Suosituksiksi nousevat
Volter Kilpi: Kirkolle
Pertti Lassila: Ihmisten asiat
Katri Lipson: Detroit
Lukukokemuksina säilyvät
Tero Somppi: Raivo (2016 Myllylahti, 322 s).
Olen seurannut jännityskirjailija Tero Sompin uraa alusta saakka, ja luokittelisin hänet tällä saralla luottomiehekseni. Omassa lajissaan Somppi ansaitsisi laajempaa huomiota kuin mitä tähän asti on saanut. Suoraviivaisen ja sujuvasti luettavan Raivon rikostarinan konteksti on pääkaupunkiseudun kuriton liikennekäyttäytyminen.
Markus Ånäs: HIFK, ikuisesti sinun (2015 Johnny Kniga, 364 s).
Hyvin kirjoitettu ja kiinnostava HIFK:n tarina. Monipuolista ja detaljeissa tarkkaa työtä kirjoittajalta. Koska kirja on avoimesti kirjoitettu myös fanipohjalta, suotakoon vahva punainen hehkutus. Laadukkaita urheilukirjoja luen aina mielelläni.
Unohduksiin painuu
Mitä David Foster Wallace tarkoittaa? Toim. Ville-Juhani Sutinen (2015 Savukeidas, 158 s).
Minäkin luin toissa kesänä David Foster Wallacen 1079-sivuisen Infinite Jestin. Pidin kirjasta, mutta silti minulla oli kovat odotukset Ville-Juhani Sutisen toimittaman artikkelikokoelman otsikkoa kohtaan. Ne täyttyivät ja eivät. Samuli Knuuti ja Tommi Melender onnistuivat täydentämään ja auttoivat tulkitsemaan omaa lukukokemustani. Eräät toiset kirjoittajat vain sekoittivat pakkaa. Aion lukea Infinite Jestin vielä uudestaan, toivottavasti suomennoksena.
Kommentit
Lähetä kommentti