuosilta ei kuitenkaan toteutunut lähimainkaan (27/101), mutta se jatkuu edelleen. Tavoitteena vuodelle 2018 on lukea enemmän ulkomaista kirjallisuutta. Hyvä tavoite on myös lukea määrällisesti vähemmän.
Kiitos jälleen kaikille kirjoituksiani lukeneille, niitä kommentoineille, peukuttaneille, jakaneille ja eteenpäin kannustaneille. Tästä on tullut tärkeä harrastus ja joka kerta, kun saan tietää jonkun lukeneen tekstiäni, on se yhtä sykähdyttävän hieno tunne. Hyvää lukuvuotta 2018!
Niin, vuoden 2017 parhaat lukukokemukset. Ne ovat:
1. Hanya Yanagihara: Pieni elämä
2. Juhani Aho: Papin rouva (ja Papin tytär)
3. Antti Tuuri: Tangopojat
4. Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta
5. Jari Tervo: Matriarkka
Viiden parhaan listan ulkopuolelle jäivät niukasti Elena Ferranten Uuden nimen tarina, Volter Kilven Pitäjän pienempiä, Rosa Liksomin Everstinna, Laura Lindstedtin Oneiron sekä Minna Passin ja Susanna Reinbothin Keisari Aarnio.
Kuvat: Juhani Ahon patsas Helsingin Eirassa, Hanya Yanagihara Helsingissä maaliskuussa 2017, Tangopoikien kansi
Kommentit
Lähetä kommentti