Simon Kuper & Stefan Szymanski: Soccernomics (2012 Harper Sport, 428 s).
”Why transfers fail, why Spain rule the world, why England lose and other curious football phenomena explained”
Kuten usein muutenkin, myös näin arvokisojen aikaan on paikallaan lukea jalkapalloteos. Lajin historiasta, tilastoista, talouden faktoista ja väestötiedoista onkin syntynyt varsin kiinnostava ja poikkeuksellinen kirja. Toimittajat Simon Kuper ja Stefan Szymanski paneutuvat maiden välisiin eroihin jalkapallon kautta. He käyvät läpi maiden aseman kansainvälisissä vertailuissa talouden tunnuslukujen, väestörakenteen, historian ja kulttuurin kautta pitäen kuitenkin näkökulman tiukasti jalkapallomenestyksessä.
Soccernomicsissa selviää esimerkiksi:
Miksi Englanti häviää. Se on kirjan pisin luku.
Miten isojen pelaajasiirtojen maksamisessa ei ole mitään järkeä.
Miksi Espanja ja FC Barcelona ovat ylivoimaisia (kirja on kirjoitettu vuosina 2010-11)
Miksi usean suuren jalkapallomaan paras joukkue ei tule pääkaupungista.
Miten jalkapallon arvokisat pelastavat ihmishenkiä enemmän kuin riistävät niitä, vaikka otsikkoihin nousevat parvekkeelta syöksymiset ja sydänkohtaukset oman maan putoamisen jälkeen.
Soccernomics on urheilukirja, mutta kuten hyvät urheilukirjat, se kertoo urheilun kautta muustakin. Kuper ja Szymanski eivät kirjoita urheilutapahtumasta, pelin vilskeestä, vaan jalkapallon luomasta yhteenkuuluvuudesta, verkostoista, pelin merkityksistä sitä seuraaville ihmisille. Koska itse katson olevani keskimääräistä paremmin perillä lajista, sain kirjasta valtavasti uutta näkökulmaa. On vaikea arvioida, miten teksti vetoaisi jalkapallosta vähemmän kiinnostuneisiin. Parhaimmillaan Kuperin ja Szymanskin sujuva ja humoristinen tyyli saattaa viihdyttää myös satunnaista lukijaa.
Vasta sivulla 391 Suomikin pääsee mukaan kirjaan. Resursseihin, väestöön, talouskasvuun ja jalkapallon harrastuneisuuteen perustuvassa analyysissä Huuhkajamme ovat yksi maailman pahiten alisuorittavista maajoukkueista. Jos Suomen vertailu muihin Pohjoismaihin on lukijalle kova paikka ja realiteettien kohtaaminen vaikeaa, ehkä tämä kirja on syytä jättää lukematta.
Tilaston toisessa päässä on samoilla suhteellisuusluvuilla saatu selville maailman paras jalkapallomaajoukkue, ja se on suuri yllätys.
1990-luvulta asti on hoettu, kuinka afrikkalainen maa tulee lähiaikoina voittamaan jalkapallon maailmanmestaruuden. Ei ole voittanut, ei ole ollut edes lähellä ja nykyään se vaikuttaa aika utopialta. Kuperin ja Szymanskin tavoin minä laittaisin seuraavaksi rahani Aasiaan. Sikäli, kun Länsi-Euroopan ylivalta on ikinä murrettavissa.
”Why transfers fail, why Spain rule the world, why England lose and other curious football phenomena explained”
Kuten usein muutenkin, myös näin arvokisojen aikaan on paikallaan lukea jalkapalloteos. Lajin historiasta, tilastoista, talouden faktoista ja väestötiedoista onkin syntynyt varsin kiinnostava ja poikkeuksellinen kirja. Toimittajat Simon Kuper ja Stefan Szymanski paneutuvat maiden välisiin eroihin jalkapallon kautta. He käyvät läpi maiden aseman kansainvälisissä vertailuissa talouden tunnuslukujen, väestörakenteen, historian ja kulttuurin kautta pitäen kuitenkin näkökulman tiukasti jalkapallomenestyksessä.
Soccernomicsissa selviää esimerkiksi:
Miksi Englanti häviää. Se on kirjan pisin luku.
Miten isojen pelaajasiirtojen maksamisessa ei ole mitään järkeä.
Miksi Espanja ja FC Barcelona ovat ylivoimaisia (kirja on kirjoitettu vuosina 2010-11)
Miksi usean suuren jalkapallomaan paras joukkue ei tule pääkaupungista.
Miten jalkapallon arvokisat pelastavat ihmishenkiä enemmän kuin riistävät niitä, vaikka otsikkoihin nousevat parvekkeelta syöksymiset ja sydänkohtaukset oman maan putoamisen jälkeen.
Soccernomics on urheilukirja, mutta kuten hyvät urheilukirjat, se kertoo urheilun kautta muustakin. Kuper ja Szymanski eivät kirjoita urheilutapahtumasta, pelin vilskeestä, vaan jalkapallon luomasta yhteenkuuluvuudesta, verkostoista, pelin merkityksistä sitä seuraaville ihmisille. Koska itse katson olevani keskimääräistä paremmin perillä lajista, sain kirjasta valtavasti uutta näkökulmaa. On vaikea arvioida, miten teksti vetoaisi jalkapallosta vähemmän kiinnostuneisiin. Parhaimmillaan Kuperin ja Szymanskin sujuva ja humoristinen tyyli saattaa viihdyttää myös satunnaista lukijaa.
Vasta sivulla 391 Suomikin pääsee mukaan kirjaan. Resursseihin, väestöön, talouskasvuun ja jalkapallon harrastuneisuuteen perustuvassa analyysissä Huuhkajamme ovat yksi maailman pahiten alisuorittavista maajoukkueista. Jos Suomen vertailu muihin Pohjoismaihin on lukijalle kova paikka ja realiteettien kohtaaminen vaikeaa, ehkä tämä kirja on syytä jättää lukematta.
Tilaston toisessa päässä on samoilla suhteellisuusluvuilla saatu selville maailman paras jalkapallomaajoukkue, ja se on suuri yllätys.
1990-luvulta asti on hoettu, kuinka afrikkalainen maa tulee lähiaikoina voittamaan jalkapallon maailmanmestaruuden. Ei ole voittanut, ei ole ollut edes lähellä ja nykyään se vaikuttaa aika utopialta. Kuperin ja Szymanskin tavoin minä laittaisin seuraavaksi rahani Aasiaan. Sikäli, kun Länsi-Euroopan ylivalta on ikinä murrettavissa.
Kommentit
Lähetä kommentti