Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Elena Ferrante: Loistava ystäväni (2011 WSOY, 362 s, suom. Helinä Kangas).


Kuusikymppinen Lila on kadonnut jäljettömiin Napolissa. Torinossa asuva Elena tietää, mistä on kyse: on kuin hän olisi odottanut tätä tapahtuvaksi. Elena alkaa kirjoittaa naisten elinikäisen suhteen tarinaa. Loistava ystäväni kertoo tyttöjen yhteisestä lapsuudesta ja nuoruudesta sodanjälkeisessä Napolissa.

”Lilassa oli jo silloin jotakin, minkä vuoksi en voinut jättää häntä. En tuntenut häntä hyvin, emme olleet koskaan vaihtaneet sanaakaan, vaikka kilpailimme jatkuvasti niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Mutta vaistosin, että jos olisin juossut karkuun muiden tyttöjen kanssa, olisin jättänyt hänelle jotakin omaani, mitä hän ei enää antaisi minulle takaisin.”

Tyttöjen ystävyydestä muodostuu kompleksinen asetelma. Siihen kietoutuu luottamusta ja rakkautta, mutta yhtä lailla kilpailua ja kateutta.

”Oliko se mahdollista? Oliko hän raahannut minut mukaansa toivoen, että rangaistukseksi vanhempani eivät päästäisi minua keskikouluun? Vai oliko hän tuonut minut kiireesti takaisin, jotta välttäisin sen rangaistuksen? Vai – mietin nyt – oliko hän halunnut vuorotellen kumpaakin?”

Tarinan edetessä lapsuus kääntyy nuoruuden epävarmuuksiin, ja Elenan ja Lilan ystävyys syvenee ja monimutkaistuu.

”Kaipasin vain Lilaa, joka ei vastannut kirjeisiini. Pelkäsin, että hänelle tapahtuisi kaikenlaista minun poissa ollessani, niin hyvää kuin pahaakin. Se oli vanha pelko, joka ei koskaan hälvennyt: pelko, että menettäessäni palasia hänen elämästään minunkin elämästäni katoaisi jotakin tärkeää.”

Napoli ja sodanjälkeisen Italian yhteiskunnan muutos ovat kirjassa tärkeässä osassa. Kaupunki ja ajanjakso toimivat likaisena, armottomana, pelottavana ja väkivaltaisena kasvuympäristönä tytöille mutta myös kirjan yhtenä pääelementeistä. Käsityöläisammatit ovat katoamassa ja kirjan vähävaraiset henkilöt tavoittelevat sosiaalista ja taloudellista nousua. Samalla yhteisö pitää tiukasti kiinni perinteisistä asetelmista.

”Aloin tehdä lähtöä, totta puhuen vähän säikähtäneenä. Jos Oliviero todellakin menisi puhumaan isälle ja äidille, että heidän pitäisi antaa minun jatkaa koulunkäyntiä, siitä seuraisi taas riitoja, joita en nyt millään jaksanut. Oli parempi, että kaikki pysyisi entisellään: auttaisin äitiäni, menisin paperikauppaan töihin, hyväksyisin ruman finnisen naamani, olisin terve, nätin pulska, kuten maestra Oliviero sanoi, ja raataisin kurjuudessa.”

Lukija katselee napolilaisen lähiön asukkaita tyttöjen silmin ja ymmärtää asioita heidän kanssaan samaan aikaan. Lapsille ei ole olemassa aikaa ennen heidän omaa olemassaoloaan. Tytöt ottavat naapurustonsa moninaiset jännitteet annettuina: yhtä naapuria pelätään ja toisen kanssa ei tulla toimeen, mutta lapsi ei pysähdy kysymään, miksi. Iän myötä tytöille alkaa valjeta, että sodan aikaan naapurusto on ollut jakautuneena eri leireihin. Se on jättänyt aikuisiin traumat, jotka siirretään sukupolvelta toiselle.

Salanimen takana operoiva Elena Ferrante saattaa kirjoittaa omaelämäkerrallista tarinaa. Joka tapauksessa hänen tekstinsä on elämänmakuista ja rosoista, karua ja karheaa. Loistava ystäväni on hyvin sujuvaa luettavaa. Se on niin kutsutun Napolilaissarjan ensimmäinen osa. Toivottavasti kolme seuraavaakin suomennetaan.

Kommentit