tag:blogger.com,1999:blog-47721449372971197422024-03-14T09:19:56.029+02:00PiippuhyllylläBlogini nimi on kunnianosoitus Malakias Afrodite Härkäniemelle. Volter Kilven Alastalon salin kolmannessa luvussa Härkäniemi valitsee piippua Alastalon isännän piippuhyllyltä 70 sivun ajan ja tuumailee ajankuluksi erinäisiä.
Janne Typpi, Helsinki.Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.comBlogger172125tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-17704468460567280682023-12-31T06:48:00.000+02:002023-12-31T06:48:53.058+02:00Vuoden 2023 parhaat levyt<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGLlrt-qQ3USkoimLT9_V68vNiYXv5r2grEv80WB2jPRxou-_Zyrl8gWG6xP-l1L6fetFdFsld6DRZlUdy4knF83R8ai7JR6LcTMxGUM4s70z9_paYXWn_akeyHlKiqJPTOYTTz3A7JcAxk2MYVu1bLx5sIYW_dkhVgDY4E6dqE_L5W4ugMrTdngFX_cX9/s1990/rrr.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="680" data-original-width="1990" height="161" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGLlrt-qQ3USkoimLT9_V68vNiYXv5r2grEv80WB2jPRxou-_Zyrl8gWG6xP-l1L6fetFdFsld6DRZlUdy4knF83R8ai7JR6LcTMxGUM4s70z9_paYXWn_akeyHlKiqJPTOYTTz3A7JcAxk2MYVu1bLx5sIYW_dkhVgDY4E6dqE_L5W4ugMrTdngFX_cX9/w473-h161/rrr.jpg" width="473" /></a></div><div><br /></div>Kirjoitukset on alun perin julkaistu 22.-31.12.2023 julkisessa Facebook-ryhmässä <a href="https://www.facebook.com/groups/1096232767067849?locale=fi_FI" target="_blank">Ruutia, räminää & rakkautta.</a><div><br /></div><div><b>Vuoden 2023 parhaat levyt</b></div><div><b><br /></b></div><div><b><br /></b></div><div><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -10- The National: Laugh Track</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Joidenkin
populaarimuusikoiden on pakko kärsiä alentuneesta oman toiminnan
arviointikyvystä. The Nationalin on täytynyt tiedostaa vuoden 2023
julkaisusuunnitelmaa laatiessaan, ettei hyviä biisejä synny
takavuosien tahtiin. Tähän he reagoivat julkaisemalla vuoden aikana
23 kappaletta, yli 100 minuuttia musiikkia, kahden levyn verran.
Tiivistämällä ja karsimalla olisi syntynyt yksi laadukas
40-minuuttinen.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Joskus tuntuu, että
Matt Berningeriä pitäisi ravistella hartioista ja läpsäistä
poskelle myös toisesta syystä. Mies on toista vuosikymmentä puinut
eroaan sekä sitä, kuinka vaikea juhlissa on olla. No, kyllä me
tiedämme ja jaksamme kuunnella. Emme vaan ehkä ihan niin
kiinnostuneina kuin aikaisemmin.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Yhtyeen kaari on
ollut pidemmän aikaa laskeva, vaikka vielä vuonna 2017 Sleep Well
Beast oli levylistani ykkönen. Samasta puusta veistetty on alkanut
sanontana saada ylleen The Nationalin figuuria. Vuoden 2019 I Am Easy
To Find meni minulla läpisoittona ja kevään 2023 First Two Pages
Of Frankenstein oli haukotuttava kokemus.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kiinnostukseni oli
herpaantunut, ja niinpä tämä vuoden 2023 toinen julkaisu pääsi
syyskuussa yllättämään paitsi ilmestymisellään niin ilokseni
myös musiikillisesti. Levyn ensimmäinen puolisko ei liikoja
lupaile, mutta loppua kohti tahti paranee ja pitää fanitukseni
hengissä seuraavaan julkaisuun saakka. Mielellään tätä
kuuntelee, mutta vuosilistojen ykkössijoja tuskin tullaan enää
tavoittamaan.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://youtu.be/NYeX551dfiY?si=dMN5ap-Z6NlMov2H">https://youtu.be/NYeX551dfiY?si=dMN5ap-Z6NlMov2H</a></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -9- The Brian Jonestown Massacre: The Future Is Your Past</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Minusta
kirjoitettiin tänä vuonna rock-lehdessä! Suomeen syyskuussa
palannut Bernard Butler muisteli Soundissa elokuisia
Epäjohdonmukaisten tanssiaisia lämmöllä. Hän kertoi saapuneensa
Episten esiintymistelttaan ja pelänneensä joutumaan soittamaan
yhdelle paikalle saapuneelle ihmiselle; se olin minä. Tuli keikalle
muitakin, ja jos Butler olisi julkaissut tänä vuonna levyn,
pelkästään tällä kommentilla se olisi noussut listalleni.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">On vakava asia, että
kaikki artistit ja palveluntarjoajat eivät ilmeisesti tänä
päivänäkään ole saaneet festivaalipalkkioitaan. Minua
henkilökohtaisesti Epäjohdonmukaisten tanssiaisten lieveilmiöt
koskettivat kuitenkin hyvin vähän. No, hyvä on: kevään ja kesän
lukuisat peruuntumisuutiset nuijivat viimeiseen asti, vielä
Oulu-Kuusamo-valtatiellä taivalkoskelaisessa pizzeriassa sain tiedon
Spiritualizedin saman illan keikan peruuntumisesta.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">En tule muistamaan
Epiksiä peruutusten takia vaan siitä syystä, että viihdyin
festareilla erinomaisesti. Tunnelma oli poikkeuksellinen,
yleisötilaisuuksien vakioseuralaiseni ihmisviha ja ihmispelko
pysyivät poissa. Ja koska järkkäreitä ei juuri ollut, ei liioin
ollut järkkäreitä, jotka olisivat saaneet vieraat tuntemaan olonsa
lähtökohtaisesti rikollisiksi. Keikat olivat erittäin hyviä.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Epiksillä oli suuri
vaikutus loppuvuoden musiikinkuunteluuni ja tähän listaan. Huomasin
toistuvasti miettiväni, olisiko se ja se bändi voinut esiintyä
tanssiaisissa. Hehkua kesti aikansa, ja sen nosteessa vuosilistalle
pääsee Kuusamon kesäyössä lavalle noussut pitkän linjan jyrä
The Brian Jonestown Massacre. En ole varma onko, tai oikeastaan
tiedän ettei tarjolla ole musiikillista finesseä, mutta
psykedeelistä autotallirockia on yli 20 levyllistä. Voisin valita
näytekappaleeksi minkä tahansa keväällä julkaistun levyn
kappaleista (ne ovat kovin samanlaisia), mutta valitsen kuitenkin
loppuvuodesta ilmestyneen uuden sinkun, joka on erinomaista
möyrintää.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://youtu.be/fwsqjbTOr84?si=xn-RH55eFa2h9O0K">https://youtu.be/fwsqjbTOr84?si=xn-RH55eFa2h9O0K</a><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -8- Hearthill: The Love Circus</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kesillä 1989 ja
2023 on kovin vähän yhteistä. Vanhoissa valokuvissani esiintyy
minulle kovin vieras juuri täysi-ikäistynyt, ja niin sanottu
geopoliittinen asetelmakin on ehtinyt ottaa ainakin kaksi
täyskäännöstä. Mutta katsopas vaan, minulla oli molempina kesinä
toistuvassa kuuntelussa saman yhtyeen levy. Hearthillin Cut Up
ilmestyi maaliskuussa 1989 ja uusi The Love Circus toukokuussa 2023.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Uuden levyn ohella
kuuntelin kesällä myös Hearthillin muun tuotannon läpi. Ja onhan
se myönnettävä, että vanhentumista on tapahtunut kaikissa
osapuolissa, bändin musiikki mukaan lukien. Debyyttilevyn
pidäkkeettömästä energiasta ja monista klassikkobiiseistä
huolimatta pidän Hearthillin seesteisempää kakkoslevyä Cut Up
edelleen heidän mestariteoksenaan.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Paluulevy on
kerrassaan iloinen yllätys, joskin epätasainen. Biisimateriaali ei
ihan riitä kestäväksi kokonaisuudeksi asti, mutta mukana on vuoden
2023 ihanin kappale Blue Fool. Sitä kun kuuntelee kuuntelemasta
päästyään on kaikki kuin ennen; juureva soitto,
rockabillyvaikutteinen kitara, Ufon viulu ja Sydänmäen ylileveä
amerikanfraseerava laulu yhdistyvät kertosäkeen sillassa
melodiaksi, joka nostaa kesäiltaiselle taivaalle Helsingin keskustan
ylle.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://youtu.be/kbosABJCdr8?si=7fhYCSPY-2f_MDfp">https://youtu.be/kbosABJCdr8?si=7fhYCSPY-2f_MDfp</a><br />
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -7- Sucks to be you, Nigel: birdnoise</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Vielä Epiksistä:
löysin kaksi uutta fanitettavaa. Ruotsalainen Les Big Byrd veti
omassa rankingissani tapahtuman parhaan keikan, mutta koska heidän
uuden levynsä julkaisu ajoittuu ensi keväälle, palannemme siihen
vuoden kuluttua.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Islantilaisen Sucks
to be you, Nigelin someseuraajat lasketaan sadoissa, ryhmän nimi
kuulostaa huonolta sisäpiirivitsiltä, soundit ovat epätarkat,
kitara säröinen ja vokalointia voi vain ajoittain kutsua
laulamiseksi; mikä voisi siis mennä pieleen, eikä menekään!</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Soittiko Sucks to be
you, Nigel lopulta lainkaan Rukajärventiellä, on itselleni
epäselvää, mutta yhtyeen tiukka puolituntinen debyyttilevy Tina
Blom oli alkusyksyn voimasoitossani. Kakkoslevy birdnoise ehti juuri
ja juuri ilmestyä näihin vuosilistakarkeloihin. Genrelle
epätyypillistä on, etteivät levyn pariminuuttiset lyhyet vedot
tällä kertaa osu parhaiten maaliin. Parasta antia edustavat 10
minuutin runttaukset, joita löytyy kaksin kappalein. </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><a href="https://youtu.be/A9RzzV2_hjw?si=HMrPZWOO-_Omiy23">https://youtu.be/A9RzzV2_hjw?si=HMrPZWOO-_Omiy23</a><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -6- COUCOU CHLOE: FEVER DREAM</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kun nykyään
kyllästyn niin helposti, kävelevät vanhat rokkarit usein
ensimmäisinä lankkua pitkin. Tänä vuonna kuulokkeisiini on
hakeutunut yhä toistuvammin elektroa, dronea, noisea, dark
ambientea, kotisohvateknoa, mitä lie. Ensi vuonna sitten ehkä
jotakin muuta.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Ja ei kun suoraan
pimeälle puolelle, sillä Coucou Chloe ei oikeastaan ole mitään
edellämainituista. Se on irstaan syvää bassoa, ranskalaista
underground-discoa, häpeilemätöntä hyperpoppia. Koukutuin
pahasti, ja lopulta kalenteriin piirtyi tuleva Korjaamon keikka.
Nähtäväksi jää kehtaanko sinne mennä, ja tietysti sillä
reunaehdolla, ettei ”soittoaika” ole kovin myöhään.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Tämäkin on
tavallaan Epis-löytöjä, sillä festareilla piti esiintymän
kovasti odottamani Daughters of Reykjavik, joka noh peruuntui, mutta
algoritmi lykkäsi syksymmällä Coucou Chloen tyrkylle.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">https://youtu.be/UFiMb_-eeZE?si=szRhCAiHn6B5Dhmq</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -5- Warrington-Runcorn New Town Development Plan: The Nation’s Most
Central Location</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Warrington-Runcorn
New Town Development Plan kuulostaa kaupunkisuunnittelun
aluerakentamisprojektilta. Multitaiteellisen kokonaisuuden taustalla
oleva Gordon Chapman-Fox näyttää siltä, kuin olisi istunut
viraston suunnittelupöydän takana liian pitkään. Onneksi ei istu
enää, sillä nautittavana on kerrassaan valloittava kokonaisuus.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Täysin en voi olla
varma, mistä The Nation’s Most Central Location yksityiskohdissaan
kertoo, sillä albumilla ei ole ihmiskielellä ymmärrettävää
verbaliikkaa. Mutta kokonaisuuden brutalistinen kauneus häikäisee
vähäeleisyydellään. Levy ja kappaleista tehdyt videot välittävät
vahvan tyhjien tilojen, avaruuden ja hylätyksi tulemisen tunteen;
retrofuturistisen dystopian.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Videot
Warrington-Runcorn-alueesta ovat vieneet huomioni tänä vuonna
tuntikausiksi ja johdattaneet minut eteenpäin myös muihin
vastaaviin paikkoihin. Läppärin ruudullakin tunnelma on välittynyt,
mutta parhaiten musiikki toimisi videoinstallaation osana. Sellaisen,
jossa dronekamera kiertää 50 vuotta vanhoja kortteleita, joissa
ihmiset eivät enää halua asua.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> https://youtu.be/cvDuU_rZFBE?si=_fyPu4Pf88S9y0w-</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -4- Liila Jokelin: Saapuu sankarina kevät</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Aika pysähtyi
toukokuussa Mechelininkadulla. Kuuntelin Yleisradion Kissankehtoa,
kuulin myyttisen soundin ja vangitsevan rytmin. Sormet alkoivat
naputtaa ratin päällä, ja minua vietiin toisaalle.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kyseessä on
kevätkauden ja kenties levyvuoteni pysäyttävin ja hämmästyttävin
uusi tuttavuus. Jos olisin ennakkoon lukenut artistista, joka
yhdistelee vanhan folkin vaikutteita kansanmusiikkiin ja tekee sen
iskelmällisellä otteella, olisin luultavasti jättänyt
tutustumatta. Mutta mitä olisinkaan menettänyt, sillä Liila
Jokelinin toinen albumi ei ole mitään noista. Se tasapainottelee ja
säilyttää maagisen jännitteen, joka tekee kokonaisuudesta
erittäin vaikeasti kategorisoitavan.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kokonaan oma lukunsa
on kuusiminuuttinen Kauneimmat helmet. Sen matka on alkanut kauan
ennen uskonpuhdistusta, kulkenut Karjalan laulumailta Nälkämaan
vaarojen yli ja päätynyt lakeuden aamu-usvaiselle pellolle
hylättyyn harmaaseen heinälatoon.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> https://youtu.be/jC1JrcSJEMk?si=vuVCFTseFK4PONOL</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -3- Wilco: Cousin</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kuuntelin kesällä
Wilcon kolme edellistä levyä läpi ja hämmästyin, kuinka laimeita
kokonaisuuksia ne olivat. Ilmestyessäänkään niistä ei ollut
jäänyt oikein minkäänlaista muistijälkeä, mikä sai
ajattelemaan, että jokin on pahasti pielessä – ellei kokonaan
menetetty.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Odotukset syyskuussa
ilmestyneen Cousinin suhteen eivät olleet korkealla. Olin jo
tottunut ajatukseen, että mestarillisia albumeita ei enää ole
tulossa, mutta Cousin yllätti iloisesti. Kuten hienot levyt kautta
historian, tämäkin paljastaa itsestään klassikkoluokan aineksia
vähitellen kuuntelu kuuntelulta. Löytyy taas surinaa, pidempääkin
biisiä ja Wilcon mestarillisesti hallitsemaa rytmin dynaamista
vaihtelua.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Levyllä on yllin
kyllin kauniita melodisesti onnistuneita kappaleita, ja toisin kuin
toisella vanhalla suosikillani (kts. sijan 10 The National)
kokonaisuus on hallittu ja napakka 43-minuuttinen. Aika näyttää,
mitä Wilcon kanssa seuraavaksi tapahtuu, mutta nyt olo on kuin
vanhan hyvän ystävän seurassa. Asiat kääntyvät parempaan
suuntaan, uskoni siihen että Jeff Tweedy pelastaa maailman on
palautumassa.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<a href="https://youtu.be/e1xc9SnLixE?si=uBSm7YI77iYWyYM2">https://youtu.be/e1xc9SnLixE?si=uBSm7YI77iYWyYM2</a></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -2- Slowdive: everything is alive</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kaikilla listoilla
pitää olla yksi levy unista syntsapoppia, mutta vain yksi. Tällä
kertaa sen taustalla ovat pitkän linjan kenkiinsätuijottajat. Kun
harvakseltaan julkaisevan Slowdiven uutuus ilmestyi syyskuussa, olin
valmis ensimmäisen viikon kuuntelun jälkeen pujottamaan
vuosilevylistan mitaleita kaulaan. Ensin löytyi populaarimusiikin
historian ihanin kappale ”shanty”, sitten toinen ”alife”,
kolmas ”kisses” ja vähän myöhemmin vielä neljäs ”the
slab”.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Sitten iski
jonkinlainen taantuminen. Alkuhuuma meni, arki koitti ja
populaarimusiikin historia jatkoi toisaalla maailman ihanimpien
kappaleiden syöttämistä. Levy jäi vähän taustalle, ehkä hieman
tasapaksuksi kokonaisuudeksi.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Silti neljä
erinomaista kappaletta yhdellä levyllä on nykyaikana enemmän kuin
riittävästi, eikä niissä muissakaan mitään vikaa ole. Tämä
kaunis ja unelias heleys ottaa paikkansa, kun maailma tuntuu liian
ilkeältä ja muu kuuntelemani musiikki liian rumalta.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> https://youtu.be/MhQht-YK8rw?si=RZ2T7XquBQuzwf4G</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> -1- Arppa: Valeria</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Luulin, että kaikki
koskettavat biisit on jo tallennettuina ikivanhoilla
soittolistoillani. Luulin, että minua ei enää liikuta uusi
musiikki. Sitten Arppa lauloi ”Luulin että” ja minä kyynelehdin
ysiratikassa. Kappale meni suoraan henkilökohtaisen
musiikkihistoriani pienten suurten laulujen lippaaseen. Siellä ovat
Morrisseyn King Leer, Nitsin The Wind-Up Bird ja monet muut.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Arpan edellinen
Kinovalon alla (2021) oli paikoin erinomainen, mutta en täysin
syttynyt sille enkä luonnosmaiselle esikoislevylle vuotta aiemmin.
