Suosituksiksi nousevat
Italo Calvino: Marcovaldo, eli vuodenajat kaupungissa (1958 Tammi, 193 s). Italo Calvino -projektini osa 6/12; tavoitteena lukea italialaiskirjailijan koko suomennettu tuotanto. Kirjoitan lopuksi niistä enemmän. 20 lyhyen novellin kokoelma muodosti hienon kokonaisuuden. Nyt alkoi ensimmäisen kerran tuntua siltä kuin olisin pääsemässä Calvinon kyytiin mukaan. Sympaattisia, viisaita, arkisen tavallisia, mutta kuitenkin hyvin erikoisia tarinoita. Italo Calvino houkuttaa lukijaansa katsomaan maailmaa toisin.
Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Alice Munro: Kallis elämä (2012 Tammi, suom. Kristiina Rikman, 319 s). Olen viritellyt tuttavuutta Alice Munron kanssa, mutta joku etäisyys välillämme on. Vaikka Munron novellit ovat kiistatta korkeatasoista laatukirjallisuutta, niin jotakin puuttuu. Niitä lukiessa mikään ei muutu. Periaatteessa minun puoleltani estettä ystävyydelle ei ole: teksti on hienoa, tarinat maanläheisiä, arkisia ja viisaita. En osaa siis sanoa, mikä on vikana, jos mikään. Kenties vika on minussa novellilukijana: romaanimitassa Munro varmasti kypsentäisi tarinansa ja henkilönsä vielä pidemmälle. Yhtä kaikki, lisää novelleja ja lisää Munroa on suunnitelmani.
Lukukokemuksina säilyvät
Helen Macdonald: H niin kuin haukka (Gummerus 2014, 360 s, suom Irmeli Ruuska). Helen Macdonaldin isä menehtyy äkillisesti. Helen päätyy tekemään surutyötään ja oikeastaan peilaamaan koko elämänfilosofiaansa Mabelin, kanahaukkansa kautta. H niin kuin haukka on sukellus haukankasvatuksen ja ihmiskunnan sivistyksen historiaan. Mikä asetelma tämä olikaan, ja mikä pettymys, etten lumoutunut.
Edward St Aubyn: Never mind (Picador 1992, 197 s). Niin kutsuttujen Patrick Melrose -romaanien osa 1/5. Patrick on viisivuotias ja asuu vanhempiensa luona Ranskassa. Vanhemmat ja heidän ystäväpiirinsä ovat omalaatuista, taloudellisesti toimeentulevaa kulttuuriporukkaa. St Aubyn maalailee sivuillaan jonkinlaista idylliä, mutta iskee yhtäkkiä palleaan kertomalla kauheuksia perheen elämästä. Mielenkiintoinen ja helppolukuinen aloitus. Kokonaisuudesta saattaa tulla aikanaan oma kirjoitus.
Italo Calvino: Marcovaldo, eli vuodenajat kaupungissa (1958 Tammi, 193 s). Italo Calvino -projektini osa 6/12; tavoitteena lukea italialaiskirjailijan koko suomennettu tuotanto. Kirjoitan lopuksi niistä enemmän. 20 lyhyen novellin kokoelma muodosti hienon kokonaisuuden. Nyt alkoi ensimmäisen kerran tuntua siltä kuin olisin pääsemässä Calvinon kyytiin mukaan. Sympaattisia, viisaita, arkisen tavallisia, mutta kuitenkin hyvin erikoisia tarinoita. Italo Calvino houkuttaa lukijaansa katsomaan maailmaa toisin.
Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Alice Munro: Kallis elämä (2012 Tammi, suom. Kristiina Rikman, 319 s). Olen viritellyt tuttavuutta Alice Munron kanssa, mutta joku etäisyys välillämme on. Vaikka Munron novellit ovat kiistatta korkeatasoista laatukirjallisuutta, niin jotakin puuttuu. Niitä lukiessa mikään ei muutu. Periaatteessa minun puoleltani estettä ystävyydelle ei ole: teksti on hienoa, tarinat maanläheisiä, arkisia ja viisaita. En osaa siis sanoa, mikä on vikana, jos mikään. Kenties vika on minussa novellilukijana: romaanimitassa Munro varmasti kypsentäisi tarinansa ja henkilönsä vielä pidemmälle. Yhtä kaikki, lisää novelleja ja lisää Munroa on suunnitelmani.
Lukukokemuksina säilyvät
Helen Macdonald: H niin kuin haukka (Gummerus 2014, 360 s, suom Irmeli Ruuska). Helen Macdonaldin isä menehtyy äkillisesti. Helen päätyy tekemään surutyötään ja oikeastaan peilaamaan koko elämänfilosofiaansa Mabelin, kanahaukkansa kautta. H niin kuin haukka on sukellus haukankasvatuksen ja ihmiskunnan sivistyksen historiaan. Mikä asetelma tämä olikaan, ja mikä pettymys, etten lumoutunut.
Edward St Aubyn: Never mind (Picador 1992, 197 s). Niin kutsuttujen Patrick Melrose -romaanien osa 1/5. Patrick on viisivuotias ja asuu vanhempiensa luona Ranskassa. Vanhemmat ja heidän ystäväpiirinsä ovat omalaatuista, taloudellisesti toimeentulevaa kulttuuriporukkaa. St Aubyn maalailee sivuillaan jonkinlaista idylliä, mutta iskee yhtäkkiä palleaan kertomalla kauheuksia perheen elämästä. Mielenkiintoinen ja helppolukuinen aloitus. Kokonaisuudesta saattaa tulla aikanaan oma kirjoitus.
Kommentit
Lähetä kommentti