Pentti Haanpää: Noitaympyrä (kirjoitettu 1931, julkaistu 1956 Suomalaisen kirjallisuuden seura, 161 s).
Pentti Haanpään kiitelty ja kiistelty Noitaympyrä oli erinomainen lukukokemus. Tarina seuraa jätkämäisen ja varsin kriittisen Pate Teikan elämää. Noitaympyrä kertoo yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yksilön vapaudesta ja oikeudesta kasvuun. Rahan ja materian arvot ovat kääntöpuolella. Teikan ja kiinnostavien sivuhenkilöiden myötä Noitaympyrästä muodostuu moniääninen kuvaus loputtomasta kierteestä, johon ihminen on joutunut yhteiskunnassa.
Aino Kallas: Sudenmorsian
Ilmari Kianto: Punainen viiva (1909 Otava, 211 s).
Todellinen yllättäjä. Ennakko-odotukseni eivät olleet korkealla ja ensisivut veivät niin syvälle Kainuun Sydänmaiden korpimaisemiin, että aloin heti kaivata toisenlaista miljöötä. Punaisesta viivasta kasvoi kuitenkin hieno tarina. Se kertoo Topista ja Riikasta äänestyskokemuksen alla; sosialidemokrateille annettava ääni oli muuttava heidän elämänsä ja päättävä tuhatvuotisen sorron. Kiannon teksti on hyvin vivahteikasta: se on ironisen hauskaa, empaattisen ymmärtävää, ja aiheuttaa selkäpiin väristyksiä, kun Kianto tietämättään pohjustaa vuoden 1918 tapahtumia.
James Joyce: Dublinilaisia (1914 Basam books, suom. Heikki Salojärvi 2012, 240 s).
Hieman ennakkoon pelkäämäni ensikosketus James Joycen tuotantoon oli yllättävän lempeä. Novellikokoelman tarinat kuvaavat Irlannin pääkaupungin asukkaita, heidän elinolojaan sekä erityisesti suhdettaan uskontoon. Myönnän, että odotin kuitenkin hieman enemmän, ehkä jotakin sellaista, mitä Heinrich Böll tavoitti omissa kertomuksissaan.
Franz Kafka: Nälkätaiteilija (1946 Gummerus, suom. Aarno Peromies, Kristiina Kivivuori ja Eeva-Liisa Manner, 236 s).
Kafkan novellikokoelman kruununjalokivi on 80-sivuinen ”Muodonmuutos”. Se kertoo kauppamatkustaja Gregor Samsasta, joka muuttuu kuoriaiseksi. Novellin nerokkuus on absurdissa kuvauksessa. Gregor jatkaa elämäänsä omassa huoneessaan tiedostaen oman muuttuneen ulkomuotonsa vain osittain. Hänen kanssaan samassa talossa elävät perheenjäsenet yrittävät parhaan kykynsä mukaan jatkaa arkea, vaikka eivät tiedä, pitäisikö Samsaa auttaa, pitäisikö hänet hävittää vai piilottaa muiden katseilta.
Kommentit
Lähetä kommentti