Aluksi Valeria tuntui kokoelmalta hyviä ja erittäin hyviä
kappaleita, mutta pian se kasvoi kokoaan suuremmaksi. Ote on
edellisiä levyjä minimalistisempi, horjuvampi ja hauraampi, ja sen
myötä kuulijalle jää enemmän tilaa. Melankolia on koko ajan
taustalla, surumielisyys läsnä. Silti Valeria saa katsomaan
ympärille empaattisin silmin, hymy kasvoilla. Arppa ei tarjoile
tunteita valmiiksi paketoituina, vaan antaa tulkita.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Valeria on tämän
vuosilistani ylivoimaisesti paras levy ja se sisältää yhden
kaikkien aikojen kauneimmista kertosäkeistä. Tapahtumista
ysiratikassa on yli puoli vuotta, mutta vielä toissa viikolla en
pystynyt kuuntelemaan Luulin että -biisiä ilman, että oli pakko
lähteä rantaan kävelemään.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">”Enhän mä
tiennyt, että muutkin voi tuntea tällaista </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Mut nyt huomaan kaikki
nuo tähdet taivaalla </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Ja nehän muistuttaa toisiansa” </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"> https://youtu.be/Up9dPYiC8LA?si=AU-zJDK8OzGSftE-</p><p></p></div>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-89745068942482170822023-12-03T19:15:00.000+02:002023-12-03T19:15:22.265+02:00Miki Liukkonen: Vierastila<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRj0t90ADOaChYV_o7r172ZETWGvmS_Kg-B1Ak-LgiIqkRp5nfO6XBctAGRDM-coCGMCoJ4RrHi4qAl4TZyCfReeQmcXuharT1IdfkQ5RiaEeidRE8VsL1GlcTHzQuVFFPhzTK_slTQDYx0x8Jqhjcdtk-GZfE3UWVAa_yScA4zdAu97CkOo6AR8i8Nxnt/s2919/Vierastila-kuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2919" data-original-width="1920" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRj0t90ADOaChYV_o7r172ZETWGvmS_Kg-B1Ak-LgiIqkRp5nfO6XBctAGRDM-coCGMCoJ4RrHi4qAl4TZyCfReeQmcXuharT1IdfkQ5RiaEeidRE8VsL1GlcTHzQuVFFPhzTK_slTQDYx0x8Jqhjcdtk-GZfE3UWVAa_yScA4zdAu97CkOo6AR8i8Nxnt/s320/Vierastila-kuva.jpg" width="210" /></a></div><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Vierastilaa ei omasta puhelimestani löydy. Kustannustoimittaja Samuli Knuuti selitti sen tarkoittavan ominaisuutta, jonka voi kytkeä päälle, jotta muut voivat käyttää laitetta viestimiseen pääsemättä sen sisältöön. Tällainen eräänlainen rajoitettu todellisuuden kokemus, vieraantuneisuuden ja ulkopuolisuuden tunne oli oman <i>Vierastila</i>-lukemiseni ohjenuora. Oodissa järjestetyssä kirjallisuustilaisuudessa syyskuussa 2023 Knuuti kertoi myös kehottaneensa Liukkosta kirjoittamaan itsestään.</p><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">”Minä olen Renin varjo, aina taustalla, häivähdyksenä silmäkulmassa. Minä seuraan häntä kaikkialle mihin hän meneekin. Voisi sanoa, että olen pakkomielteinen.”</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Ei <i>Vierastila</i> suoraan Liukkosesta kerro, mutta se on paljon autofiktiivisempi teos kuin mitä odotin. Toinen lukemiseni ohjenuora oli teosta aloittaessani: Ren ei ole Miki, eikä Miki ole kertomuksen minä (Tel). Pitkään kamppailin lukiessani sitä ajatusta vastaan, että teos kertoisi kirjailijan omasta todellisuudesta. Mutta tästä päähänpinttymyksestä oli luovuttava, periksi annettava viimeistään toisessa luvussa, eikä se ollut huono asia, koska pidän suuresti autofiktiivisestä kerronnasta.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Peruutetaan hetkeksi perusasioihin: juoneen ja henkilöihin. On (muun muassa) alkoholisoitunut (niin sanottu) keksijä Ren Dawn, joka elää perintörahojen turvin nykypäivän Helsingissä. Ren on treffeillä Anne(li)n kanssa, mutta kuten usein Renin deittailessa, alkoholi puuttuu tapahtumien kulkuun. Seuraavaksi juoni vie putkaan, terapeutin vastaanotolle ja Meksikoon. Viimeisimmän selittää Renin valtaava pakkomielteinen Anne(li)n stalkkaamisen tarve. Sillä aikaa toisaalla, eli Helsingissä, terapeutti löydetään murhattuna. Nämä kertomuksen pääpiirteiset tapahtumat kerrotaan kolmannessa persoonassa Renille tapahtuvina asioina, ja myöhemmin teoksessa niistä osa kerrotaan uudestaan, toisin silmin.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Vierastila on Renille tunne olemisesta ”mukana näytelmässä, jonka narratiivi on hänelle vieras, epäilyttävä ja harhaanjohtava.” Myös lukijana minun oli vaikea saada kiinni kertomuksesta. Esimerkiksi henkilöitä on vähintäänkin maininnan tasolla paljon, ja useiten esiintyvistä sivuhenkilöistä yhden oikeasta nimestä ei ole varmuutta, toinen on kuollut, kolmas vaihtanut sukupuoltaan ja neljättä kuvataan ”kuvitelluksi puoskariksi” tai ”huijaavaksi konsultiksi”.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kertomuksen minä, Tel, on henkilöhahmo, jonka kautta esitettyä autofiktiivistä kerrontaa on julkisuudessa tulkittu eniten Liukkosen itsensä ajatuksiksi. Vastasi tämä todellisuutta tai ei, joka tapauksessa hahmo on kirjailija. Hän tunnustautuu tirkistelijäksi, enkä tiedä, onko kertojan kaikkitietävyyttä mahdollista enempää korostaa kuin laittaa hänet asentamaan tarkkailukamerat Renin asuntoon ja tämän terapeutin vastaanottohuoneeseen.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Metaforat, kuten jyskyttävän krapulan suurta ovea takova ritari ja seksiaktissa korahtelu kuin myrkytetty herttua hykerryttävät kekseliäisyydellään. <i>Vierastila</i> ei ole kuitenkaan vain kirjallista briljanssia, kiteytysten mestarillisuutta ja tuollaisia aidon naurun hetkiä. Se liikkuu myös laajemmalla, sanoisinko yhteiskunnallisella tasolla kommentoidessaan nykymaailmaa. Se kuvaa uuvuttavuutta ja väsyttävyyttä ja sitä, kuinka mahdotonta kaiken takaa on nähdä kirkkaasti.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i>Vierastilan</i> lopun lainausten luettelossa on Miki Liukkonen itse. Hänen tuotannostaan <i>Elämä: Esipuhe</i> (2021) on minulla vielä lukematta, mutta tunnistan <i>Vierastilassa</i> ja <i>O</i>:ssa (2017) yhteisiä teemoja. Riippuvuuksien ja neuroosien noitaympyrä on loputtomassa luupissa, ja vauhti tuntuu vain kiihtyneen. Liukkonen valjastaa tätä ihmiskunnan oireilua kuvaamaan osuvan käsitteen historian leposykkeestä. Se oli vielä antiikin aikoina maltillinen, mutta luulen, että nykyään maitohappokynnystä lähestytään jo lepotilassa.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kirjoitin edellä <i>Vierastilan </i>juonen pääpiirteet auki, ja nyt paljastan, että itseäni ei kiinnostanut kertomuksen juoni oikeastaan lainkaan. Ei sen kehittely eikä varsinkaan sekavahko loppuratkaisu. Tämä ei välttämättä ole moite. En miellä itseäni juonivetoisen kirjallisuuden ystäväksi, ja usein minua kiehtovat enemmän kerronnalliset ratkaisut, poikkeuksellinen kielen käyttäminen, kirjallisten maailmojen luominen. Nämä Liukkonen hallitsee, mutta koska <i>Vierastilassa</i> kuitenkin on juoni, niin se, ettei teos juonen tasolla toimi, heikentää vääjäämättä kokonaisarviotani. Se on sääli, sillä en hetkeäkään haluaisi arvioida <i>Vierastilaa </i>lukuromaanina tai kertomakirjallisuutena. Parhaimmillaan se on avantgardistinen taideteos. Se luo maailman ja kertoo omastamme bipolaarisen itsereflektiivisesti; riippuvuuksistamme ja neurooseistamme; vimmaisuudesta ja tylsyydestä.</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">”Oli tietysti mahdollista, että kaikki oli pelkkää huumehouruista vitsailua… Aina on mahdollista, että kaikki on pelkkää houretta (...)”</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Miki Liukkonen: <i>Vierastila</i> (2023 WSOY, 546 s)</p><p><br /></p>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-92024874671705690622023-10-30T09:55:00.000+02:002023-10-30T09:55:06.777+02:00Sijoittajat Alastalon salissa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSapMyeZNuhcIWblOFJserIZPlgM_ZYylwvj9iVuUkGhGMLXm_yvlV15oqj7njkb-iH6wfa064MHKRFmL2ThxM6T1QhPjIc_DcmmH3qLFEi2Io6KUlDfLfW6fw2fI3whnf0yzLTLhhCp_4PNRdvMczCYvE-eqs4a31026tyT3jVDuSAflkEpgRHvs3NY7f/s2657/piippuhylly.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2657" data-original-width="1920" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSapMyeZNuhcIWblOFJserIZPlgM_ZYylwvj9iVuUkGhGMLXm_yvlV15oqj7njkb-iH6wfa064MHKRFmL2ThxM6T1QhPjIc_DcmmH3qLFEi2Io6KUlDfLfW6fw2fI3whnf0yzLTLhhCp_4PNRdvMczCYvE-eqs4a31026tyT3jVDuSAflkEpgRHvs3NY7f/s320/piippuhylly.jpg" width="231" /></a></div><br /><p></p><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Luin Volter Kilven <i>Alastalon salissa</i> ensimmäisen kerran vuonna 2013.
Kaksi vuotta myöhemmin perustin tämän blogini, jonka nimesin
suosikkihahmoni Malakias Afrodite Härkäniemen
piippuhyllypohdintojen inspiroimana. Olen kirjoittanut Volter Kilven
tuotannosta blogissani vuosina <a href="https://piippuhyllylla.blogspot.com/2016/04/volter-kilpi-kirkolle.html">2016</a>, <a href="https://piippuhyllylla.blogspot.com/2017/02/volter-kilpi-ja-juha-hurme.html">2017</a> ja <a href="https://piippuhyllylla.blogspot.com/2018/02/volter-kilpi-antinous.html">2018</a>, enkä
täysin punastumatta voi noita tekstejäni lukea – niin kirkkain
ihailijansilmin ne on kirjoitettu. Mutta mikä ettei: <i>Alastalon
salissa</i> oli paras lukemani kirja vuonna 2013 ja Kilven toinen
merkkiteos, <i>Kirkolle</i>, vuonna 2016. Alastalo sai tämän vuoden
uusintaluvussani jälleen kiistattomat täydet pisteet, ja on
turvallista veikata, että niin tulee käymään myös
<i>Kirkolle</i>-uusintaluvun kanssa.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i>Alastalon salissa</i> on
kuuden tunnin romaani, jossa (todennäköisesti) vuoden 1866 syksyllä
(todennäköisesti kustavilaisessa) saaristolaistalossa pidetään
kokous. Sen tavoitteena on sopia parkkilaivan rakentamisesta.
Alastalon isännän kutsumana ollaan kokoonnuttu allekirjoittamaan
sopimus, jossa kukin osakas sitoutuu tulevan parkin rakentamis- ja
ylläpitokustannuksiin valitsemallaan osuudella ja saa parkin myötä
koituvia tuloja samassa suhteessa. Laivan rakentaminen on
kunnianhimoinen haaste huolimatta siitä, että pitäjän kapteenit
ovat kokeneita, kansainvälisiäkin merenkävijöitä ja kauppiaita.
Tarina sijoittuu aikaan, jolloin Suomi oli varsin agraarinen,
omavarainen ja talkoohenkinen maa, mutta ainakin Volter Kilven
Kustavissa on jo hyvin pitkälle vietyä kapitalistista ajattelua.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Salissa istutaan
siis kuusi tuntia. Koska kirjassa tapahtuu hyvin vähän asioita,
joita kertomalla kirjabloggari voisi avata teoksen juonta, seuraava
lause tuntuu melkein oksymoronilta: nyt seuraa juonipaljastus!
Parkkisopimus saadaan valmiiksi ja parkin osuudet tulevat täyteen
kirjoitetuksi. Itse asiassa kertomuksen seitsemän päähenkilöä
merkitsevät parkista yhteensä vain hieman yli puolet, 53 %. Loput
47 % merkitään Alastalon salissa kokoukseen osallistuvien muiden
kylän isäntien nimiin, vaikka heitä ei kertomuksen aikana juuri
mainita.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Vähille
maininnoille jääneet vähemmistöosakkaat kuuluvat siihen
kustavilaishierarkian osaan, joka ei nauti Alastalon isännän
erityistä suosiota. He toki ovat tärkeitä parkkiosakkaita, kun
ovat ylipäätään tulleet kutsutuiksi kokoukseen. Heidän on
kuitenkin tyytyminen jäljempiin vuoroihin, kun kokouksen kuluessa
määritetään tarkan sosiaalisen mittariston mukaan sitä, kuka
valitsee talon piippuhyllystä minkäkin piipun, kuka ottaa
ensimmäisenä rommitotin ja milloin on sopivaa mennä pöydän
ääreen allekirjoittamaan parkkikirjaa. Esimerkiksi kahvipöytään
siirtyminen vaatii hienovaraista harkintaa:</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">”Salissa oli
semmoinen tuokio, joka aina sattuu asioissa alun edellä, kun rihmat
rupeavat olemaan juoksuvalmiina rullilla ja kaikki tietävät, että
nyt oltaisiin siis valmiit alkamaankin, mutta jokainen odottaa
toistansa ja vähän itsekukin kuljettaa silmää ympärillään:
kukas tässä nyt yskäsee ensiksi ja sanoo sanan, että alkuun
päästään, sinäkös vai minä vai muista joku toinen?”</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Elämäkertakirjailija
Laura Kokko (2022) kuvaa mainiossa Volter Kilvestä kertovassa
teoksessaan Alastalon saliin parkkikokoukseen kokoontuneita pitäjän
johtohenkilöitä seuraavin luonteenpiirtein:</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">yritteliäs Alastalo</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">mahtimies Langholma</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">pohtivainen
Härkäniemi</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">vastarannankiiski
Pukkila</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">itara Krookla</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">vakaa Lahdenperä</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">juro Karjamaa</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kokon
luonnekiteytyksistä ei voi olla eri mieltä, mutta itse otan tässä
kirjoituksessa toisenlaisen näkökulman. Minua kiinnostaa yrittää
syventyä Kilven hahmoihin sijoittamisen näkökulmasta ja
tarkastella sitä, millaisia sijoittajia nuo kertomuksen kiistattomat
seitsemän ydinhahmoa ovat, sekä mitkä heidän välisensä
valtarakenteet ovat.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Teen seitsemän
päähenkilökapteenin sijoittajaprofiileja arvioidessani karkean ja
varsin yleisluonteisen jaon konservatiivisiin ja aggressiiviin
sijoittajiin. Konservatiivisilla tarkoitan varovaisempia ja
maltillisempia sijoittajia, joilla on luonnetta, varallisuutta ja
malttia hakea sijoituksilleen pidempiaikaista ja varmaa, joskin
hitaampaa ja vähäisempää tuottoa. Aggressiiviset sijoittajat
ymmärrän sellaisiksi, jotka etsivät riskiä ja pyrkivät isompiin
voittoihin ja mieluummin nopeasti kuin pitkällä tähtäimellä.
Sijoittajaprofiilien jako on omiaan nykyajassa ja erityisesti
pörssimaailmassa, jotka tietysti Alastalon parkkisuunnitelmien
aikaisin silmin ovat varsin kaukaiset. Vaikka kapteenit olisivat
kuinka pikavoittojen perään, parkin valmistuminen vie oman aikansa
ja yhtiömuodostaan huolimatta syntyy pitäjäläisten
yhteistoiminnan tuloksena, kuten Kilpi <i>Pitäjän pienempiä</i> -teoksen
kertomuksissa osoittaa.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Konservatiiviset
sijoittajat:</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Langholma (1/8
-osuus), Härkäniemi (1/8), Lahdenperä (1/16), Karjamaa (1/32),
Krookla (1/32)</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Aggressiiviset
sijoittajat:</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Alastalo (1/8),
Pukkila (1/16)</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Alastalon Herman
Mattsson on isäntä, jonka päässä viime talven parkkipuheet ovat
kesän aikana saaneet ”vissempää fasuunaa” ja syksyn tullen
houkutus kolmimastoisesta on vallannut mielen. Alastalon voitontahto
ja pyrkimys aggressiiviseen kasvuun näkyy niin silakkamarkkinoilla
kuin piippukaupoilla. Hän on isokokoinen ja jykeväpiirteinen mies,
jonka perässä moni pitäjäläinen kulkee sekä pelosta että
hyödyn toivossa. Alastalo ei siedä ”laiskaa rahaa laatikossa”
ja on sitä mieltä, että raha on ”pyöreä sitä varten, että se
kierisi ja kierii sitä varten, että se sikiäisi.”</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Efram Eframsson
Langholma on ”arvollinen mies”. Hän on pitäjän kiistaton
johtaja ja Alastalon isännänroolista piittaamatta viime kädessä
sanelee, missä järjestyksessä parkkikirjat allekirjoitetaan.
Pitäjän muihin mahtikapteeneihin Langholman suora saneluvalta ei
tehoa, mutta hän on kykeneväinen ohjaamaan pienempien osuuksien
kirjoittajia. Ensimmäisen lukukerran jälkeen olisin ollut valmis
nimeämään Langholman yhdeksi kertomuksen päähenkilöistä ja
sitä hän tavallaan onkin, mutta kerronnan ratkaisuissa ja
fokalisaation kautta tarkasteltuna Langholmalla on itse asiassa
varsin pieni rooli. Hän on itse hyvin vähän esillä tai äänessä,
mutta sitäkin enemmän muut isännät kuvailevat Langholmaa ja
arvuuttelevat tämän ajatuksia.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Malakias Afrodite
Härkäniemi on järkimies. Erityisen harkitsevaiseksi hän mieltää
itsensä vaimon valinnassa ja onkin katsonut parhaaksi pysyä
naimattomana. Myös piipun valinnassa hän osoittaa suurta ja
kiirehtimätöntä harkintaa, mutta toisin kuin monella muulla elämän
alueella, piippuhyllyn edessä Härkäniemen vaatimattomuus on
karista. Alastalon hyllyynsä hankkima entisen tuomarin piippu
houkuttelee kovasti, mutta Härkäniemi malttaa ja ymmärtää
oikeaksi jättää sen hyllylle Langholmaa varten. Härkäniemi
kuuluu Alastalon salin sijoittajien luokittelussa kiistatta
maltillisiin, sillä vaikka hän tulee merkinneeksi parkista
suurisäntäosuuden, on Härkäniemi kuitenkin perusluonteeltaan
turhuuksia välttelevä.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Pukkilan isäntää
Petter Filemon Pihlmania ”on harmittanut pirusti, on harmittanut
enemmänkin vielä, ja harmittaa vieläkin”. Hän on katkeroitunut
menneistä tapahtumista ja on joutunut ”kiiskisen” asemaan.
