Kent: Du & Jag Döden (2005)
Se alkaa suoraan The Curen Disintegrationilta lainatulla bassokuviolla. Minuutti ja 22 sekuntia on kulunut, kun Joakim Berg avaa suunsa: ”Domen föll på en morgonflight till London.” Näin tehdään klassikoita.
Kentin kuudes levy Du & Jag Döden saapui 2005. Tarkka päivä oli 15.3. Koska olin silloin tyttäreni kanssa hoitovapaalla ja ostin vielä cd-levyjä, pistäydyimme heti aamusta kaupassa. Levy iski silloin lauhaan kevättalveen ja siitä tuli koko kesän ääniraita.
Lehdissä kirjoitettiin, että Kent oli kasvanut mitoistaan ulos, kärsi mammuttitaudista. Käpylän urheilupuistoon juhannuksen alla ulottunut massiivinen telttakiertue oli kuulemma selvä merkki. Minusta se oli hieno keikka, ja rakastin Kentiä sinä kesänä enemmän kuin koskaan.
Sitä en silloin vielä osannut aavistaa, että tämä tulisi olemaan viimeinen kokonaisuutena loistava Kent-levy. Viimeinen lajiaan kahden, välillä kolmenkin sähkökitaran vavisuttavilla loppukohotuksilla.
Du & Jag Dödenin kannet henkivät makaaberia ja irvokasta kuoleman karikatyyriä; leikittelevät sillä, tekevät pilaa. Sanoitukset ja levyn tummanpuhuva musiikki viestivät samaa teemaa astetta vakavammin. Ja jos ei suoraan kuolemaa, niin autioita taloja, vanhoja pihoja, pölyisiä asuntoja, muistoja ja unohdusta. Se oli kuin tehty siihen kevääseen. Talvi oli ollut läheisille surullinen, omatkin murheet painoivat ja öitä tuli valvottua. Kesä oli aurinkoinen ja lempeä.
”Och när natten är ljus, I vårt åttiotalshus”
Vuonna 2005 Joakim Berg (s.1970) ymmärsi ja kuvasi paremmin kuin koskaan, millaista on olla 70-luvun lapsi – 90-luvun taitteen ylioppilas – 00-luvun pohjoismaisessa yhteiskunnassa. Hampaat on hoidettu hyvin, mutta muuten tuntuu jotenkin harmaalta.
”Men älskling vi var alla en gång små”
Surullinen Du & Jag Döden on yksi kaikkien aikojen parhaita levyjä. 11 kappaleesta kahdeksan on loistavia, eikä kokonaisuus ole vanhentunut yhtään. Seitsemäs raita, Klåparen, ei ole suurin suosikkini, vaikka hieno keikkabiisi onkin. Paras tapa kuunnella Klåparenia on kuitenkin kävelyllä, mieluiten vanhoilla kulmilla.
”Att det är så ditt liv ser ut, och allting är som förut”
Se alkaa suoraan The Curen Disintegrationilta lainatulla bassokuviolla. Minuutti ja 22 sekuntia on kulunut, kun Joakim Berg avaa suunsa: ”Domen föll på en morgonflight till London.” Näin tehdään klassikoita.
Kentin kuudes levy Du & Jag Döden saapui 2005. Tarkka päivä oli 15.3. Koska olin silloin tyttäreni kanssa hoitovapaalla ja ostin vielä cd-levyjä, pistäydyimme heti aamusta kaupassa. Levy iski silloin lauhaan kevättalveen ja siitä tuli koko kesän ääniraita.
Lehdissä kirjoitettiin, että Kent oli kasvanut mitoistaan ulos, kärsi mammuttitaudista. Käpylän urheilupuistoon juhannuksen alla ulottunut massiivinen telttakiertue oli kuulemma selvä merkki. Minusta se oli hieno keikka, ja rakastin Kentiä sinä kesänä enemmän kuin koskaan.
Sitä en silloin vielä osannut aavistaa, että tämä tulisi olemaan viimeinen kokonaisuutena loistava Kent-levy. Viimeinen lajiaan kahden, välillä kolmenkin sähkökitaran vavisuttavilla loppukohotuksilla.
Du & Jag Dödenin kannet henkivät makaaberia ja irvokasta kuoleman karikatyyriä; leikittelevät sillä, tekevät pilaa. Sanoitukset ja levyn tummanpuhuva musiikki viestivät samaa teemaa astetta vakavammin. Ja jos ei suoraan kuolemaa, niin autioita taloja, vanhoja pihoja, pölyisiä asuntoja, muistoja ja unohdusta. Se oli kuin tehty siihen kevääseen. Talvi oli ollut läheisille surullinen, omatkin murheet painoivat ja öitä tuli valvottua. Kesä oli aurinkoinen ja lempeä.
”Och när natten är ljus, I vårt åttiotalshus”
Vuonna 2005 Joakim Berg (s.1970) ymmärsi ja kuvasi paremmin kuin koskaan, millaista on olla 70-luvun lapsi – 90-luvun taitteen ylioppilas – 00-luvun pohjoismaisessa yhteiskunnassa. Hampaat on hoidettu hyvin, mutta muuten tuntuu jotenkin harmaalta.
”Men älskling vi var alla en gång små”
Surullinen Du & Jag Döden on yksi kaikkien aikojen parhaita levyjä. 11 kappaleesta kahdeksan on loistavia, eikä kokonaisuus ole vanhentunut yhtään. Seitsemäs raita, Klåparen, ei ole suurin suosikkini, vaikka hieno keikkabiisi onkin. Paras tapa kuunnella Klåparenia on kuitenkin kävelyllä, mieluiten vanhoilla kulmilla.
”Att det är så ditt liv ser ut, och allting är som förut”
Kommentit
Lähetä kommentti