Suosituksiksi nousevat
Helmi Kekkonen: Vieraat
Minna Rytisalo: Lempi (2016 Gummerus, 230 s).
Sota-aikaan sijoittuva tarina kertoo Lempistä, joka eli nuoruutensa ja lyhyen aikuisuutensa lappilaisessa kauppalassa ja syrjäisessä maatalossa. Lempin elämän käänteitä kertaavat omista näkökulmistaan aviomies Viljami, kotiapulainen Elli sekä Lempin kaksoissisko. Epätoivo, rakkaus ja sattuma heittelevät tarinan hahmoja täysin odottamattomiin käänteisiin. Minna Rytisalon Lempi on esikoiskirja parhaasta päästä. Se on harkittu ja tasapainoinen kertomus armottomista ajoista ja tunteista, joille ihmiset eivät mahda mitään. Upea suoritus!
”…asiat olivat kääntyneet nurin niskoin, ihan niin kuin tyynyliinat ja pussilakanat joskus pyykissä. Inhoan sitä. Käännän ne oikein päin märkinä, vaikka se on hankalaa. Yritän tehdä sen nopeasti ja niin että ne eivät osu lattiaan ja unohtaa koko asian pian.”
Lukukokemuksina säilyvät
Han Kang: The Vegetarian
Miika Nousiainen: Juurihoito (2016 Otava, 324 s).
Miika Nousiaisen Juurihoito on kertomus isättömästä miehestä Pekasta, joka sattumalta löytää hammaslääkäriveljensä Eskon. Miehet lähtevät isänsä jäljille ja kertovat matkanteostaan vuorotellen.
Miika Nousiainen on hyvä tarinaniskijä, jonka ironislakoninen tyyli vetoaa. Elämä hammashoitona –asetelma on mielenkiintoinen. Juuret ja juurettomuus toimivat hyvin tarinan keskeisinä teemoina.
Jokin häiritsee, ehkä se on Nousiainen mediapersoonana. Piikikkäiden sutkautusten heittelijä tulee henkilönä liikaa esiin kirjan sivuilla, samalla tavoin kuin kävi toiselle verrattomalle sanasepolle Jari Tervolle aikanaan. Eihän se Nousiaisen vika ole, mutta näin vain tuppaa käymään, jos kirjailija tuo persoonansa julkisuuteen.
Juurihoito on oivaltavaa ja tarkkanäköistä tekstiä, mutta se on aivan liian täynnä kaiken maailman havaintoja, sinällään toki tärkeitä ja vaikuttavia. Ei parasta Nousiaista mutta huono saavutus ei ole, että kirjaa lukiessa varasin ajan hammastarkastukseen ja ostin hammaslankaa.
Kommentit
Lähetä kommentti