Italo Calvino

Varmaan kysytte mitä helkkaria me siellä kuussa oikein teimme. Minä selitän sen.

Luin tänä ja viime vuonna Italo Calvinon (1923-1985) koko suomennetun tuotannon. 11 teosta on julkaistu, osittain postuumisti, vuosina 1952-1997. Olin aiemmin lukenut Calvinoa vain satunnaisesti ja koin tämän aukoksi lukuharrastuksessani. Etenkin, kun italialaiskirjailijan nimi tulee taajaan vastaan viittauksina, suosituksina ja monien nimeämänä vaikuttajana.

Calvino kirjoitti paljon novelleja ja pieniä kertomuksia. Calvinon romaanitkin ovat mitaltaan verrattain lyhyitä. Tuotannon ytimen muodostavat allegoriat ja absurdit tarinat. Sadun tai omituiselta tuntuvan tarinan keinoin on kerrottu reaalisesta yhteiskunnasta, ihmisistä ja maailmasta, usein uskonnosta, välillä koko maailmankaikkeudesta.

Calvino antaa lukijoilleen loputtomasti tulkintamahdollisuuksia. Hän houkuttaa katsomaan maailmaa eri tavalla kuin miten on opittu. Puuhun kiivennyt ja sinne jäänyt pieni paroni on yhteisöstään karannut, juuriltaan repeytynyt poika, joka päätyy näkemään oksien tasolta maailman toisin. Toisaalla calvinolainen tapa kertoa ihmisen hyvän ja pahan puolen liitosta ja taistelusta on halkaista tarinan varakreivi pituussuunnassa kahtia.

Kirjoitusten aiheet ja miljööt vaihtelevat voimakkaasti. Marco Polo ja Mongolian hallitsija Kublai-kaani keskustelevat Polon matkoista idän mystisiin kaupunkeihin. Ovatko matkat tosia vai eivät, ovatko kaupungit olemassa vai symbolisia, jää auki. Herra Palomarin, kenties Calvinon itsensä, parittoman tohvelin kohtalon analysointi on kypsän ja osaavan kirjailijan ja tarkkailijan tekstiä, inhimillisen elämän pienten ilmiöiden havainnointia. Ihmisten ja rastaiden viestintä on calvinolaisittain katsottuna ihan samanlaista.

Kosmiset elementit ovat tiukasti mukana. Calvinon sijoittaessa allegoriansa maailmankaikkeuteen ne yhtä lailla kuvastavat ihmisluontoa. Avaruus alkoi yhdestä pisteestä, ja siitä lähtien kun se räjähti laajenemaan, ihmiset ovat opetelleet tulemaan toimeen toistensa kanssa. Kuu etääntyy samalla tavalla kuin tavoittamaton rakkaus. Materia tiivistyy, maa ja aurinko syntyvät, päivä ja yö alkavat. Ihminen haluaa jättää jälkensä, mutta lopulta kaikki katoaa kohinaan.

Metafiktion klassikko, tarina Lukijasta lukemassa Italo Calvinon uutta romaania Jos talviyönä matkamies toimii monella tasolla. Se on tutkielma lukemisesta,  lukija-kokemuksen monipuolinen ja epätavallinen läpivalaisu.

Calvino kirjoittaa välillä myös realistista tekstiä. Arkisen tavallista, mutta kuitenkin sympaattista ja viisasta. Hän kuvaa elävästi kylmää ja likaista kaupunkia ja taitava kontrasti syntyy ihmisen kaipuusta luonnonrauhaan.

Tuotanto ei päästä lukijaa helpolla, enkä kiistä, etteivätkö tämän projektini varjoisammat hetket tiivistyisi ajatukseen: allegoria allegorian perään uuvuttaa. Calvino heittelee symboliikkaa ja merkityksiä täkyiksi, joku tarttuu yhteen ja toinen toiseen, kaikkiin en millään jaksanut. Toisaalta samaistuminen italialaisen yhteiskunnan muutoksiin vaati keskimääräistä enemmän ajatustyötä, mikä on tietysti aina hyvä.

Calvinon teksti ei ole vaikeaa. Hankaluuksia tulee miettiessä, mistä kirjoituksissa on kyse, miksi ne on kirjoitettu. Koko laajuudessaan Calvinon tuotanto ei ole kiinnostavaa eikä hyvää. Tyyli vaihtelee, ja tyylilajit yhdistyvät esteittä. Kokeellista (?), uudistavaa (?), merkityksellistä (?) ovat termejä, jotka olen kirjannut kysymysmerkkeineen muistiinpanoihini niissä kohdin, kun oli kaikkein vaikeinta.

Viimeisiksi jääneissä teksteissään, niin kutsutuissa amerikkalaisissa luennoissa, jotka on kasattu Kuudeksi muistioksi uudelle vuosituhannelle, Italo Calvino jätti tuleville lukijoille vankan uskon kirjallisuuden arvojen säilymiseen 2000-luvulle.

Italo Calvinon suomennettu tuotanto paremmuusjärjestyksessä:

1. Paroni puussa (1957 Tammi, suom. Pentti Saarikoski 1960)
2. Marcovaldo, eli Vuodenajat kaupungissa (1963 Tammi, suom. Jorma Kapari 1986)
3. Herra Palomar (1983 Tammi, suom. Liisa Ryömä 1988)
4. Koko Kosmokomiikka (1997 Tammi, suom. Liisa Ryömä 2008)
5. Jos talviyönä matkamies (1979 Tammi, suom. Jorma Kapari 1983)
6. Halkaistu varakreivi (1952 Tammi, suom. Jorma Kapari 1970)
7. Tämä vaikea elämä (1958 Tammi, suom. Jorma Kapari 1979)
8. Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle (1993 Loki, suom. Elina Suolahti 1995)
9. Ritari, jota ei ollut olemassa (1959 Tammi, suom. Pentti Saarikoski 1962)
10. Näkymättömät kaupungit (1976 Tammi, suom. Jorma Kapari 1976)
11. Kenraali kirjastossa (1993 Tammi, suom. Helinä Kangas 2012)