Pukkila haluaisi, hän kokee, että hänen suorastaan kuuluisi
kirjata parkista samansuuruinen osuus kuin Alastalo ja Langholma,
mutta allekirjoituksen hetkellä Pukkila on järkevä ja toteaa,
ettei sellaisen ole varaa. Vaikka lopputulema kielii pikemminkin
maltillisesta kuin aggressiivisesta sijoittamiskäyttäytymisestä,
on kyse kuitenkin vain realiteettien vääjäämättömyydestä.
Pitkin parkkipäivää Pukkilan todellinen luonne nousee kirkkaana
esiin, oltiin sitten piippua valitsemassa tai vanhoja kalansaaliita
vertailemassa.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Taavetti
Taavetinpoika Lahdenperä on lautamies, eikä hänellä ole suuria
vaikeuksia pitkän parkkikokouksen aikana, sillä hän on
luottamustoimessaan tottunut istumaan ja kuuntelemaan pitkiä aikoja.
Lahdenperä myöntää, että mieli tekisi puuttua salissa käytyyn
sanailuun. Todenpuhujana, hillittynä ja pidättyväisenä hän
kuitenkin tyytyy tarkkailemaan tilannetta. Hän kirjoittaa
parkkiosuutensa vakuuttavasti ja luottamustehtävissä hioutuneella
sujuvalla käsialalla ”ilman pitempiä syynäilyjä”.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Eenokki Karjamaa on
äärimmäisen säntillinen, ja ihmetystä herättää, miten
Karjamaa ylipäätään on raaskinut käyttää kokonaisen päivän
salissa istumiseen. Sitä ei kuitenkaan kukaan vastusta, sillä
Karjamaa tiedetään varakkaaksi mieheksi, jopa Langholmaakin
rikkaammaksi, mutta Karjamaan rahat ovat ”nypityt työllä ja
vaivalla” ja rahojensa suhteen hän on erityisen harkitsevainen.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Parkkipaperien
allekirjoittamisprosessiin liittyy monenlaisia jännitteitä ja
tausta-ajattelua, mutta itse kirjoittamistapahtuma sujuu hillityn
oloisesti ja järjestelmällisesti. Pientä draamaa saadaan
kuitenkin, kun tulee Mikkel Mikkelsson Krooklan vuoro. Itaraksi
luonnehdittu Krookla – ”nuhju mies nenältä ja mitätön näöltä,
vaikka rikas kuin raato isän perinnöltä” – kuuluu epäilemättä
maltillisiin sijoittajiin, mitä vaikutelmaa on vahvistanut hänen
varsin vaitelias esiintymisensä parkkipäivän aikana. Nyt kuitenkin
Alastalon saliin järjestetty totipöytä on tehnyt tehtävänsä, ja
vaikka Krooklan nimi tulee kirjatuksi ”kuivalla hartaudella”,
niin samaan aikaan miehen nenänpäästä putoaa paperille ”tipaus
rommivettä”, ja tämä harmittaa Alastaloa, joka joutuu jäljen
paperista pyyhkimään.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Alastalon saliin on
kokoonnuttu sosiaalisten, materiaalisten ja historiallisten
valta-asetelmien ohjaamina. Valtataistelu kulminoituu kolmioksi,
jonka kärkinä ovat pitäjän mahtimies Langholma, parkkikokouksen
saliinsa järjestänyt Alastalo sekä pienempänä tekijänä
Pukkila. Pukkila tyytyy 1/16-osaan, Langholma ja Alastalo kirjaavat
kumpikin 1/8-osan. Pukkila nousee kuitenkin valtakolmioon luonteensa
takia. Laura Kokko kuvaa häntä vastarannankiiskeksi, jota hän
onkin; salin kulmassa kyräilijä, vanhoja tikulla kaivelija, katkera
ja myrkyllinen. Pukkilan on kuitenkin lopulta tyytyminen pienempään
osaan niin parkkikirjassa kuin sosiaalisella asteikolla.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kaikkien tunnistamia
valta-asetelmia rikotaan pahasti, kun kesken kahvinoton sivulla 244
tokaisee yllättäen ja äkkinäisesti Karjamaan Eenokki: ”Vai
parkkeja täällä nyt siis ruvetaan rustaamaan ja mastoja
tikkukaupalla astioihin pystyttämään?” Tämä on räikeä teko,
sillä Karjamaan asema ei avaukseen oikeuta, ja erityisesti ajankohta
on aivan liian hätiköity. Tulee nimittäin kestämään vielä noin
140 sivua ennen kuin parkkipuhe ”todenperään” aloitetaan ja
edelleen 50 sivua lisää, kunnes Langholma itseoikeutetusti kysyy:
”Ovatkos täällä kaikki valmiit kirjoittamaan osansa, niin että
saadaan kirjat selviksi ja parkki merkityksi täysiin?” Noin 130
sivua myöhemmin parkkikirjat ovat Alastalon salin pöydällä
avoimina ja valmiina allekirjoitettaviksi.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Oma suosikkini
teoksessa on Härkäniemi, joka isojen isäntien tavoin saa
1/8-osuuden parkista, mutta joka ei vetäytyvän luonteensa ja
verkkaisen pohdiskelevan otteensa takia pääse tai haluakaan vallan
kolmioon. Pidän kuitenkin Härkäniemeä kertomuksen henkisenä
päähenkilönä. Mies istuu piippunsa kanssa sohvannurkalla ja
vaikka piippusavu naaman edessä on sakea, hän näkee kaiken,
ajattelee ja peilaa. Hän nousee kertomuksen aikana muutaman kerran
ja niistä kuuluisin lienee jo aiemmin mainitsemani kolmas luku,
jossa Härkis on piippuhyllyllä. Piipun valinta hyllyn äärellä
kestää painoksessani 71 sivua ja sinä aikana Härkäniemi tulee
pohtineeksi muun muassa vallan, ihmisyyden ja yksinäisyyden
kysymyksiä ja myös naurattaneeksi lukijaa useampaankin otteeseen.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><i>Alastalon salissa</i>
saattaa jäädä nyt hyllyyni odottamaan vuotta 2033. Silloin on
paitsi teoksen 100-vuotisjuhla, niin myös tarkoitukseni lukea
kertomus jälleen uudestaan. Ehkä valitsen kolmannella kerralla
näkökulmakseni Alastalon naiset, Sivän ja Eevastiinan, joiden
panos parkkisopimuksen aikaansaamiseksi saattaa olla suurempi kuin
kahdella lukemalla olen ymmärtänytkään.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Volter Kilpi:
<i>Alastalon salissa I ja II.</i> (1933 Otava, 826 s)</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Laura Kokko: <i>Volter
Kilpi. Elämäkerta.</i> (2022 SKS-kirjat, 566 s)</p><br /><p></p>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-70036165206814367502023-07-15T10:31:00.000+03:002023-07-15T10:31:09.406+03:00Sodanvastaisuus kotimaisessa kirjallisuudessa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4ccmMhr-dX3_PMYKLKQ47tlC2FnSkyevvnHSMSt5UO-uLZNHIEyyLvGwlyqH4We7K_CQCVr1TDQpcc7tJkUhK9LWpjNAxa6kysqX9PityMvQowxMo3IbgF4w-EK1Za2C1hKILgC63ifK8G0bbwQR9iKzR8vQM-Ku4DD_BbNBCv4Ac4gIHy5hdmFNQWGfA/s285/kokardi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="192" data-original-width="285" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4ccmMhr-dX3_PMYKLKQ47tlC2FnSkyevvnHSMSt5UO-uLZNHIEyyLvGwlyqH4We7K_CQCVr1TDQpcc7tJkUhK9LWpjNAxa6kysqX9PityMvQowxMo3IbgF4w-EK1Za2C1hKILgC63ifK8G0bbwQR9iKzR8vQM-Ku4DD_BbNBCv4Ac4gIHy5hdmFNQWGfA/s1600/kokardi.jpg" width="285" /></a></div><p></p><p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Venäläinen kirjallisuus ei taida nykyään olla suurimmassa
suosiossaan. Tilanne ei helpottunut, kun – muista kuin
poliittisista syistä – Venäläisen kirjallisuuden seura päätti
keväällä lopettaa toimintansa. Se on suuri sääli, sillä
seurasin mielenkiinnolla yhdistyksen laadukkaita luentosarjoja.
Viimeisimmäksi jäi kevään 2023 ”Sodanvastaisuus venäjänkielisessä kirjallisuudessa”, jonka osista neljä on katsottavissa Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden <a href="https://www.youtube.com/watch?v=YgKALRON5s8&list=PLnoXcgyRn7F44tCLKdVd6SlfarvbyWlB7">youtube-kanavalla</a>. Sieltä löytyy myös suurin osa
menneiden vuosien luennoista.</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Osallistuin
Sodanvastaisuus-luentosarjalle ja löysin sen myötä monia uusia
kirjailijatuttavuuksia, kuten Vsevolod Garshinin, Isaak Babelin ja
Vasili Grossmanin. Luennot käsittelivät myös tuoreempaa venäläistä
kirjallisuutta, mutta pääpaino oli tsaarinajan sodissa sekä
vallankumouksen ajoissa. Uudet tuttavuudet ja vakiintuneemmat
klassikot Tolstoin johdolla piirsivät lohduttoman kuvan venäläisestä
yksilöstä sotimassa missä milloinkin, epäinhimillisissä oloissa
ja yhteisönsä unohtamana.</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Sattumalta
samaan aikaan, kun kuuntelin venäläisen kirjallisuuden
sodanvastaisuudesta, lukujonossani oli odottamassa myös kotimaista
sota- tai armeijakirjallisuutta. En ole suuri sotakirjallisuuden
ystävä, mutta sellaisen lukeminen tuntui jälleen ajankohtaiselta.
Uskon, että sotilasliitto NATOon liittyminen oli perusteltu ja jo
vuosikymmeniä puolivaiettuna kytenyt ratkaisu, mutta silti minua
häiritsi operaation karnevalistisuus. Julkisuudessa asiaa
käsiteltiin kuin jääkiekkomenestystä tai euroviisuvoittoa:
Uutiset seurasivat, kuinka suomalaiset hävittäjälentäjät
osallistuivat rinta rinnan muiden kanssa yhteisiin harjoituksiin.
Toinen toistaan isommat sotalaivat ankkuroituivat Hernesaaren
laituriin ja niitä pääsi kuka tahansa ihailemaan. NATO-mitaleita
lyötiin ja kaupattiin.</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Suomen
puolustusvoimia on kehuttu, ainakin oman valtiojohtomme suulla, hyvin
varustelluiksi ja moderneiksi. En lähde omia, vuosikymmenien
takaisia varusmieskokemuksiani erittelemään, mutta ainakaan nuo
kaksi termiä eivät niistä nouse päällimmäisinä muistoina. Ajat
ovat muuttuneet ja niin varmasti myös Suomen puolustusvoimat.</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Lukulistallani
olivat Pentti Haanpään <i>Kenttä ja kasarmi </i>(1928), Timo K.
Mukan <i>Täältä jostakin </i>(1965) sekä Samuli Parosen
<i>Kuolismaantie</i> (1967). Otos on luonnollisesti varsin kapea,
niin kuin oli venäläisenkin kirjallisuuden osalta ja kolmesta
teoksesta oikeastaan vain Paronen kuvaa sotatilannetta. Haanpään ja
Mukan kertomuksissa ollaan armeijassa, mutta rauhan aikana.</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Väinö
Linnan <i>Tuntematon sotilas/Sotaromaani </i>sinetöi
suomalaisen sotilaan arkkityypit, jotka kaikki tunnistavat
kasarmeilta ja niiden ulkopuolelta. Eräänlainen purnaamisen ja
herravihan, mutta samanaikaisen isänmaallisuuden ja
velvollisuudentunnon tasapaino on ilmeinen Rokan, Lahtisen, Lehdon ja
monien muiden henkilöhahmoissa. Sellaista en löytänyt Garshinin,
Babelin ja Grossmanin henkilöistä, mutta Haanpäällä, Mukalla ja
Parosella piirteet ovat pinnassa.</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Haanpääläinen
kantahenkilökunnan vääpeli näkee ympärillään ”kyllästymystä,
ilon ja innostuksen puutetta”. Hänen päätöksensä erota
armeijasta kypsyy vastenmielisyyteen ja ahdistavaan harmiin. Haanpään
kuvaus Suomen Sotilaasta aiheutti aikanaan isänmaallisen kohun,
koska Suomen Sotilasta tuodaan juopuneena ja pohjanmaalaisuuttaan
uhoavana jo kolmatta kertaa päävartioon. Haanpään sotilas seisoo
rivissä isojen sotaherrojen tarkastuksessa ja näkee silmissään
kangastuksena rivin ”sotaherroja hirteen vedettyinä päälliköstä
kurjimpaan kahden natsan kapitulanttiin saakka”. Omaa esimiestään
hän palvelee, vaikka onkin ”oppinut katsomaan kaikkia
kultapunonnaisnauhojen ja tähtien omistajia luonnollisiksi
vihamiehikseen”.</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Timo
K. Mukan näkökulma on pasifistinen, mutta koska asepalveluksen
vältteleminen ei 1960-luvulla ollut aivan yksinkertaista, kääntyy
kuvaus kasarmielämän raadollisuuteen. Kantava teema on ”panen
vastaan joka asiassa joka armeijassa eteen tulee”. Mukan pasifismi
hakee voimaa uskonnon moraalista ja kyseenalaistaa järjestelmän,
puolustuslaitoksen, jonka ”välikappaleina on ainoastaan väkivallan
ja rangaistuksen uhka, jonka se kohdistaa minuun mikäli en tottele
sitä”. Koneisto lopulta hajottaa Mukan kertomuksen yksilön ja
nostaa tämän armeijavastaisuuden yhteiskunnalliselle tasolle:
”Minun viholliseni ei ole yksin tämä josta puhun: armeija, vaan
koko järjestelmä jota sanotaan demokraattiseksi, mutta joka ei ole
sitä; jota sanotaan kristilliseksi (mitä se sitten tarkoittaakin),
mutta jota se ei ole.”</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Samuli
Parosen tarina on teoksista sodanvastaisin, mutta ei suoralla
tavalla. Paronen kuvaa jatkosodan vetäytymisvaihetta, aselepoa ja
hapuilevaa kotiutumista. Parosen sotilaat eivät ole sotasankareita,
ja lukuisten rintamatoverien kaatumisten myötä lopputaistelut ja
niiden päättymisen oletettu helpotus jättävät miehet
turtuneeseen tilaan. Heidän on vaikea arvostaa saamaansa
kotiutusrahaa sen enempää kuin valtion lainaamaa sotapukuaankaan.
