Lokakuun 2017 suositukset


Juhani Aho: Helsinkiin (1889 SKS, 90 s).
Ahon pienoisromaani kertoo matkasta. Nuori ylioppilas Antti lähtee Kuopiosta laivalla Lappeenrantaan ja jatkaa junalla Helsinkiin. Siellä kutsuvat opintojen lisäksi opiskelutoverit sekä kaupunkielämä. Antti muuttuu jo matkan aikana toiseksi mieheksi kuin kotoa lähtiessään oli, ja rappion merkit ovat nähtävillä. Ahon teksti on hienoa. Se etenee luontevasti ja erityisesti otteessaan pitävät viihdyttävät ajan termit ja sanonnat. Kertomuksen keskivaiheilla on mielestäni liian pamflettimainen osuus fennomaniaa, mutta onneksi lopussa itse tarina on taas voimissaan.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Katja Kallio: Yön kantaja (2017 Otava, 380 s).
Hieno yhteisökuvaus Seilin mielisairaalasaarelta 1900-luvun alkupuolelta. Yön kantaja kertoo Amandasta, joka alkeellisen ja alistavan diagnostiikan takia tulee suljetuksi tahdonvastaiseen hoitoon. Kallio on tinkimättä perehtynyt Amandan ja muiden Seilin saaren asukkaiden elämään. Hän nostaa tapahtumat päivänvaloon ja antaa henkilöille heidän ansaitsemansa ihmisarvon.

Rosa Liksom: Everstinna

Elias Lönnrot: Kalevala (1849 SKS, 340 s).
Luin Kalevalasta modernin painoksen, joka sisältää ansiokkaan ”oppaan sen lukemiseen”. En kuvittele, että lukukokemus tyhjentyisi tähän lyhyenläntään kirjoitukseen, koska katson teoksen vievän syvälle suomalaisuuden alkulähteille. Vaikka välillä en lainkaan ymmärtänyt, mistä lauletaan, olin usein haltiossani vuosisatojen aikana hioutuneista runojaloista. Tajusin lukuisia yhteyksiä nykypäivän Suomeen sekä sen, kuinka Kalevala näkyy silmissä joka päivä. Kalevala on ehdottomasti mainettaan luettavampi kokonaisuus ja oikein hyvä kirja.

Kuva: Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaat Helsingin kirjamessuilla 29.10.2017.

Kommentit