Lukukokemuksina säilyvät
Marja Björk: Lainaa vain
Anja Kauranen: Syysprinssi (1996 WSOY, 126 s).
Hieno Anja Kaurasen ja Harri Sirolan rakkaustarina. Kirjan alkupuolella olin aivan tarinan lumoissa ja kuin punk-ajan Helsingissä sekä myöhemmin Lapinlahden sairaalan rantatiellä. Kuitenkin kirja jätti lopulta syvemmin koskettamatta, vaikka mitään lisääkään en olisi siihen kaivannut.
Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan
Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet (2016 WSOY, 178 s).
Eurooppalaiset unet on kiehtova erillisistä, mutta toisiinsa linkittyvistä tarinoista rakentuva kokonaisuus. Emma Puikkonen vie lukijan Euroopan eri osiin vuosina 1980–2027 sivuten monia lähihistorian keskeisiä käännekohtia. Lyhyet tarinan toimivat periaatteessa itsenäisinäkin kuvauksina tapahtumista, mutta oivaltava lukukokemus syntyy tarinoiden välisten yhteyksien tajuamisesta. Kokonaisuutena Emma Puikkonen onnistuu kirjoittamaan jotain oleellista eurooppalaisuudesta ja nykymaailmasta. Silti jäin kaipaamaan kirjalle selkeämpää perusviestiä.
Unohduksiin painuu
Te-Nehisi Coates: Between The World And Me (2015 Spiegel & Grau, 152 s).
Toimittaja-kirjailija kirjoittaa 15-vuotiaalle pojalleen kirjeen. Asetelma on kiinnostava, mutta kirjeestä muodostuu Amerikan Yhdysvaltojen rotuhistorian pamfletti. Tunnustan puutteeni aihealueella ja niinpä lukukokemuksesta tuli aika ulkokohtainen. Mutta oliko tämä todella ilmestymisvuotensa paras non-fiction -teos, kuten National Book Award -valitsijat päättivät?
Marja Björk: Lainaa vain
Anja Kauranen: Syysprinssi (1996 WSOY, 126 s).
Hieno Anja Kaurasen ja Harri Sirolan rakkaustarina. Kirjan alkupuolella olin aivan tarinan lumoissa ja kuin punk-ajan Helsingissä sekä myöhemmin Lapinlahden sairaalan rantatiellä. Kuitenkin kirja jätti lopulta syvemmin koskettamatta, vaikka mitään lisääkään en olisi siihen kaivannut.
Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan
Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet (2016 WSOY, 178 s).
Eurooppalaiset unet on kiehtova erillisistä, mutta toisiinsa linkittyvistä tarinoista rakentuva kokonaisuus. Emma Puikkonen vie lukijan Euroopan eri osiin vuosina 1980–2027 sivuten monia lähihistorian keskeisiä käännekohtia. Lyhyet tarinan toimivat periaatteessa itsenäisinäkin kuvauksina tapahtumista, mutta oivaltava lukukokemus syntyy tarinoiden välisten yhteyksien tajuamisesta. Kokonaisuutena Emma Puikkonen onnistuu kirjoittamaan jotain oleellista eurooppalaisuudesta ja nykymaailmasta. Silti jäin kaipaamaan kirjalle selkeämpää perusviestiä.
Unohduksiin painuu
Te-Nehisi Coates: Between The World And Me (2015 Spiegel & Grau, 152 s).
Toimittaja-kirjailija kirjoittaa 15-vuotiaalle pojalleen kirjeen. Asetelma on kiinnostava, mutta kirjeestä muodostuu Amerikan Yhdysvaltojen rotuhistorian pamfletti. Tunnustan puutteeni aihealueella ja niinpä lukukokemuksesta tuli aika ulkokohtainen. Mutta oliko tämä todella ilmestymisvuotensa paras non-fiction -teos, kuten National Book Award -valitsijat päättivät?
Kommentit
Lähetä kommentti