Muussa tapauksessa heidän olisi pitänyt matkata kotipaikoilleen
alastomina.</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Sotilaan
asema ei varmasti missään rintamatilanteessa ole kadehdittava,
mutta tämän kevään lukukokemusteni perusteella venäläinen
sotilas on orjan asemassa. Suurin osa henkilökuvauksista keskittyi
yksilön murtumiseen ja hajoamiseen. Aivan kuten venäläisen
kirjallisuuden klassikkojen yksinäisen sotilaan kuvaus pätenee
tämänkin päivän sodankäynnissä, uskon, että myös suomalaisen
sotilaan henkinen todellisuus löytyy syvemmistä virroista kuin
nykyajan nopeat poliitiset reaktiot antavat ymmärtää.</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Pentti
Haanpää: <i>Kenttä ja kasarmi </i>(1929, Otava, 80 s)</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Timo
K. Mukka: <i>Täältä jostakin</i> (1965, Gummerus, 237 s)</p>
<p class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Samuli
Paronen: <i>Kuolismaantie</i> (1967, Otava, 151 s)
</p>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-42296100630291654912023-04-24T18:30:00.000+03:002023-04-24T18:30:21.574+03:00Karl-Ove Knausgård: Aamutähti<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjttPOkmPvVbOBqjFeEUPNvZFfpDjzg7oHFQQeV1gYBfQ7HlQNOooOCboDaRAZyBcJPP2FdSmOm2mCMWTMeYA4zArqDV0_qev_AS_qrzeEXorjfkSL1MHoe_7IBeE_ABJB4IfAIZWHvc6FBPPhnM9Z5UwMbWpIhzq09jOcsAH2_LCjsCT_truGujJOGcg/s640/Knausga%CC%8Ard-kuva.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="485" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjttPOkmPvVbOBqjFeEUPNvZFfpDjzg7oHFQQeV1gYBfQ7HlQNOooOCboDaRAZyBcJPP2FdSmOm2mCMWTMeYA4zArqDV0_qev_AS_qrzeEXorjfkSL1MHoe_7IBeE_ABJB4IfAIZWHvc6FBPPhnM9Z5UwMbWpIhzq09jOcsAH2_LCjsCT_truGujJOGcg/s320/Knausga%CC%8Ard-kuva.jpeg" width="243" /></a></div><p>Piti oikein tarkistaa: en ole kirjoittanut Karl-Ove Knausgårdista Piippuhyllyllä-blogissani. Päätin alkuvuodesta 2023 Knausgårdin <i>Taisteluni-sarjan</i>, jonka kuutta osaa olin lukenut hitaasti sekä muuta lukijakuntaa merkittävästi perässä yhden osan vuodessa. Ensi vuonna aion aloittaa <i>Taisteluni </i>uudestaan sen ensimmäisestä kirjasta. Henkilökohtaisessa kirjarankingissani Knausgård ei ole vielä saavuttanut ykkössijaa, mutta kaikki <i>Taisteluni</i> osat ovat sijoittuneet lukuvuotensa Top 10:een.</p><p>Olin erään kerran mukana kirjallisuuskeskustelussa – en osallistunut siihen, vaan vain kuuntelin. Siinä ei arvostettu Knausgårdia, ja hän joutui kärsijäksi, koska ei ole nuori eikä nainen eikä kuulu mihinkään etniseen tai seksuaaliseen vähemmistöön. Knausgård on keski-ikäinen, valkoinen mies, joka on elänyt turvallisessa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, aivan kuten minäkin. Keskustelusta on nelisen vuotta, mutta se on jäänyt sapettamaan minua. Ei siksi, että itse kokisin minkäänlaista tarvetta olla arvostamatta nuoria tai naisia tai mihinkään vähemmistöön kuuluvia, vaan siksi, että mielestäni Knausgårdinkaan henkilö, asema tai tausta ei saisi vaikuttaa siihen, miten häntä arvioidaan kirjailijana. Makuasioista voi kiistellä, mutta sitä tosiasiaa ei pääse kiertämään, että <i>Taisteluni-sarjassa</i> on nelisentuhatta sivua maailmanluokan kirjallisuutta.</p><p>Knausgårdin lähes seitsemänsataasivuinen <i>Aamutähti </i>koostuu kahdesta päivästä ja sen tapahtumia kerrotaan seitsemän eri henkilön näkökulmasta, joiden mukaan myös kirjan luvut on nimetty. Henkilöt ja heidän lähipiirinsä viettävät tavallisia norjalaisia hellepäiviä mökkilomalla, työmatkalla, päiväkodissa, kotibileissä, hoitokodissa, illanvietossa, lehden toimituksessa. Kaikki ovat tekemisissä elämän tavallisten isojen ja pienten asioiden, ilojen ja murheiden kanssa, mutta jokaisen kertomuksen yhdistävä tekijä on jonkin uhan läsnäolo. Yhdelle uhka on tavallinen arki, toiselle ”pikkutarkka näpertely, kun suuri ja summittainen veti puoleensa.” Kehitysvammaisten laitoksessa ja leikkaussalissa ollaan konkreettisen uhan äärellä potilaan karatessa tai kun bussionnettomuuden uhreja alkaa saapua. Yksi Knausgårdin hahmoista ei saa nukuttua, koska etova tunne ja tarve oksentaa palaa aina öisin. </p><p><i>Aamutähti</i> ei kerro <i>Taisteluni-sarjan </i>tavoin Knausgårdin elämästä, vaikka joissakin hahmoissa on tunnistettavia piirteitä. Knausgårdilainen tyyli on kuitenkin ennallaan ja vaikka hahmot vaihtuvat, ajattelun ja arjen sosiaalisten kohtaamisten kuvauksen mestarillisuus on tallella.</p><p>”Tahdoin pitää sen minkä olin pojille luvannut ja päätin pyöräillä kauppaan. Olisin voinut pyytää heitä menemään, mutta he olisivat voineet sanoa, ettei huvittanut, ja siihen myöntymällä olisin näyttäytynyt heikkona, tai jos en olisi hyväksynyt kieltävää vastausta, olisi voinut syntyä tilanne, jossa minä kasvojeni säilyttämiseksi olisin joutunut pakottamaan heidät kauppareissulle, mikä olisi lyönyt leimansa tunnelmaan moneksi tunniksi eteenpäin, ellei koko päiväksi. Niin tärkeää se ei ollut. Varsinkaan nyt, kun olimme lähdössä kalaan.”</p><p>Yhteistä melkein jokaiselle <i>Aamutähden</i> luvulle on kirkkaan tähden ilmestyminen taivaalle. Romaanin tapahtumat nivoutuvat osittain toisiinsa ja valtava aamutähti ilmestyy kaikille samanaikaisesti, mutta kuitenkin toisistaan riippumattomiin tavallisen arjen käännekohtiin. Ikään kuin aamutähti olisi tullut paljastamaan ihmiset.</p><p>”Lucifer puolestaan on latinaa ja tarkoittaa valon kantajaa tai valon tuojaa. Nimitys on peräisin Raamatun latinankielisestä käännöksestä, jossa Jesajan kirjan Kointähti käännetään Luciferiksi eli valon tuojaksi (Jes. 14:12). Kointähdellä eli aamunkoiton tähdellä tarkoitetaan planeetta Venusta.” (Kirkko ja kaupunki 8/2017</p><p>Knausgårdilaisittain proosatekstissä on mukana myös essee: tällä kertaa yhden päähenkilön kirjoittama ”Kuolemasta ja kuolleista”. Se ei ole Aamutähden selittäjä eikä kokoaja, mutta tarjoaa tulkinnan tukea ja teorian nojaa lukijalle, joka miettii, mistä tässä kaikessa on kyse, mikä ihmeen tähti. Aamutähti liikkuu epärationaalisen ja rationaalisen rajaseuduilla, elämän ja kuoleman rintamalinjalla. Se valaisee elävien maailman ja kutsuu kuolleet esiin.</p><p>Karl-Ove Knausgård: <i>Aamutähti</i> (2020 Like, suom. Jonna Joskitt-Pöyry, 665 sivua)</p><div><br /></div>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-47280755718644645722022-12-29T10:24:00.001+02:002022-12-29T10:24:41.262+02:00Maratonmiehen elämä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcjw0R8dC7Q2XXTix23KamQVQDyCs5OGGAQ_SY7UU3Kg7dYOGXu-srXLj_sfTzXXqTqFXiv8WWmC1ywSH6hzaDznK0qzmaHVvfy7yrNbyfnij9hjUqmwgqi5S299j1pPdmBot9quGtTAdrp0mulHb9mI1Npryqb1VS1TX3M5cjCZB5qX2pgNhciGgYIg/s1280/Roos-kuva.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="722" data-original-width="1280" height="181" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcjw0R8dC7Q2XXTix23KamQVQDyCs5OGGAQ_SY7UU3Kg7dYOGXu-srXLj_sfTzXXqTqFXiv8WWmC1ywSH6hzaDznK0qzmaHVvfy7yrNbyfnij9hjUqmwgqi5S299j1pPdmBot9quGtTAdrp0mulHb9mI1Npryqb1VS1TX3M5cjCZB5qX2pgNhciGgYIg/s320/Roos-kuva.jpeg" width="320" /></a></div><br /><p>J.P. Roos oli sosiaalipolitiikan professorini. Tai no – vaikka mieli tekisi, en voi väittää ihan niin. Roos oli ansioitunut sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa, ja samaan aikaan, 1990-luvun jälkipuoliskolla myös minä harhailin laitoksen käytävillä. Olen lukenut ja kuunnellut Roosia, ja löytyypä internetin alkuhämäristä arvon professorin minulle antama kiitettävä tenttiarvosanakin. </p><p>Katson kuitenkin, että J.P. Roosin vaikutus omaan elämääni on ollut akateemisuutta suurempi toisaalla. Valmistuin lopulta ja vuonna 2002 työskentelin Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa. Minulla oli oma huone, henkilökohtainen tulostin, mielenkiintoinen työ, mutta myös runsaasti aikaa omien asioideni pohtimisille. Yksi niistä oli juoksuharrastus, jonka katson alkaneen talven 2001-02 aikana, ja joka siivitti minut seuraavina vuosina kohtuullisen hyvään harrastelijamaratonkuntoon. </p><p>Rikos lienee vanhentunut, joten myönnän, että noina vuosina käytin paljon veronmaksajien rahoittamaa työaikaa, tietokonetta ja tulostinpaperia juoksuharrastukseni kiihdyttämiseen. En voinut sille mitään, koska muutamaan vuoteen en juuri muuta ajatellutkaan. Imin tietoa, ja niinpä törmäsin J.P. Roosin kotisivuilta löytyneeseen <i>Maratonmiehen elämään</i>. Siihen aikaan netti ei vielä ollut pullollaan harjoitusohjelmia, joten löytö oli kullanarvoinen.</p><p>Tavoitin aikanani juoksemisen hurmion. Se tarkoitti, että viikon neljästä lenkistä yksi oli nautinnollinen, kaksi rutiininomaisia elämäntapaan kuuluvia ja yksi takkuisempi. Sillä rytmillä mentiin, ja tilastoihin kertyi kasa puolimaratoneja ja muutama kokonainenkin. Joistakin parhaista juoksukokemuksesta on edelleen voimakas muisti- ja tunnejälki. Voi, kuinka kaipaankaan yksityiskohtien hiomista, valmistautumisen loputonta pohtimista ja juoksemisesta terveellä tavalla kipeytyneitä jalkoja.</p><p>Aikaa on kulunut, juokseminen keskeytynyt välillä kokonaan, eikä uusi innostus ole roihahtanut. Toki suorituskykyni on jo iän kertymisen myötä pudonnut, eikä takavuosien kilometreihin ole paluuta, mutta olen kaivannut uutta potkua. Niinpä hain vintiltä vanhan <i>Maratonmiehen elämä</i> -printin. En ole kovin uskonnollinen, mutta se, että perheeni on tulostenivaskan kanteen aikanaan kirjoittanut ”isin raamattu”, kertonee kaiken homman vakavuudesta – ja koomisuudesta.</p><p>Roos on omistanut teoksen ystävälleen, joka menehtyi liian varhain. Hän kuvaa, kuinka ystävä kohtasi hiihtäessä kuoleman, ja silminnäkijät kertoivat, kuinka tämä oli vain pudonnut ladulta täydessä vauhdissa ja kuinka vainajan kasvoilla oli rauhallinen ja tyyni ilme. Tämä kuvaus, tämä kuolema teki minuun vaikutuksen. Olen usein ajatellut, että paras tapa lähteä olisi juosta täysillä Paloheinän vitosen pururadan tiukin mäki ylös ja jäädä siihen lepoon. Aivan kuten Roosin ystävänkään aika ei olisi ollut tuolloin vielä, en minäkään halua, että noutaja on jo tulossa hakemaan. Ja kun en nykyään juuri enää juokse, enkä varsinkaan Paloheinän rankalla pururadalla, tuollainen kuolema on kohdallani jokseenkin mahdoton.</p><p>Siispä, sanoista tekoihin, <i>Maratonmiehen elämä</i> uusintalukuun.</p><p>Nykyään välitän vähät vauhtileikittelyistä, intervalliharjoitteista ja maksimisykkeistä. Etenen kuin junnaava vanha diesel, mutta uskon kuitenkin mainittuihin. Olen uskonut aiemminkin, sillä osaan niitä käsittelevät luvut 20 vuoden jälkeen lähes ulkoa. Sen sijaan Roosin teksti varusteista ja elektroniikasta walkmaneineen ja pulssimittareineen tuntuu nykyajasta katsoen etäiseltä. Hölkkätapahtumia hän vinkkaa etsimään paikallislehtien tapahtuu-palstoilta.</p><p><i>Maratonmiehen elämä</i> on kirjoitettu ennen 2000-luvun alkupuolen suoranaisen juoksubuumin nousua. 20 vuotta ensilukemisen jälkeen se on paitsi katsaus omaan henkilöhistoriaani, myös tuulahdus 1970–90-lukujen hölkkäkulttuurista. En tietoisesti käytä klisettä ”virkistävä tuulahdus”, koska valitettavasti tuulahdus on vuonna 2022 luettuna myös tunkkainen. Roos kirjoitti ja minä luin tietoa imien ja vaikutteita ahmien villa-asuista, mustikkasopasta ja syksyisistä kansanhölkkätapahtumista. Ehkä <i>Maratonmiehen elämän </i>mennyt maailma ilmenee myös siinä, että krapulassa juoksemiselle on omistettu oma lukunsa.</p><p>Mutta se tunkkainen tuulahdus, se on nykytermein myös toksinen. Kuten todettua, en tunne J.P. Roosia henkilökohtaisesti, mutta minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen edustavan sovinistista arvomaailmaa. <i>Maratonmiehen elämä</i> näyttäytyykin aikansa kulttuurituotteena, ja vaikka itsekin sanoudun jyrkästi irti sukupuolia esineellistävistä mielipiteistä, ei mielikuvissani ole minkäänlaista muistijälkeä, että olisin tällaisiin asioihin kiinnittänyt huomiota vuonna 2002, kun teos oli lähes elämänlankani. </p><p>Nyt sen havaitseminen hätkähdyttää, sillä Roos kirjoittaa varsin suorasukaisesti kanssajuoksijoiden ulkomuodoista ja ruumiinrakenteista usein varsin vahvoihin sukupuolistereotypioihin tukeutuen. En muista, että minua olisi 20 vuotta sitten liiemmin häirinnyt Roosin kuvaus edellä juoksevan muodokkaan takapuolen siivittävästä vaikutuksesta omaan suoritukseensa. Mutta nyt se häiritsee. Teki mieli jättää lukeminen kesken tai ainakin luopua ajatuksesta kirjoittaa tämä blogiteksti. </p><p>Ajat muuttuvat, lonkkaani vihloo ja aineenvaihduntani on hidastunut. Juoksen, mutta pidän tahdin rauhallisena ja katson rauhallisesti mihin se johtaa. Toivon saavuttavani taas tilan, jossa pitkät lenkit kuuluvat sunnuntaiaamuihini – niin pitkät, että kotiin palattuani joudun miettimään, missä oikein tuli käytyä. En aio enää laskea kilometrejä, enkä kertoa täällä tai missään muuallakaan, paljonko olen juossut. Vien <i>Maratonmiehen elämän</i> takaisin vintille, muistojen laatikkoon.</p><p><br /></p><p>J.P. Roos: <i>Maratonmiehen elämä</i> (1993). </p><p>Tämä blogiteksti perustuu 1995 julkaistuun <i>Maratonmiehen elämän</i> toiseen painokseen, jonka olen tulostanut Roosin kotisivuilta 27.3.2002. </p><p>Kolmas uudistettu painos vuodelta 2010 löytyy osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/15714 </p><div><br /></div>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-25863871539003128452022-10-14T05:37:00.000+03:002022-10-14T05:37:53.632+03:00Markus Tiittula: Taistelu totuudesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8RTfOPrtmN07jRAZxynd9GHf4akQsOD8JvfEeApLJhQUOWYZHh5Dvc0iTb6dIljgNxzqPsRi-xMHNnUgr-rNghgwhLi5qUgMbWxWfLRNb9nOfLCvkF998FYZ07sNj2jJPkR373vQV_I2RqY3n-DaV0EwvJlZLl4Qx27msJOFjChui512fPlukm-o3Lg/s1280/Tiittula-kansi.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="854" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8RTfOPrtmN07jRAZxynd9GHf4akQsOD8JvfEeApLJhQUOWYZHh5Dvc0iTb6dIljgNxzqPsRi-xMHNnUgr-rNghgwhLi5qUgMbWxWfLRNb9nOfLCvkF998FYZ07sNj2jJPkR373vQV_I2RqY3n-DaV0EwvJlZLl4Qx27msJOFjChui512fPlukm-o3Lg/s320/Tiittula-kansi.jpeg" width="214" /></a></div><p>Markus on hyvä ystäväni. Kirjoitin blogissani taannoin hänen esikoiskirjastaan <i><a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2019/01/markus-tiittula-trumpin-jalkeen.html" target="_blank">Trumpin jälkeen</a></i>, ja silloin esittämäni toive kirjoittamisen jatkumisesta on toteutunut hyvällä tahdilla: kirja vuodessa, ja niinpä <i>Taistelu totuudesta</i> on jo neljäs. Itse asiassa Tiittulan esikoisteokseksi voisi laskea yhdessä Erkka V. Lehtolan, Mitri Pakkasen ja Aki Riihilahden kanssa kirjoitetun <i>HJK Mestarien liigassa</i> (1999 WSOY), mutta koska mies itse ei täysin tunnu laskevan sitä katalogiinsa, suostun jakamaan tämän tulkinnan, vaikka kyseinen teos onkin aihepiiriltään itseäni eniten kiinnostava.</p><p>Joka tapauksessa, koska asiat on laitettava järjestykseen ja listojen tekeminen tärkeää, tässä Markus Tiittulan kirjat paremmuusjärjestyksessä:</p><p>1)<span style="white-space: pre;"> </span><i>Taistelu totuudesta</i> (2022 Johnny Kniga)</p><p>2)<span style="white-space: pre;"> </span><i>Valkokaavuista punahattuihin </i>(2019 Vastapaino)</p><p>3)<span style="white-space: pre;"> </span><i>Trumpin jälkeen</i> (2018 Vastapaino)</p><p>4)<span style="white-space: pre;"> </span><i>MAGA-Jeesus </i>(2020 BoD)</p><p>Tiittula asui Yhdysvalloissa 2016–2021, eli jotakuinkin tähänastisen tuotantonsa kokonaisajan, joten on luonnollista, että kirjojen fokus on USA:n poliittisessa elämässä ja henkisessä ilmapiirissä. Se että samaan ajanjaksoon osui myös Donald Trumpin presidenttikausi kaikkine etukäteis- ja jälkiselvittelyineen on osoittautunut Tiittulan tuotannolle ehdottomaksi rikkaudeksi, mutta samalla omalle lukukokemukselleni rasitteeksi.