Tuula-Liina Varis: Huvila (2016 WSOY, 240 s).
”En mene koskaan naimisiin, Leea julisti. Luon oman uran
ja elän oman itsenäisen ja vapaan elämän. En halua omistaa elämääni jonkun
miehen pyrkimyksille. Omistan sen omille pyrkimyksilleni.”
Huvila alkaa 1930-luvun taitteesta ja päättyy 20 vuotta
myöhemmin. Historian tapahtumat kuohuvat ja vyöryvät myös Huvilan
päähenkilöiden päälle. Raakel on nuori turkulaisneiti, joka avioituu
arvoituksellisen ja kiehtovan taiteilijan, Akselin kanssa. Heille syntyy tytär,
Leea ja perheen syrjäiselle hirsihuvilalle muuttaa myös Selma-piika. Aksel on
Tuula-Liina Variksen romaanissa keskeinen toimija, jonka ratkaisujen ympärille
kaikkien kohtalot kietoutuvat. Romaanin ääninä ovat kuitenkin kolme naista.
1920-luku on päättynyt. Sisällissodan haavat vuotavat
vielä, punikkiviha elää, mutta Turun kulttuuripiireissä on vietetty
kieltolaista huolimatta myös iloisia vuosia. Tulevaisuus on näyttänyt
valoisalta. Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä Suomenkin taloustilanne
heikkenee nopeasti. Tuula-Liina Varis piirtää taitavasti horisontin mustat
pilvet. Lukija tietää, mitä pahimmillaan voi olla edessä, kun puheisiin tulevat
Saksa-sympatiat ja rotuopin kysymykset.
Huvila on sivistynyt, intensiivinen ja traaginen kertomus
ihmisistä historian virrassa. Se on tarina naisista, jotka haluavat vain elää
rauhassa, mutta joilta aatteiden palo murentaa elämisen pohjan.
”Sodalla on pitkät jäljet, ja kun paremmat ajat vihdoin
tulevat, aletaan vissiin seuraavaa sotaa valmistella, liehutetaan lippuja ja
puhkutaan jos minkä aatteen nimissä, niin minä ilkeässä mielessäni ajattelen.”
Tykkäsin tästä kovasti, kuten muistakin Variksen romaaneista / novellikokoelmista jotka olen lukenut. Kirjailija minun makuuni.
VastaaPoista