</p><p>Tiittulalle on kertynyt amerikkalaisuudesta valtavasti tietoa ja perusteltua näkemystä, ja tuotannon USA-keskeisyys on ymmärrettävä. Vaikka tämän kirjoitukseni aihe onkin tuorein <i>Taistelu totuudesta</i>, otan kuitenkin uskollisen lukijan vapauden kommentoida tuotantoa kokonaisuudessaan. Neljänteen kirjaan tultaessa tuotannon vahvuudeksi nousee johdonmukainen juoni, Tiittulan expertiisin ja perehtyneisyyden kaari piirtyy vahvana. Tämä suo anteeksi sen, että hän jonkin verran kierrättää kirjoissaan jo aikaisemmin julkaisemiaan ajatuksia ja havaintoja. </p><p>Kuulun itse niihin uutistenseuraajiin, jotka ovat jo saaneet täysin tarpeekseen USA:n edellisestä presidentistä, ja tästä kumpuaakin omasta näkökulmastani Tiittulan tuotannon suurin heikkous: tuntuu kuin hänen tekstinsä kärsisi jonkinlaisesta Trumpin kauden jälkeisestä post-traumaattisesta stressitilasta, koska niin vahvasti tämä hahmo puskee edelleen esiin. No, nyt Markus on Euroopassa, ja käsittääkseni seuraava kirja jo valmisteilla. Minun kaino toiveeni on, ettei siinä mainittaisi Donald Trumpia enää lainkaan.</p><p><i>Taistelu totuudesta</i> on oikein hyvä kirja. Jo ulkoisilta puitteiltaan kovine ja tyylikkäine kansineen se henkii uutta tasoa Tiittulan tietokirjailijan uralla. Sisällöllisesti kirja on listatuista neljästä selvästi ehjin kokonaisuus, kustannustoimitetun tuntuinen. Tiittula kirjoittaa hyvin. Hänen ajatuksena ja kirjan sanoma välittyvät kirkkaina, johdonmukaisina ja helppolukuisina ilman, että teksti antaisi periksi yleistävälle tai viihteelliselle otteelle. Tekstin taustalla on ilmiselvästi jälleen paljon jalkatyötä, lukemista, selvittämistä ja perehtymistä. Ei ole Tiittulan vika, että tunnen hänet niin hyvin ja pitkältä ajalta, mutta se väistämättä vaikuttaa lukukokemukseeni, koska tunnistan äänenpainot ja tutut sanonnat turhankin herkästi. Monet muut lukijat ovat varmasti objektiivisempia. </p><p>Salaliittoteoriat ovat aihekokonaisuus, josta olen koko lailla täysin Tiittulan välittämien tietojen varassa. Olen ajat sitten pudonnut kärryiltä siitä, mitä sosiaalisessa mediassa ja internetissä on meneillään, enkä välttämättä välitä enää kyytiin noustakaan. Kirjan luettuani se tuntuu entistäkin siunatummalta olotilalta. Jos Tiittula on oikeassa, ja miksei olisi, maailma on mennyt totaalisen sekaisin.</p><p>Tiittula esittelee toinen toistaan harhaisempien hahmojen teorioita ja ajatustenkulkuja niin vetävästi, että välillä teki mieli ajatella, että voihan se olla noinkin, saattaahan maailma olla järjestynyt tuollakin tavalla, tämäpä tuntuu kutkuttavan jännältä. Opin myös jälleen paljon uutta, sain tietoa ja näkökulmaa, mutta en viitsi kirjoittaa tähän sitä ilmeisesti kaikkein isointa verkostoa, koska en halua enää yhtään roskakommenttia blogitekstieni perään. </p><p>”Tilanne on eskaloitunut puskafarssista kauhuelokuvan puolelle. Salaliittoteoriat ja valheelliset narratiivit ovat tulleet osaksi arkea tavalla, jota ei olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut todeksi.”</p><p>Koska tämä on yksityinen harrastelijablogini, astun heikoille jäille ja otan vapauden soveltaa kirjallisuuden tutkimuksen käsitteitä omalla tavallani. Hapuilin tämän ajatukseni Markukselle taannoin lounaspöydässämme ja yritän nyt uudelleen. </p><p>Kaunokirjallisuudessa erotetaan teoksen kertomisen rakenteessa kolme eri tasoa. Kaikkein ilmeisimmässä teoksen kirjoittaja on kirjoittanut tekstin, jota teoksen lukija lukee. Kaunokirjallisuus on eri asia kuin tietokirjallisuus erityisesti mitä tulee kertojaratkaisujen analysointiin, mutta joka tapauksessa tällä tasolla Markus on kirjoittanut kirjan ja Janne lukee sen. Seuraavalla tasolla irtaannutaan kirjoittajan ja fyysisen lukijan tasosta ja tarkastellaan tekstiä sekä sitä, miten se kutsuu lukijan teoksen maailmaan, millä keinoilla esittelee aiheensa, mitä tietoa välittää, minkälaisen kokonaiskuvan muodostaa. Vaikka kysymyksessä ei ole käsitteistö, jolla yksittäisiä teoksia olisi tarkoitus arvottaa, mielestäni Tiittulan tekstin ansio on juuri tällä tasolla. </p><p>Kolmannella tasolla puhutaan sisäistekijän ja sisäislukijan rooleista ja suhteesta. Silloin ikään kuin unohdetaan paitsi tosiasiallinen lukukokemus myös lukemalla saavutettu tekstin vastaanotto. Tällä tasolla tarkasteluun tulee, minkälaisen maailman teos kokonaisuudessaan välittää, mitä arvoja viestii, mitä merkityksiä luo, mitä asiaa ajaa. Tällä tasolla on Tiittulan omaksuman kirjoittamistavan kuoppaisin osuus. Tiittula ei pyrikään peittelemään, mitä mieltä hän itse on esimerkiksi salaliitoista tai salaliittoteoreetikoista. Hän tuo mielipiteensä esiin osuvasti, hauskan ironisesti, ajoittain varsin alleviivatusti. Valittu tyyli ajaa välillä lukijaa pois tietokirjallisuuden vastaanottomoodista ja saa tekstin tuntumaan pamflettihenkiseltä.</p><p><i>Taistelu totuudesta</i> päättyy ansiokkaaseen, rauhalliseen ja perusteltuun psykologis-eettiseen pohdintaan. Se on teoksen kokonaisrytmin kannalta erinomainen ratkaisu kaiken tulituksen jälkeen. Kirjallisesta ansiostaan huolimatta haluan kuitenkin ottaa kantaa teoksen lopun välittämään maailmankuvaan. Koen sen jotenkin liian yksioikoisena ihmisen toiminnan ja ajattelun kuvauksena. Kuvausta leimaa kaksijakoisuus, ihmiset ovat joko sitä tai sitten tätä, uskovat salaliittoihin tai sitten heidän pitää käydä taisteluun totuuden puolesta. </p><p>Kiitän ja onnittelen hyvää ystävääni onnistuneesta kirjasta. Oman kappaleeni omistuskirjoituksessa Markus on lainannut Manic Street Preachersiä (1998): ”This is my truth tell me yours.” Minä vastaan Eeva Kilven (1972) sanoin: ”Usko sinä että kaikki on politiikkaa. Minä uskon että jokainen päivä on kertomus.”</p><p>Markus Tiittula: <i>Taistelu totuudesta</i> (2022 Johnny Kniga, 264 sivua)</p><div><br /></div>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-41731015640142800662022-10-03T06:23:00.001+03:002022-10-03T06:23:54.753+03:00Anni Kytömäki: Kultarinta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhflUQWZkoALB-pClwA80_Lz7HqGzp75c-wrJs9p9bHToE5Fi_ERs4hl7-LfywKxNoQVvyPEsP7ySShekGHiYVHs-sQ9OxY3vPOhQF1qxymKus7RBIeo36tz3X-wskFUISE0eqbh55cU3npowqHcAqqf1ubJL_p94-kbN3rygItp_crkTvtAIAxGsIM3w/s1280/Kultarinta-ma%CC%88nty.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhflUQWZkoALB-pClwA80_Lz7HqGzp75c-wrJs9p9bHToE5Fi_ERs4hl7-LfywKxNoQVvyPEsP7ySShekGHiYVHs-sQ9OxY3vPOhQF1qxymKus7RBIeo36tz3X-wskFUISE0eqbh55cU3npowqHcAqqf1ubJL_p94-kbN3rygItp_crkTvtAIAxGsIM3w/s320/Kultarinta-ma%CC%88nty.jpeg" width="240" /></a></div><p>Joidenkin kirjojen lukemista tulee pantattua. Odotusarvona on suuri lukukokemus, jota haluaa säästellä jotakin sopivaa ajankohtaa varten. Minulla tällaisia on omassa hyllyssä monia, ja tänä alkusyksynä oli Anni Kytömäen vuoro. Koko hänen romaanituotantonsa (<i>Kultarinta, Kivitasku</i> ja <i>Margarita</i>) on odottanut vuoroaan, olen varjellut sitä kuin ikimetsää, pelännyt hauraiden sivujen puolesta ja nostanut omat odotukseni korkealle kuusenlatvojen yläpuolelle. Päätin aloittaa vuoden 2014 <i>Kultarinnasta.</i></p><p>Lukuvuoden 2022 kääntyessä viimeiselle neljännekselle uskallan veikata, että<i> Kultarinta </i>päätyi lähellä vuoden parhaan lukukokemuksen titteliä. Saattaa olla aiheellista pohtia, nostiko edellä kuvaamani panttaaminen odotusarvoja niin, että teos sai siitä ylimääräistä nostetta; voi olla vaikeampi olla pettynyt, jos jotakin on pitkään odottanut. Joka tapauksessa: en ole pettynyt. <i>Kultarinta</i> on erinomainen romaani. Sillä on myös hyvä avata uudestaan Piippuhyllyllä-blogini ennen kuin kirjoitustauko venyy kahteen vuoteen (!) ja henkinen julkaisukynnys nousee ylittämättömäksi. </p><p><i>Kultarinnasta </i>on moneksi. Aloitan siitä, että se on sukuromaani, jonka tapahtumilla ja ajankuvalla on vastineensa todellisessa historiankulussa. Tarina alkaa 1900–luvun alusta, jolloin on pikkupoika Erik Stenfors sekä hänen vanhempansa. Epävakaa äiti haluaa pois, pääsee parantolaan ja kuolee. Isä virittelee mittavia sahaliiketoimia ja raivaa metsää rautatielle kulkea. Helsinkiin muuton jälkeen porvariperheen Erik tapaa pyykkäri-Lidian, ja heidän vaiheikkaasta ja kielletystä rakkaudestaan kasvaa <i>Kultarinnan</i> ensimmäisen osan runko. Toisen osan päähenkilöitä ovat aikuiseksi kasvanut leski-isä Erik sekä hänen tyttärensä Malla. Tarina päättyy vuoteen 1937.</p><p>Tarinan pääpiirteisten tapahtuminen ja keskeisten henkilöiden esitteleminen yhdessä kappaleessa ei millään muotoa tee oikeutta romaanin 644 sivun tapahtumille. On tuberkuloosia, kapinaa, vapaussotaa, tunturimetsän vartiointia, laitoksiin sulkemisia, onnettomuuksia. Tapahtumien kulku antaa välillä aiheen pohtia <i>Kultarintaa</i> jopa jännitysromaanina. Olkoonkin, että tarinassa on loppupuolella osin tarpeettomiakin henkilöhahmoja, on Kytömäki onnistunut kuitenkin rakentamaan keskeiset henkilöt niin kokonaisiksi, että lukiessani jännitin ja pelkäsin, miten heille käy.</p><p>Yksi keskeisistä <i>Kultarinnan</i> jakolinjoista liittyy vuoden 1918 tapahtumiin. Porvariperheen Erik on isänsä toiveiden vastaisesti kunnianhimoinen vain luonnontieteiden suuntaan, ja välillä tuntuu kuin hän olisi välinpitämätön kaikkea yhteiskunnassa tapahtuvaa kohtaan. Erik ei ymmärrä, miksi työväenyhdistyksen nuoret uhittelevat. Erik haluaa metsään, ja hän tulee viettäneeksi talven 1917–18 kaukana Inarissa. Kun etelässä kuohuu, Erikin päivät toistuvat samanlaisia kuin metsänvartijan hiihtolenkki, ja kun keväällä tapahtumat rintamilla vyöryvät, Erikin maailmassa räystäs alkaa eräänä päivänä tiputtaa ja kevät tulla, ehkä kuukauden kuluttua. Erikille metsä, tunturit ja vaarat ovat aina olleet olemassa ja ovat edelleenkin samanlaisia, vaikka ajat muuttuvat. Metsään meneminen on ikään kuin nuoren miehen tiedostamaton vastaus vallankumoukselle.</p><p>Sellaiseksi on lukuharrastukseni mennyt, että noustakseen lukuvuoden parhaiden kokemusten joukkoon romaanin on oltava monella tapaa erinomainen. Tarinan sielukkuuden ja henkilöhahmojen syvyyden ohella muun muassa ehkä jopa ensisijaisesti kerronnan on oltava taitavaa – ja mieluiten jollakin poikkeuksellisella tavalla. Anni Kytömäen kerronta <i>Kultarinnassa</i> on sitä. Kaikki on hienosti lomittain: historia ja metsä, kertojat, naiset ja miehet, elävät ja kuolleet, todet ja unet, aikatasot. Joskus yhdenkin kappaleen sisällä.</p><p>”Milloin olen viimeksi ollut suolla? Isä kantoi minua olkapäillä. Lutisi. Löytyi edellisvuoden karpaloita, se oli juuri sitä aikaa keväästä. Siitä täytyy olla kymmenen vuotta, yli puolet elämääni. Astun suohon ja annan jalkojen vajota sammaleen. Saappaat ulottuvat lähes polviin eivätkä päästä mitään läpi. Aune toi ne illalla, koputti, astui sisään ja laski tuomisensa ovenpieleen. –Rouva Oksala lähetti nämä Helsingistä, hän sanoi. –Kokeile. Tepastelin saapasjaloin huoneen poikki, kilometrien päässä metsä, likomärkä ja suuri, narisi minulle auki.”</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg00lYSPLF_XbFUEufnoDrlA9Oeq1i6SUCsSYqBITxZcrnQPYVWYuGUh9IlC50RtfNpjRS1OYnEYCMWK7SkQMZW30h2Qivl0XdIjoXsd44kF6ap5N2wShH4jkvd71c4K1TGNnBNylVxDtjr_NWacIZKAUGO7aPwqWgpGsJASP7djRc91LnpEh-cGAGSdQ/s1280/Kultarinta-koivu.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg00lYSPLF_XbFUEufnoDrlA9Oeq1i6SUCsSYqBITxZcrnQPYVWYuGUh9IlC50RtfNpjRS1OYnEYCMWK7SkQMZW30h2Qivl0XdIjoXsd44kF6ap5N2wShH4jkvd71c4K1TGNnBNylVxDtjr_NWacIZKAUGO7aPwqWgpGsJASP7djRc91LnpEh-cGAGSdQ/s320/Kultarinta-koivu.jpeg" width="240" /></a></div><p><i>Kultarinta </i>on myös suurenmoinen luontoromaani. Kuten Erik, myös hänen tyttärensä Malla haluaa paeta metsään. Tapahtuneen onnettomuuden myötä Erikin ja Mallan elämät muuttuvat perusteellisesti ja 1920–luvun suomalainen, rankaisuhenkinen sosiaalihuolto näyttää armottomuutensa. Tapa, jolla Anni Kytömäki kuvaa suomalaista metsää, sen elämää ja kuolemaa, kaiken kerroksellisuutta ja historiallisuutta on kerta kaikkiaan maaginen ja lumoava. Metsällä onkin <i>Kultarinnassa </i>aivan erityisiä rooleja. Yhtäältä se on monen keskeisen tapahtuman miljöö ja kullekin päähenkilölle merkityksellinen osa identiteettiä. Mutta metsällä tuntuu olevan Kytömäen kerronnassa myös oma subjektin asemansa; metsä toimii, elää, kokee ja on tarvittaessa armoton. Jopa kerronnan fokalisaatio muuttuu ajoittain siten, että romaani etenee kuin metsän, luonnon, eläinten näkökulmasta katsoen.</p><p>”Katselen puita, jotka ovat kuin ihmiset täällä, kuori täynnä koloja, repeytymiä, pahkoja ja kääpiä. Sisäänpäin kääntyneet, äänettömät olennot ainoassa paikassa, jossa heille on tilaa. –Kun ensimmäistä kertaa kävelin puutarhassa, minulle tuli turvallinen olo, isä sanoo. –Puut ovat ehtineet kokea paljon enemmän kuin kukaan ihminen.”</p><p>Luontoromaanin lisäksi voisin luonnehtia <i>Kultarintaa</i> luonnonsuojelulliseksi kertomukseksi. Se on sitä mitä vaikuttavimmalla tavalla sortumatta osoittelevuuteen tai paasaukseen. Anni Kytömäki kirjoittaa soista ja niiden ojittamisista. Hän kuvaa, kuinka suohon on uponnut kerroksittain tuhansia vuosia metsän historiaa. Ojittajat kaivavat suosta ikivanhoja juurakkoja ja kasaavat niitä ojanposkeen, ja se tuntuu kuin ruumiita revittäisiin ylös haudoistaan. Mallasta se on surullista, ja se sai myös minut surulliseksi.</p><p>Anni Kytömäki: <i>Kultarinta</i> (2014 Gummerus, 644 sivua)</p><p>Lähteenä lisäksi:</p><p>Eliisa Hiltunen: Metsän rooli Anni Kytömäen romaanissa <i>Kultarinta</i>. (Pro gradu –tutkielma, 2020 Turun yliopisto https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102287456)</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX8l7OOcv63sadzC1PKfjwotTknuzBprHbDxCqmvVg28LOdJnvrQGK19pEkR4qqUSN7DgLbpy5uxrFq8m57EYfNyMFENYnnz6AlUtXUjQszyl63kJMinbczrzx4NQn1ebi_pa4capSrmy8fmVInOQ_Iek_IdABDtVznLb3H1XYqw_rlj_RYkr8OQzByg/s1280/Kultarinta-kuusi.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX8l7OOcv63sadzC1PKfjwotTknuzBprHbDxCqmvVg28LOdJnvrQGK19pEkR4qqUSN7DgLbpy5uxrFq8m57EYfNyMFENYnnz6AlUtXUjQszyl63kJMinbczrzx4NQn1ebi_pa4capSrmy8fmVInOQ_Iek_IdABDtVznLb3H1XYqw_rlj_RYkr8OQzByg/s320/Kultarinta-kuusi.jpeg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-16562079440333130292020-12-31T09:33:00.000+02:002020-12-31T09:33:37.782+02:00Vuoden 2020 parhaat lukukokemukset<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0uYDjlJjLgRuQI9aCAmRAQQpKjfrFnA0YQXUhG1_tVQW8HM3ztlaxszjBPPMors5nFtaMnp9qk4Q-Kz_Pj2_bxFud45ZAtnS2fpYVmUv-HiEemkwtRkio3_c244NGtW2rP1s-_uW8ursy/s1280/2020+kirjat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0uYDjlJjLgRuQI9aCAmRAQQpKjfrFnA0YQXUhG1_tVQW8HM3ztlaxszjBPPMors5nFtaMnp9qk4Q-Kz_Pj2_bxFud45ZAtnS2fpYVmUv-HiEemkwtRkio3_c244NGtW2rP1s-_uW8ursy/s320/2020+kirjat.jpg" /></a></div><br /><p></p><p>1) Amos Oz: <i>Tarina rakkaudesta ja pimeydestä </i>(2002)</p><p>2) Karl Ove Knausgård: <i>Taisteluni – kolmas kirja </i>(2009)</p><p>3) Olga Tokarczuk: <i>Alku ja muut ajat</i> (2000)</p><p>4) Vigdis Hjorth: <i>Perintötekijät </i>(2016)</p><p>5) Heikki Kännö: <i>Sömnö </i>(2018)</p><p><br /></p><p>Sijoilla 6-11 aakkosjärjestyksessä:</p><p>Jonas Gardell: <i>Ehdottoman rakkauden muistolle</i> (2018)</p><p>Katriina Huttunen: <i>Surun istukka </i>(2019)</p><p>Olga Tokarczuk: <i>Päivän talo, yön talo </i>(1998)</p><p>Antti Tuuri: <i>Levoton mieli</i> (2019)</p><p>Tuomas Vimma: <i>Helsinki 12 (</i>2004)</p><p><br /></p>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-2305639966538642562020-12-31T07:05:00.000+02:002020-12-31T07:05:17.743+02:00Vuoden 2020 parhaat levyt<p>Vuoden 2020 parhaat levyt</p><p>-1- Sufjan Stevens: The Ascension</p><p>Joitakin joulusekoiluja lukuun ottamatta kaikki Sufjan Stevensin levyt ovat hyviä. Jotkut vielä enemmän mestariteoksia kuin toiset. Pienessä kuplassani, jossa maailmaa tarkkailen, vuoden 2010 majesteettinen The Age Of Adz kuuluu räikeimmin aliarvostettuihin. Sufjan on yhtäältä tehnyt hienoja intiimejä levyjä itsestään, mutta yltänyt myös korkeuksiin, joissa hän on kyennyt - ultraklisettä käyttääkseni - kertomaan jotakin ajastamme. Näin tapahtui kymmenen vuotta sitten, ja minulle on vahva tunne, että hän on toistanut tempun vuonna 2020.</p><p>The Ascension on kuin oma maailmansa. Se on täynnä eskapistista psykedeliaa, surinaa ja piippausta, sopivan etäisyyden säilyttävää kerrontaa, äärimmäistä synteettistä kauneutta. Levy on klassinen kasvaja, joka ehti vuosilistani ykköseksi, mutta ei kaikesta päätellen ole vielä saavuttanut täysiä mittojansa. </p><p>Sufjan osaa kiteyttää tavalla, joka auttaa ymmärtämään, vaikken ole varma, mistä hän lauluissaan kertoo. Niin hän teki 10 vuotta sitten, on tehnyt muulloinkin ja tekee jälleen. Niin messiaaniseksi on mies mielessäni noussut, että hänen laulaessaan come on baby gimme some sugar nyökyttelen, kyllä Sufjan, juuri noin se on.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/56bU7xAU1tM" width="320" youtube-src-id="56bU7xAU1tM"></iframe></div><br /><p>-2- JARV IS: Beyond The Pale</p><p>Tämä on koronakevääni ääniraita; seuralaiseni tyhjissä ratikoissa ja autioilla kaduilla. Poikkeustilan aikana suhteeni Jarvis Cockeriin syveni. </p><p>Usein Jarvis oli liian levoton, toisinaan minua ärsytti koko kaveri; keskienglantilainen ysäriplayboy, jolla on kimalteleva menneisyys, ja sitä mies myös mielellään muisteli.</p><p>Välillä Jarvis oli taas parhaimmillaan, ja silloin hän on loistava. Beyond The Pale on epätasainen niin kuin Jarviskin on, mutta se huokuu nukkaista ja kauhtunutta itseironiaa. Kaikki kappaleet eivät ole hyviä, mutta levyllä on vuoden 2020 paras kappale. </p><p>Ei ole nimittäin mitään surullisempaa ja lohdullisempaa kuin Jarvis Cocker kuuntelemassa house-musiikkia koko päivän ja läpi yön, odottamassa minua.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/75wFi5IizQc" width="320" youtube-src-id="75wFi5IizQc"></iframe></div><br /><p>-3-- Keaton Henson: Monument</p><p>Keaton Henson, tuo Richmond upon Thamesin ahdistunut ja haurasääninen herkkäsielu on tehnyt yhden kaikkien aikojen suosikkikappaleistani. Se on The Best Today (2013), jota en edelleenkään pysty kuuntelemaan metrossa kyynelittä. Lopullisesti Keaton valloitti sydämeni virallisten nettisivujensa about-otsikon alla olevalla tekstillä: ”he doesn’t like to talk about himself”. </p><p>Hensonilla on ollut viime vuosina paljon poikkitaiteellisia projekteja, joiden musiikillisen annin nerokkuus ei ole täysin avautunut. Mutta tänä vuonna tuli jälleen levyllinen yksiselitteisen hyvää musiikkia. Monumentilla on yksi katarttisen hyvä kappale, While I Can, ja jälleen minulla on vaikeuksia julkisessa liikenteessä ja muuallakin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/_n2JXSgdE8U" width="320" youtube-src-id="_n2JXSgdE8U"></iframe></div><br /><p>-4- Matt Berninger: Serpentine Prison</p><p>Hämmästyin huomatessani, että kolme vuotta sitten olin nimennyt The Nationalin levyn vuoden parhaaksi. Erinomainen levyhän se on, ei siinä mitään, mutta jos minulta pikakysyttäisiin luonnehdintaa nykypäivän The Nationalista, tapailisin luultavasti myös sanoja tunkkaisuus ja tukahtuneisuus.</p><p>Niinpä iloni oli suuri, kun yhtyeen nokkamies, itsesäälisen punaviinimelankolian mestari Matt Berninger teki soololevyn, joka hengittää raikasta ilmaa.</p><p>Berninger on ennenkin kertonut minulle, miten asiat ovat, mitä niistä pitää ajatella ja miltä ne tuntuvat. Olen uskonut häntä. Miehen ei oikeastaan tarvitse muuta kuin kertoa hakevansa tyttärensä koulusta joka päivä. Se saa minut vakuuttuneeksi siitä, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/zjGeJXWg7SE" width="320" youtube-src-id="zjGeJXWg7SE"></iframe></div><p>-5- Fontaines D.C.: A Hero’s Death</p><p>Meneillään on kuudes vuosi, kun kirjoitan tässä ryhmässämme. Takana on viiden listaykkösen valinta, ja niistä ylivoimaisimmin tittelin sai vuonna 2018 pohjoislontoolainen Shame. Se puhdisti silloin pöydän ja löi jalat alta. Pohjoisirlantilainen Fontaines D.C. on ilmiselvästi saman sorvin äärestä.</p><p>Musiikki kierrättää, tyylit kulkevat sykleissä, ja tämäkin levy olisi voitu julkaista tänä vuonna tai sitten neljäkymmentä vuotta sitten. Irtonainen, terävä, raivokas, postpunk, moderni, angstinen, perinteikäs, tuore, nuoruus, energia, uskottavuus, aksentti ovat asiasanoja, joita käytin kaksi vuotta sitten Shamesta ja niitä samoja käytän nyt Fontaines D.C.:stä. </p><p>Fontaines D.C.:n musiikki on kolkkoa, ja ensiriffeistä lähtien läsnä on tummanpuhuva uhan tunne. Energiaa on valtavasti, mutta sitä ei tuhlata turhanpäiväiseen kaahaamiseen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/A17xOusHXIQ" width="320" youtube-src-id="A17xOusHXIQ"></iframe></div><br /><p>-6- The Strokes: The New Abnormal</p><p>Joillakin toisilla listoilla The Strokesin uusi levy saatettaisiin nimetä vuoden yllätykseksi tai paluuksi, mutta minä lähestyn sitä puhtaalta pöydältä. Sellaiselta kaikki maistuu yleensä tuoreelta. </p><p>Vaikka The Strokes voitaneen lukea maailmanluokan yhtyeeksi, en olisi osannut nimetä heiltä ensimmäistäkään kappaletta. Olen vuonna 2020 vapaa tutustumaan, sillä 2000-luvun alussa, bändin läpimurron aikaan, olin niin rivitalovyöhykkeellä niin ruuhkavuosien ytimessä, ettei huomiotani riittänyt jaettavaksi sille, mitä Brooklynin indiescenessä oli meneillään.</p><p>Mielikuvani, jota ei oikeastaan edes ollut, osoittautui vääräksi. The Strokesin levy surisee ja tempoilee, kappaleet ovat keskivertoa pidempiä ja ne kasvavat korkeuksiin, sanoituksissa liikutaan itseironisella metatasolla, ote on raikas. Mainio tuttavuus.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ewOPQZZn4SY" width="320" youtube-src-id="ewOPQZZn4SY"></iframe></div><br /><p>-7- Hurula: JEHOVA</p><p>Tyytyväisyyden tunne, menestyskrapula vai mikä lienee syynä, kun viime vuoden listaykköseni putoaa sijalle seitsemän. Haluaisin tietysti ajatella, että taso ja kilpailu kovenevat, mutta ihan sellaisesta ei taida olla kyse. Ongelma ja syy listasijoitukselle ovat kappalemateriaalissa. Edeltäjiinsä verrattuna JEHOVA soi tylsempänä ja tukkoisempana.</p><p>Hurulan musiikki on raakuudessaan ja suoruudessaan hyvin koskettavaa. Hän on kääntänyt katseensa pois ympärillä olevasta pahoinvoivasta yhteiskunnasta ja tarkentanut sen ihmisiin. Heidän vieraantumisiinsa ja syrjäytymisiinsä. Hurula laulaa päivystysten, sisarpuolien ja nukahtamislääkkeiden kaupungeista, jotka sattuvat sijaitsemaan Ruotsissa, mutta voisivat hyvin olla suomalaisiakin. </p><p>Silti, oli aihe mikä hyvänsä, ruotsin kieli ja kitararock kuulostaa edelleen erinomaiselta yhdistelmältä. Siitä kiitokset Robert Hurula Petterssonille ja tiedätte kyllä kenelle muulle.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/iTH3od4nhNQ" width="320" youtube-src-id="iTH3od4nhNQ"></iframe></div><br /><p>-8- Rolling Blackouts Coastal Fever: Sideways To New Italy</p><p>Tämä tuntuu nyt todella vaikealta kirjoittaa, mutta olen tänä vuonna kaivannut hyvän mielen musaa. Jotakin heleää ja iloista, harmitonta ja hyväntahtoista, kepoisaa ja kevyttä. Kuuntelin kyseistä niin kutsuttua genreä aika paljon, ja pakko on myöntää, että minulla oli vaikeuksia erottaa artisteja toisistaan. Tätä positiivisempaan valintaan en taipunut, mutta Rolling Blackouts Coastal Fever ei suotta ole takavuosina esiintynyt tämän meidänkin ryhmämme vuosilistoilla. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/HB6_zFW4c30" width="320" youtube-src-id="HB6_zFW4c30"></iframe></div><br /><p>-9- The Flaming Lips: American Head</p><p>On olemassa uhka, että vuosilistaltani lohkeaa liikaa palstatilaa vanhojen jarrujen vanhojen tekemisten muistelemiselle. The Flaming Lips on kuitenkin paikkansa listalla ansainnut, koska se julkaisi tänä vuonna hyvän levyn. Lause on melkoinen, koska edellisenä 10 vuotena yhtye ei ole julkaissut mitään sellaista, mitä olisin jaksanut kuunnella edes loppuun saakka. Siitä he maksavat tavallaan edelleen, koska levy kuulostaa paljon paremmalta kuin listasijoitus antaisi olettaa tai sanankäänteistäni voisi päätellä. </p><p>Tuntuu, että vuosi loppuu kesken ja homma jää vähän kaivelemaan. Luulen, että lisäajalla ja vailla historian painolastia, ilman kykenemättömyyttäni antaa näin helposti anteeksi, voisin pitää levyä vielä parempana. Sillä on nimittäin erinomaisia kappaleita, ja kun The Flaming Lipsin kappale on erinomainen, se on todella erinomainen. Kuten tämä; se kertoo dinosauruksista vuorella.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ZhIoPw2dvNE" width="320" youtube-src-id="ZhIoPw2dvNE"></iframe></div><br /><p>-10- PK Keränen: Serobi Songs</p><p>Kymppi on jälleen niin sanottu urahuomioiminen. Levy, joka avaa vuosilistani täysin häpeilemättä artistin vanhoilla ansioilla. Ei silti, PK Keräsen soolodebyytti on kelpo levy. Paljon parempi kuin esimerkiksi Dylanin tämän vuoden julkaisu, jota myös harkitsin tälle kymppisijalle. </p><p>22-Pistepirkon julkaisuja Serobi Songs muistuttaa siinä, että sillä on niin timantteja kuin ylijäämämateriaaliakin. Levy tuntui alkuvuodesta potentiaaliselta kasvajalta, ja annoinkin sille paljon kuunteluaikaa, koska se kuulosti niin hyvältä. Jotenkin vaan lupaus jäi lunastamatta.</p><p>PK esiintyy levyn kannessa paljain jaloin, enkä pysty erittelemään, mitä kaikkea sen on tarkoitus symboloida. Minulle paljaat jalat jäävät kuvaamaan levyn liian aristelevaa otetta. Ei niin, ettäkö kaipaisin aggressiota, volyymiä tai enempää räminää. Kyse on liian varovaisesta kosketuksesta ja pinnanalaisen tason saavuttamattomuudesta. Vaikka niin paljon Serobi Songsia tutkinkin, oikein muuta ei löytynyt kuin muutama erinomainen laulu.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/QuUhnCvpBHE" width="320" youtube-src-id="QuUhnCvpBHE"></iframe></div><br /><p>Kirjoitukset on alunperin julkaistu 22.-31.12.2020 julkisessa Facebook-ryhmässä <a href="https://www.facebook.com/groups/1096232767067849" target="_blank"><i>Ruutia, räminää & rakkautta 2020 </i></a></p>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-63401694147372020752020-11-01T18:41:00.005+02:002020-11-01T18:51:25.771+02:00Näyttelijä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp6uaoz1ZAfWSG1P96EdNBWOKHbPKT78WtkQoozhPjPHd9oP0L4W_CmlEl22L-Fj1nam2C6QW4xhSW4FiwTJGxmfo-DGEtcqcPy11t6db2kWpWt_tfMrgjmBBo788GAtyb0iSgB6PJVXS8/s1280/Na%25CC%2588yttelija%25CC%2588-kansi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="837" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhp6uaoz1ZAfWSG1P96EdNBWOKHbPKT78WtkQoozhPjPHd9oP0L4W_CmlEl22L-Fj1nam2C6QW4xhSW4FiwTJGxmfo-DGEtcqcPy11t6db2kWpWt_tfMrgjmBBo788GAtyb0iSgB6PJVXS8/s320/Na%25CC%2588yttelija%25CC%2588-kansi.jpg" /></a></div><p>Olen kuullut, että autofiktiobuumi olisi menossa jo ohi. Että kustantamoiden sähköpostit olisivat tulleet täyteen knausgårdilaisista tilityksistä. En tiedä; minä viehätyn edelleen autofiktiivisistä teoksista; olenkohan mitään buumia koskaan havainnutkaan. Kuusiosaisessa <i>Taisteluni-</i>sarjassakin olen edennyt vasta puoliväliin. Myöhemmin näköjään juuri Karl-Ove Knausgård on tullut antaneeksi kokonaiselle kirjoittajien sukupolvelle luvan kirjoittaa itsestään, häpeästä, paljastavasti, arkisesti. </p><p>Kaikki lukemani autofiktiiviset teokset eivät ole olleet hyviä, mutta Jussi Nikkilän <i>Näyttelijä</i> on yksi parhaista. Nikkilä on suosikkinäyttelijöitäni. <i>Näyttelijän </i>päähenkilö, Viktor, on hyvin sen Jussi Nikkilän oloinen, josta luulen jotakin tietäväni, vaikken ole miestä koskaan tavannutkaan. Niin oloinen, etten <i>Näyttelijää</i> lukiessani jossakin sivun 200+ paikkeilla heti muistanut, mikä onkaan päähenkilön nimi. Olen nähnyt Jussi Nikkilän vaimon ja heidän lapsensa raitiovaunupysäkillä Töölössä ja Nikkilän pyöräilemässä kohti Lapinlahden sairaalaa, jossa Viktorilla on työhuone. Vaikka nuo asiat ovat oikeasti tapahtuneet, tuntuvat ne <i>Näyttelijän</i> kohtauksilta. </p><p>”Ja sitten on tietysti kaikki muu valehtelu, jollain tapaa vakavampi valehtelu. Valehtelu siitä kuka olen, millainen olen, mitä teen ja ennen kaikkea mitä en tee tai ole tehnyt.” </p><p>Tämä kaikki on hyvin hämmentävää. Eihän minua oikeasti kiinnosta Jussi Nikkilän elämä, mutta miksi minua kiinnostaa Viktorin, Iisan ja Saaran tarina? Ei varmasti näin paljon kiinnostaisikaan, elleivät ne olisi Jussi Nikkilän ja hänen perheensä tarina. Niin hyvä kirja <i>Näyttelijä</i> ei sentään ole. Onko kyseessä piiloleikki, kutkuttava ja sallittu tirkistely? Jussi Nikkilä on julkisuuden henkilö, ja vaikken sinällään tiedä hänen elämästään paljon mitään, tiedän kuitenkin riittävästi sellaisia kiinnekohtia, jotka auttavat minua suhtautumaan Viktoriin autofiktion lukijan silmin. <i>Näyttelijässä</i> on riittävästi uskottavaa arkirealismia sekä sellaisia ulkoisia tunnusmerkkejä, jotka ankkuroivat tarinan niin, että se voisi olla töölöläisen näyttelijän Jussi Nikkilän elämästä. </p><p>Autofiktio ei kuitenkaan saa jäädä vain kirjoittajansa julkisen kuvan tasolle. En ole ihan varma, ymmärränkö missä menevät autofiktion, fiktion ja omaelämäkerrallisuuden rajat. Olen kuullut aiheesta paljon asiantuntevia luentoja. Autofiktio sekoittaa faktaa ja fiktiota, se on samanaikaisesti tarinaa, totta sekä jotakin niiden väliltä, ikään kuin totta. Autofiktiossa kirjailija on paitsi teoksen tekijä myös kertoja ja päähenkilö. </p><p>Autofiktio on usein metafiktiivinen: se kertoo kirjoittamisensa prosessista kommentoiden, usein parodioiden. Autofiktio ei ole vain omaelämäkerta, koska se elämän kulun kuvaamista tarkemmin ja syvemmin tavoittaa minuuden, epävarmuuden ja kokemuksellisuuden. Se on vereslihalla, ja se koskettaa myös kirjoittajan lähimpiä: vaikka tiedän Jussi Nikkilän vaimosta julkisuuden perusteella vielä vähemmän kuin Nikkilästä, luulen asian muuttuneen <i>Näyttelijän</i> lukemisen myötä. Tällainen johtaa väistämättä myös tunteiden loukkaamiseen, luulen. </p><p><i>Näyttelijä</i> on hyvin kirjoitettu romaani. Se kertoo Viktorin kasvusta, Viktorin ja Iisan liitosta sekä heidän tyttärestään Saarasta. Se sijoittuu todelliseen nykyajan Helsinkiin. Viktor on opiskellut teatteritaidetta ja osallistuu työväenopiston ”Ideasta romaaniksi” -kurssille. Viktor haluaa kirjoittaa teatteriin sijoittuvan romaanin. Viktor käy terapiassa puimassa kesken jäänyttä vanhemmista irtautumista ja avaa terapeutille myös kirjoitusprosessiaan. Hän ihastuu termiin sitkeä melankolia, josta tosin terapeutti ei ole puhunut, vaan Viktor itse. Viktor antaa kirjoitukselleen työnimeksi ”Näyttelijä”, ja opettaja antaa palautetta, että siinä tapauksessa sen tulee kertoa myös näyttelemisestä eikä vain Viktorin lapsuudesta. </p><p>”Varsinkin myöhemmin olen ajatellut, että minun olisi kannattanut olla rehellisempi. En tosin oikein tiedä minkä suhteen.” </p><p>Täysosuma <i>Näyttelijä</i> ei ole. Viisaat ja kiteyttämään pyrkivät ajatukset ja havainnot vyöryvät ajoittain sellaisella voimalla, ettei niitä tahdo erottaa toisistaan. Teksti onnistuu luomaan illuusion ihmisen ajattelusta ja sisäisestä maailmasta, mutta ehkä ongelma onkin liika sisäänpäin kääntyneisyys. Niin autofiktiolle ominaista kuin sellainen onkin, niin silti, kun Nikkilä liittää havaintonsa tapahtumiin ja vuorovaikutukseen, ne erottuvat ja uppoavat paremmin. Kun Iisa saa luettavaksi Viktorin tekstiä, Viktor jännittää, ahdistuuko Iisa. Ei ahdistu, koska Iisa ei tunnista tekstistä heidän elämäänsä. Se on Viktorin elämää, luonnosmaista romaanitekstin raakaversiota. </p><p>”Iisa, en se ole minä se henkilö, se on vaan joku näyttelijä. En minä. Se on näyttelijä. Näyttelijä. Sellainen, joka näyttelee tai on väsynyt siihen ja kirjoittamalla yrittää näyttää jotain elämästä ja ihmisestä.” </p><p>Jussi Nikkilä: <i>Näyttelijä</i> (2019 Tammi, 260 sivua) </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfpS4d7cPUl62jGTa7UrBPgJtE7PzOING0LeKM-BPccpPCKSiRG6sxwkzWFCIcf2LblrxrUriWUCy4x9jf9ffDW2sx6dHTSPMS1e8omvNlYGzdXSXZAGK-w1b_QEg938zym_hyphenhyphenzZ3B74kl/s1280/Nikkila%25CC%2588-kuva.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1003" data-original-width="1280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfpS4d7cPUl62jGTa7UrBPgJtE7PzOING0LeKM-BPccpPCKSiRG6sxwkzWFCIcf2LblrxrUriWUCy4x9jf9ffDW2sx6dHTSPMS1e8omvNlYGzdXSXZAGK-w1b_QEg938zym_hyphenhyphenzZ3B74kl/s320/Nikkila%25CC%2588-kuva.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-31867829993607398342020-05-09T16:53:00.000+03:002020-05-09T16:53:03.256+03:00Trauma ja lentämisen taito<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-3TaiJhcg0BypQM_FkNws13iH6B0eTmlt_ohRhaubFYCGs1L4yBEQGgqfQnjVjWMYVz3tshUnac1jraRBodGSV6POrMjunTNjSx1Eeeye6kVJcUdtSvOeX-Tqb1aNN1UxCibbYrUTLpcR/s1600/Vertigo-kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1218" data-original-width="1280" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-3TaiJhcg0BypQM_FkNws13iH6B0eTmlt_ohRhaubFYCGs1L4yBEQGgqfQnjVjWMYVz3tshUnac1jraRBodGSV6POrMjunTNjSx1Eeeye6kVJcUdtSvOeX-Tqb1aNN1UxCibbYrUTLpcR/s320/Vertigo-kansi.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana; font-size: 11pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana; font-size: 11pt;">”Olin kahdentoista vanha, kun ensi kerran kävelin vetten päällä.”</span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Paul Austerin romaani <i>Mr Vertigo</i> (1994) teki aikoinaan minuun suuren vaikutuksen, ja toistuvasti olen huomannut kertomuksen palaavan mieleeni. Se aktivoitui jälleen, kun kävin katsomassa <i>The Joker</i> -elokuvan (2019). Siinä pääroolihahmo on armottoman maailman kaltoin kohtelema ja traumatisoima. Hän on olemassa vain silloin, kun on pukeutuneena klovnin asuun. Ympäröivä maailma ei naura miehen stand up -esitykselle vaan pilkkaa häntä, mutta siitä huolimatta lavalla mies tuntee elävänsä. Siellä hän myös lopulta saa kostonsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<i><span style="font-family: Verdana;">The Jokerin</span></i><span style="font-family: Verdana;"> koskettavuus perustuu trauman tunnistamiseen. Kollektiivisen trauman tunnistamisen voi aistia taide-esityksen pysäyttävässä hetkessä, joka tuntuu kuin katkaisevan ajan kulun. Sen tuntee tiheässä hiljaisuudessa, jonka jokainen paikalla olija aistii. Se erottaa kokemukset toisista, paremmat hyvistä, ja katsojat voivat kokea olevansa mukana jossakin vaikeasti sanoiksi puettavassa. Esiintyjä ei ole enää vain esiintyjä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<i><span style="font-family: Verdana;">Mr Vertigo</span></i><span style="font-family: Verdana;"> on tarinana jopa lapsellinen, enkä muistanut kaikkea, mitä päähenkilölle tapahtuu, mutta se ei ollut syy siihen miksi halusin lukea teoksen uudelleen. Luin Austerin kirjan toisella tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Luin sen kertomuksena yhtäältä traumasta ja toisaalta riippuvuudesta, joka suojelee ihmisen sisintä. Samoin kuin <i>The Jokerin</i> Arthur Fleck on olemassa vain lavalla, niin myös <i>Mr Vertigon</i> Walt on olemassa vain, kun ihmiset katsovat hänen nousevan ilmaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<i><span style="font-family: Verdana;">Mr Vertigo</span></i><span style="font-family: Verdana;"> kertoo Walter Crawleyn tarinan. Kertomuksen yhdellä tasolla liikutaan USA:n lähihistoriassa, ja Waltin elämän tapahtumat linkittyvät siirtolaisuuteen, kieltolakiin, pörssiromahdukseen ja toiseen maailmansotaan. Näyttämönä ovat keskilännen takapajulat ja rannikon isot metropolit; baseball, viihdeteollisuus, intiaanit, orjuuden perintö ja Ku Klux Klan ovat apuna, kun Auster piirtää ajan kuvaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Teoksessa orpopoika Walt tapaa mestari Yehudin lähipiireineen. Mestarin kiertävään seurueeseen kuuluvat äidin virkaa tekevä Sue sekä ottopoika Aesop. Waltin omat vanhemmat ovat kuolleet ja yhteydet sukulaisiin katkenneet. Yehudi ottaa Waltin siipiensä suojiin ja rikastumistarkoituksessa opettaa tätä levitoimaan. Kivuliaan koulutuksen jälkeen Waltista tulee kansansuosikki, ihmepoika, Mr Vertigo, jonka menestyksellä on kova hinta.<span style="color: #ff6600;"></span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Traumatisoituneen ihmisen sisimmän ontot kohdat pitää täyttää; käsittelemätön menetys pitää korvata. Elämän jatkumiseksi ihmisen mielellä on puolustusmekanismeja, jotka suojelevat, mutta saattavat myöhemmin muuttua tuhoaviksi. Puolustusmekanismi suojaa sisintä siltä, että trauma ei toistuisi tai että sitä ei joutuisi kohtaamaan uudestaan, mutta suoja voi muuttua elämää estäväksi voimaksi. Sisin saattaa jatkaa puolustautumista, vaikka vaara on ohi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Yksi käypä suojautumisen keino on riippuvuus, joka estää ihmisen sisintä paljastumasta ja siten muuttumasta. Riippuvuus torjuu kipeän sisäisen todellisuuden, koska paljas ulkoinen todellisuus on paikka, jossa trauma voi uusiutua tai päästä esiin. Riippuvuus auttaa puuduttamaan, kadottamaan tuskan hetkellisesti, muuttamaan todellisuutta. Riippuvuuksille ominaista on, että puudutusvaikutus pitää saada yhä uudestaan ja aiempaa voimakkaampana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Waltin trauma ovat hänen menetyksensä ja lentäminen hänen sisintään suojaava riippuvuus. Mestari Yehudi on riippuvuuden lähde, matkaan viejä, jonka kutsusta voisi periaatteessa kieltäytyäkin ja paeta, mutta se houkuttaa eikä nuori Walt tiedä paremmastakaan. Eikä itseasiassa mitään parempaa ole hänelle olemassa. Elämä hyljättynä ei tarjoa näköalaa. Yehudi on vakuuttava, ja äiti Sue tarjoaa heti ensi tapaamisella ystävällisimmän hymyn, jonka Walt on koskaan nähnyt.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Mestari Yehudi valitsee Waltin, koska tämä on pienin; osoitus ihmisten olemattomuudesta, ei elukkaa parempi, mestari sanoo yhdeksänvuotiaalle Waltille ja tämä muistaa sanat vielä 68 vuotta myöhemmin. Mutta alhaisimmillakin elukoilla on tunteet, ja Waltin varhainen tunnekokemus on hylätyksi tuleminen. Hän on enonsa ja tätinsä kasvattama orpolapsi, joka ei ole niin kova kuin antaa ymmärtää. Walt lähtee mestarin mukaan, koska tämä saa hänet uskomaan, etteivät edes eno ja täti enää halua pitää poikaa luonaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Kiintymys mestariin, Sueen ja Aesopiin on jotakin sellaista, mitä Walt ei ole koskaan kokenut. Se on kuin uusi elämän suunta ja toisenlainen pohjimmainen tarkoitus. Walt ammentaa ystävyydestä ja rakkaudesta rohkeutta, ja vaikkei aina täysin ymmärrä, mitä on tapahtumassa, tuntee hän mestaria kohtaan arvostusta ja lähes rajatonta luottamusta. Walt on valmis seuraamaan mestaria mihin tahansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Waltin itsetunto on jäänyt haavoittuvaksi varhaislapsuuden kohtaamisissa, ja se alkaa rakentua uudelleen mestari Yehudin seurueessa. Suelle Walt uskaltaa näyttää todelliset tunteensa ja itkeä kuin pieni mammanpoika. Veljen aseman Waltin elämässä saava Aesop toimii varoittavana esimerkkinä siitä, että hänelle voi käydä yhtä huonosti, ellei menesty mestarin opissa.<s><o:p></o:p></s></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Walt oppii hillitsemään itsensä ja piilottamaan tunteensa. Suurimman mahdollisen järkytyksen äärellä, kun pojasta tuntuu kuin aurinko räjähtäisi, vierellä on mestari, joka puristaa kämmenellä hänen suutaan kiinni. Walt ymmärtää, että kyyneleitä on pidäteltävä, ettei käy huonosti. Rakkaimmat haudataan sanaakaan sanomatta eikä taakse vilkaista, ja Walt on valmis unohtamaan koko asian ja jatkamaan, sillä hän on täynnä energiaa ja uusi ura odottaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Lentoharjoitusten tarkoitus on murtaa Waltin henkinen selkäranka. Se on ainoa tapa päästä tavoitteeseen, mutta Mestari Yehudi kokee sen helpoksi, koska Waltilla ei hänen mielestään henkistä selkärankaa ole koskaan ollutkaan. Alussa Walt yrittää muutaman kerran paeta, mutta huomaa sen pian mahdottomaksi, koska mestari on päässyt hänen aivoihinsa eivätkä Waltin ajatukset enää pysy mestarilta piilossa. Waltin ajatuksista on tullut mestarin ajatuksia, ja hänen oma tahtonsa on lamaantunut. Mestari imee Waltista kaikki voimat, mutta vähitellen Walt tottuu tilaansa. Hän huomaa olevansa onnellisempi kuin oli luullutkaan, eikä oikeastaan enää muista kuka oli. Mestari Yehudi on muuttunut auliiksi ja helläksi viettelijäksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">”Hän oli muuttanut minut sätkynukeksi, ja mitä enemmän ponnistelin voittaakseni hänet, sitä tiukemmalle hän veti nyörit.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Ongelmien odotetaan ratkeavan, jos ihminen vain saa mitä on halunnut, mutta kun himon kohteen tavoittaa, viehätys katoaa nopeasti. Ratkaiseviksi luullut asiat ovat vain haavekuvia jollekin tarpeelle, mitä ei osaa tunnistaa ennen kuin Waltin tapauksessa 68 vuotta myöhemmin. Hän janoaa mestarin rakkautta ja hyväksyntää ja on sen eteen valmis vaikka opettelemaan lentämään. Kun Walt ensimmäisen kerran nousee ilmaan, vain muutaman sentin päähän lattiasta, ei se tunnukaan läpimurrolta, vaan saa hänet kauhun valtaan. On kuin Waltin ruumiin olisi vallannut jokin vieras, hänelle aiemmin tuntematon, eikä hän halua tunteestaan kenellekään puhua. Onneksi mestari on oikeaan aikaan oikeassa paikassa lohduttamassa Waltia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">”Yritin parhaani mukaan taltuttaa sen, sopeutua siihen, oppia sen ulottuvuudet tarkkaan ja hyväksyä sen olennaiseksi osaksi itseäni.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Vähitellen sisintä suojaava riippuvuuden mekanismi alkaa rakentua. Viiden metrin korkeudessa Walt on kuin enkelten parissa, eivätkä ihmiset ole ihailultaan uskoa näkemäänsä todeksi. Ilmaan nouseminen on Waltille sama kuin Suen näyttämä intiaanien aavetanssi. Sitä tanssimalla intiaanit pääsivät irti ruumiistaan, valkoisten luodit eivät tehonneet eikä veri päässyt virtaamaan. Suojan toivossa Walt jaksaa jatkaa sinnikästä harjoitteluaan ja edistyy vähä vähältä. Lopulta hän ei enää ole valkoista roskaväkeä, pikkupoika josta kukaan ei välitä, vaan Ihmepoika, joka näyttää koko maailmalle mihin pystyy.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Se, että Walt on oppinut lentämään, suojaa häntä myös konkreettisesti. Se suojaa häntä koulunkäynniltä ja mestari Yehudin rajattoman viisauden myötä jopa tornadolta. Eniten suojaa tarvitaan, kun Waltin menneisyys palaa takaisin enon muodossa. Enon, joka ahneuksissaan haluaa osansa Waltin menestyksestä. Pelot varjostavat ja Walt tarkkailee ympäristöään siltä varalta, että eno olisi seurannut häntä esiintymispaikkoihin. Eno saa aikaan epävarmuuden, jolta Walt huomaa olevansa turvassa vain esiintyessään. Lavalla eno ei pääse häneen käsiksi, koska Walt on kaikkien huomion keskipisteenä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">”---ja koska koko muun ajan taakkanani oli pelko, esiintymisestä tuli tavallaan henkistä lepoa, huojennusta siitä kauhusta joka vaani sydäntäni. Heittäydyin työhöni aivan uudella innolla ja riemuitsin sen suomasta vapaudesta ja suojasta.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Waltin sisintä suojaava riippuvuus on jo pitkällä. Se on ottanut hänet haltuunsa kokonaan, eikä lentäminen ole enää vain taito, jota harjoitella. Hän ei enää ole poika, joka muuttuu esitysten ajaksi joksikin muuksi, vaan hän on ”Ihmepoika Walt läpikotaisin, henkilö joka on olemassa vain ilmassa ollessaan.” Muut ajat Walt viettää itselleen vieraana, epätoivoissaan ja peloissaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Riippuvuus syvenee; näyttävien onnistumisten ja dramaattisten vaaratilanteiden kautta Walt saa lisää julkisuutta. Waltista tuntuu, ettei hän voi tehdä mitään väärin. Hän alkaa yhä syvemmin elää vain niiden ihmisten silmissä, jotka katselevat häntä tai lukevat hänestä. Hänen taitonsa ihastuttavat yhä useampia ja hänelle tapahtuvat tragediat nostattavat sympatioita. Walt ei enää erota, onko hän ihailun vai säälin kohteena, mutta hänestä tuntuu, että Amerikka on hänen jalkojensa juuressa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Esityksen jälkeinen pääkipu on hirvittävä ja pahenee joka kerta. Walt menettää tajuntansa heti, kun esirippu on laskeutunut. Olo tuntuu raskaalta, kun jalat koskettavat näyttämöä. Walt ei välitä kivusta, koska päätä ei särje esiintyessä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">”Kyllä minä kivun kestän. Elämä on muutenkin tuskaa, eikä minulle ole elämässä tarjolla muuta hyvää kuin olla lavalla esiintymässä.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">”Parempi kuolleena kuin voimansa menettäneenä, minä tuumin. Jos en voinut olla Ihmepoika Walt, en halunnut olla olemassakaan.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Walt on tehnyt lupauksen pysyä mestarin rinnalla, ja hän seuraa vierestä, kuinka sairastunut mestari päättää oman elämänsä. Jälleen menetyksen hetkellä, suuren tragedian edessä, Walt ei sano mitään, vain istuu ja katselee. Mestari oli niin opettanut, kättä suun edessä pitäen, kun Ku Klux Klan murhasi Suen ja Aesopin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Waltin elämä jatkuu vielä pitkään mestarin kuoleman jälkeenkin, mutta hänen on ennemmin tai myöhemmin kohdattava menneisyytensä ja riippuvuutensa uudestaan. Walt on haudannut mestarin autiomaahan ja samaan paikkaan jää myös Ihmepoika, osa Waltista itsestään, parempi osa, niin hän ajattelee. Walt haluaa katsoa eteenpäin, koska taakse katsominen tekee liian kipeää, ja hän uskottelee itselleen, että edessä on vielä tulevaisuus.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Jäljelle jää tyhjyys ja tunne siitä, että loppuelämä kulkee ohitse, niin kuin se Austerin kirjoittamana hurjasti vauhtia kiihdyttävässä viimeisessä luvussa tekeekin. Waltin elämässä tapahtuu isoja asioita, hyviä ja huonoja, mutta hän seuraa niitä kaikkia kuin sivusta. Hän on unelmansa unelmoinut ja asettunut nyt kuljetettavaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Lopulta jokin kuitenkin on muuttunut. Walt pystyy aidosti suremaan pitkäaikaisen vaimonsa kuolemaa. Vaikka hän aluksi reagoi suruunsa vaikenemalla ja pakenemalla, tuntuu hänestä kuitenkin katkaisuhoidosta kaiken menettäneenä poistuessaan hyvältä. Hän on saanut takaisin muistonsa ja kunniansa, eikä kaikki mitä on tapahtunut enää hävetä häntä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Waltin pelastaa ajatus kirjoittaa omat muistelmansa; <i>Mr Vertigon</i>. Kirjoittaessaan itsestään hän näkee ympäröivän maailman; hän näkee edessään siivoojansa lapsen, joka on kuin Walt nuorempana – ilmetty uusi Ihmepoika. Hänet Walt voisi opettaa lentämään kolmessa vuodessa. Trauma on valmiina, siivoojan pojassa ja meissä jokaisessa, ja Walt tietää, ettei tarvita erityislahjoja, jotta pystyy nousemaan ilmaan. Ihminen kantaa sisällään traumaa ja tunnistaa sellaisen toisessa ihmisessä, ihan kuin mestari tunnisti Waltissa ja Walt siivoojan pojassa. Walt on kuitenkin oppinut, että trauman kierre on katkaistava – vaikkapa näin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Paul Auster: <i>Mr Vertigo</i> (1994 Tammi, suomentanut Jukka Jääskeläinen, 317 sivua)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Lähteenä lisäksi:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Karin Johannisson: <i>Melankolian huoneet</i> (2009 Atena, suomentanut Ulla Lempinen, 284 sivua)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="font-family: Calibri; font-size: 11pt; line-height: 15.6933px; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="font-family: Verdana;">Harri Virtanen: <i>Trauma ja rakkaus</i> (2019 SKS, 160 sivua)<o:p></o:p></span></div>
Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-52472268945821191222020-01-26T20:34:00.001+02:002020-01-26T20:34:28.866+02:00Me, henkilömme ja tarkkaavainen lukija
<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:Verdana;
panose-1:2 11 6 4 3 5 4 4 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
@font-face
{font-family:Verdana;
panose-1:2 11 6 4 3 5 4 4 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:8.0pt;
margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-size:11.0pt;
mso-ansi-font-size:11.0pt;
mso-bidi-font-size:11.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoPapDefault
{mso-style-type:export-only;
margin-bottom:8.0pt;
line-height:107%;}
@page WordSection1
{size:595.3pt 841.9pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVM8sufocavNBQjoRx_5OF8_gpRiixYHRBaL2v1ZBcYL1AUZeaXqgCfaxWBptS8fYy_U9SS6dFTgX5pB2TUlROUlKAjW1mXV5YvZyj-Pz8r1vHzXbVW9SlEAuBzXnsHhye_B0yDwgaAu3y/s1600/Po%25CC%2588lkky-kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVM8sufocavNBQjoRx_5OF8_gpRiixYHRBaL2v1ZBcYL1AUZeaXqgCfaxWBptS8fYy_U9SS6dFTgX5pB2TUlROUlKAjW1mXV5YvZyj-Pz8r1vHzXbVW9SlEAuBzXnsHhye_B0yDwgaAu3y/s320/Po%25CC%2588lkky-kansi.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana; font-size: 11pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana; font-size: 11pt;">Matkustin äskettäin USA:han.
Olin varautunut vastaanottavan maan tullivirkailijan tenttiin, mutta
hämmästykseni oli suuri, kun jo lähtöpäässä Helsinki-Vantaan portilla 13A
suoritettiin turvahaastattelu. Virkailija kyseli jotakin matkasta, mutta myös
muun muassa harrastuksistani:</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana;">–Luen kirjoja, käyn matseissa ja lenkkeilen<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana;">–Minkä kirjan luitte viimeksi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana;">–Just aamulla sain päätökseen Mikko Rimmisen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pölkyn</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana;">–Mikä siinä on päähenkilön nimi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana;">–No itse asiassa hänellä ei ole nimeä, hän on vaan
henkilö<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">Pääsin tästä huolimatta
lennolle, ja kyseessä oli toinen kerta, kun luin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pölkyn</i>. Ensimmäinen oli vuonna 2013, ja silloin Rimmisen
aliarvostettu toinen romaani oli vuoden parhaita lukukokemuksiani. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">Olin turvahaastattelussa
hieman epätarkka, sillä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pölkyn </i>päähenkilö
olemme oikeastaan me. Me olemme kertomuksen päähenkilö, tarkkailija ja kertoja.
Me olemme teoksen arvomaailman välittäjä. Me huolehdimme ja me pelkäämme, miten
meidän henkilöllemme käy, ja kun hänellä on mieli maassa, me emme häiritse
häntä, vaan jätämme hänet rauhaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">Kerronnan paikka ja
etäisyys pysyy konkreettisesti ja riemastuttavasti lukijan mielessä. Kohtauksissa,
joissa jotakin on meneillään, on meidän välillä muistettava vilkaista myös
henkilömme suuntaan. Toisaalla meidän ei kannata jäädä pidemmäksi aikaa arvuuttelemaan
asioita, koska henkilömme on jo jatkanut matkaa työpaikkansa ja koko tarinan
olennaisimman miljöön, Kaisaniemen urheilukentän pukukopin suuntaan. Ja kun
istumme ajatuksissamme ja nautimme rauhallisesta hetkestä, on meidän kuitenkin
aina palattava kertomuksen pariin silloin, kun henkilömmekin saapuu paikalle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">”Tämä on tietysti
yksinomaan oma ongelmamme, mutta kun asia on kerran päässyt luikertelemaan
pöydälle, huomautettakoon nyt että siinä missä me joudumme jäsentelemään
käsilläolevaa maisemaa minuuttitolkulla, kului henkilöllämme kuvattujen
yksityiskohtien havainnointiin osapuilleen sekunti,---”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">Mikko Rimminen ottaa
lukijan mukaan rajattoman viehättävälle narratiivin pilkan matkalle. Sen suurin
konflikti on sumuiselle Kaisaniemen kentälle mystisesti ilmestyvä kuoppa, ja
talven hämärän suojista kerrontaa tuntuu vaanivan jatkuva toiminnan vaade.
Rimminen pitää sitä suitsissa aikansa, mutta lopulta toiminta pääsee irti – ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pölkky</i> muuttuu vähemmän kiinnostavaksi.
Kaikki on hyvin niin kauan, kun pysytään Kaisaniemen kentällä. Henkilömme niin
kutsuttu romanssi Annin kanssa ja lopun takaa-ajokohtaus kuulostavat kaavamaisimpien
kirjoittajaoppien mukaan kirjoitetuilta: lisää toimintaa ja enemmän vuorovaikutusta,
konfliktia ja romantiikan odotusta, vähemmän sisäistä pohdintaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">Tarkkaavainen lukija on pahin
vihollisemme. Hän muistaa, miten kertomus alkoi. Hän saattaa paikka paikoin
pysähtyä epäilemään tapahtumien uskottavuutta, jolloin meidän on pakko puolustautua
ja perustella. Rimmisen mukaan me pelkäämme tarkkaavaista lukijaa, koska
ymmärrämme, että tämä saattaa havahtua huomaamaan, ettei henkilöllemme ole
tapahtumassa mitään. Me tarkkailemme ja viritämme aistimme, kun jotakin on
tapahtumaisillaan, mutta toteamme, ettei tässäkään luvussa tapahtunut mitään
tarkempaa tutkiskelua vaativaa. Henkilökuvauksen vaatimusten suhteen tunnemme helpotusta,
kun sumussa lähestyvä hahmo paljastuu samaksi, jonka olemme kohdanneet jo
aiemmin. Tarkkaavainen lukija tietää myös, että tapahtumien on edettävä kohti
vääjäämätöntä loppua. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">"Tarkkaavainen
lukija, jollaista me tietysti pelkäämme enemmän kuin, no, on oikeastaan
mahdotonta keksiä mitään mitä pelkäisimme enemmän - joka tapauksessa,
tarkkaavainen lukija onkin siis saattanut jo kertomuksen kuluessa ehtiä
pelkäämään, ettei henkilömme elon tiimoilla tule kuunaan tapahtumaan
mitään."<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">Käytettyä kerronnan
ratkaisua voi kritisoida ja siitä voi pitää tai olla pitämättä. On makuasia,
tuntuuko <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pölkky</i> tarpeettomalta
kikkailulta, ”toissijaiselta ilveilyltä”, mutta itse olen harvoin kokenut
samanlaista affektia kuin teoksen loppupuolella. Tilanne on ohi, ja henkilömme pääsee
uneen. Rimminen valmistelee lukijansa, meidät, luopumaan kertomuksesta. Hän
kertoo, että jäljellä on enää joitakin sivuja. Samastuminen on liian laimea
sana, koska on kuin me todella olisimme kulkeneet henkilömme kanssa ja pitäneet
voimattomina hänestä huolen. Samalla Rimminen tunkeutuu henkilökohtaisen
lukukokemuksen alueelle, kehottaa meitä jättämään hyvästit henkilöllemme ja
jatkamaan elämäämme läheistemme kanssa. Nimettömälle palkkatukityöläisen
oloiselle Kaisaniemen urheilukentänhoitajalle saattoi lopussa käydä huonosti –
en tiedä kuoliko hän, mutta siltä ainakin tuntui, kun kertomus päättyi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">”mitä muutakaan kukaan
maailmassa voisi lopulta tehdä kuin pyrkiä lähelle toista ihmistä”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;">Mikko Rimminen: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pölkky</i> (2007 Teos, 384 sivua)<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDM5vrIRjMoR08OO9MS1pNjtfGbZGPs8ucypeC-6DRcpnDHpuvjvuTqVeI77CQ9ikB3HhmxDTX0CfWXVMnkOiZoO9PCAhEZCJYOS6iqwR6l9GnQfmLesYt8SGuJNiQeUD85huNEPoMmVgU/s1600/Po%25CC%2588lkky-koppi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDM5vrIRjMoR08OO9MS1pNjtfGbZGPs8ucypeC-6DRcpnDHpuvjvuTqVeI77CQ9ikB3HhmxDTX0CfWXVMnkOiZoO9PCAhEZCJYOS6iqwR6l9GnQfmLesYt8SGuJNiQeUD85huNEPoMmVgU/s320/Po%25CC%2588lkky-koppi.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<!--EndFragment--><br />Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-51494822153994813842019-12-31T06:09:00.000+02:002019-12-31T15:14:50.581+02:00Vuoden 2019 parhaat levyt<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-520092929 1073786111 9 0 415 0;}
@font-face
{font-family:"Baskerville Old Face";
panose-1:2 2 6 2 8 5 5 2 3 3;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:8.0pt;
margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-size:11.0pt;
mso-ansi-font-size:11.0pt;
mso-bidi-font-size:11.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:Calibri;
mso-fareast-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoPapDefault
{mso-style-type:export-only;
margin-bottom:8.0pt;
line-height:107%;}
@page WordSection1
{size:595.3pt 841.9pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:8.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:107%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:Calibri;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-language:EN-US;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">-1- Hurula:
<i>Klass</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Fuck dom
andra, lauloi tämä Hans Robert Hurula Pettersson muutama vuosi sitten, ja minun
teki mieli vastata, että pidäpä nyt suusi. On tietysti hyvin
maalaisserkkumaista verrata ruotsalaista kitaravetoista rockia heti Kentiin,
mutta itsehän tuo aloitti. Sen jälkeen, kun Joakim Berg lopetti nämä hommat,
sielussani on ollut tyhjä kohta. Paikka on vapaana ruotsiksi laulavalle
artistille, joka osaa kertoa siitä, millaista on elää täällä Pohjoismaissa.
Hurula saattaa joskus täyttää sen paikan, ainakin toistaiseksi näyttää erittäin
lupaavalta. Siinä missä Kentillä kärki oli hyvinvointivaltiossa elämisen
vaikeudessa, onttoudessa ja tyhjyydessä, Hurula laulaa suoraan pahoinvoinnista.
Mutta ovathan ajatkin muuttuneet.<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/0OILWy1eCpo/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/0OILWy1eCpo?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">-2- The
Felice Brothers: <i>Undress</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">On kuin
olisi kaksi eri The Felice Brothersia: Välillä viihdytään tanssittamassa
ihmisiä ladossa, minun makuuni hieman liiankin perällä. Onneksi maltetaan myös poistua
raittiiseen ilmaan ja jättää porukka sisälle hillumaan keskenään. Silloin Veljekset
rauhoittuvat ja istahtavat maantien penkalle, katselevat ohikulkevia ihmisiä ja
pohtivat maailmaa. Aina nämä kaksi puolta eivät ole olleet tasapainossa, mutta
<i>Undressilla</i> ovat, ihan kuin vuosikymmenen takaisina ryhmän parhaina hetkinä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Olennaista
on ulkopuolisuus. Ulkopuolisuus laeista, yhteiskunnasta, mediasta, nykyajasta.
Veljekset ovat ottaneet aseman, josta käsin maailmaa katsoessaan he ovat
tarkimmillaan. Poliittiset aiheet ovat tärkeitä, mutta liikuttavimmillaan The
Felice Brothers on kertoessaan tavallisista, rähjäisistä, melankolisista
ihmisistä, jotka yrittävät parhaansa mukaan pärjätä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/hDpA_FBZSrQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/hDpA_FBZSrQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">-3- Richard
Dawson: <i>2020</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tämä
miekkonen oli minulle tuttu tasan ryhmämme jäsenten Facebook-julkaisuista. Ja
myönnän, että ne näytteet, mitä olin tähän asti kuunnellut, kuulostivat siltä itseltään.
Luotan kanssaryhmäläisteni makuun – ainakin noin pääsääntöisesti – mutta ei
pitänyt olla minkäänlaisia mahdollisuuksia, että Richard Dawson esiintyisi omalla
vuosilistallani saati, että olisin menossa intoa täynnä miehen keikalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Mutta tässä
sitä ollaan: vuosilistan mitalisijalla. Koukku iskee kiinni siinä kohdassa, kun
keskitys leijailee harakoille, peli hävitään ja isä yrittää parhaansa mukaan
peittää pettymyksensä (Two Halves). Heti seuraavan laulun aiheena on terveysvaikutteinen,
mutta muuten päämäärätön kestävyysliikunta (Jogging). Paljon muuta ei tarvittu,
ja vähitellen tämä nyrjähtänyt, nukkavieru, kauhtunut ja muodoton,
barokkiprogeinen sekameteli alkoi raivata tietään sydämeeni. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Oikeastaan
syyt sille, miksi Dawsonin musiikki vetää nykyään puoleensa ovat lähes samoja
kuin ne, miksi se aiemmin tuntui niin luotaantyöntävältä. Toki olen edelleen
sitä mieltä, että <i>2020:lla</i> on materiaalia, jonka julkaisemista olisi
kannattanut harkita vielä ainakin yksien ajan. Otan Dawsonin vanhempaa
tuotantoa haltuun tammikuussa, ja todennäköisesti sieltä löytyy vaikka mitä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/3zTUaCeWHQA/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/3zTUaCeWHQA?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US" style="font-family: inherit; mso-ansi-language: EN-US;">-4- Thom Yorke: <i>ANIMA</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Taas nykii,
pulppuaa, sähisee, surisee, iskee, pomppii, marisee ja piippailee: Thom Yorke
on julkaissut soololevyn. Vuosilistani kokoaminen on joskus omituista puuhaa,
eivätkä kriteerit aina kestä päivänvaloa. Listalta putoaa pitkin vuotta levyjä,
joilta ei pikatuomioni mukaan löydy yhtään hyvää kappaletta. Ja sitten toisille
käy niin, että samasta syystä listalle pääseminen varmistuu jo vuoden puolessa
välissä. No, ajoitus on tärkeä, ja kokonaisarvio ratkaisee.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Thom Yorken
<i>ANIMA:n</i> listalle pääseminen oli selvä jo ensikuulemalla. Se tapahtui
heinäkuisella Dresdenin ja Prahan välisellä junaosuudella, jolle tämä musiikki
oli kuin tilaustyönä sävelletty. Ikkunassa vilisi ja kuulokkeista kaikui
ikimuistoinen kauneuden ja rumuuden tasapaino. Kokemus yhdisti nykyajan ja
historian, se yritti peittää alleen kerrostumat ja nostaa pintaan modernin
hi-techin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Myöhemmin
kotona, syksyn työmatkoilla Hakaniemeen niitä hyviä kappaleitakin alkoi versota
esiin. Erinomaisimman, The Axen, nostan myös koko vuoden parhaaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/JkNuvmYrXeU/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/JkNuvmYrXeU?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">-5-
Cigarettes After Sex: <i>Cry</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Beach House
ei ole mikä tahansa orkesteri. Se on esiintynyt vuosilistoillani, ja olipa
ryhmän hienoin kappale tänäkin aamuna herätykseni äänenä. Mitä tulee
Cigarrettes After Sexiin on mahdoton välttyä vaikutelmalta, että tässä ollaan
haluamassa Beach Houseksi Beach Housen paikalle. No mikä ettei. Se on hyvä
tavoite, ja Cigarettes After Sexin yritys oikein mallikas. Tuskin
vertailuasetelma on heille itselleenkään kokonaan vieras, ja mietin, onkohan peräti
isänmurha valmisteilla, kun eräässä kappaleessa ollaan rannalla ja uhkaava myrsky
nousee. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Cigarettes
After Sexin tenho tuskin kestää kovin pitkälle ensi vuoteen, koska kaikessa
utuisuudessaan ja mystiikan haussaan levy tuntuu häpeilemättömän
kertakäyttöiseltä. Musiikki iskee pumpulisesti kuin mielihyväkeskuksen
saavuttava liian iso kipulääkeannos. Äänimaailma ja melodioiden kauneus
koukuttavat niin, että kuuntelemista on vaikea lopettaa. Väistämätön lasku
tulee olemaan yhtä nopea ja jättää jälkeensä tylsän ja tympeän olon, mutta
surraan sitä sitten joskus ensi vuoden puolella.<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/s1QCL9AGbO0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/s1QCL9AGbO0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">-6- Viagra
Boys: <i>Street Worms</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">En tiedä,
aavistivatko tukholmalaisyhtyeen pojat pääsevänsä esille tässä ryhmässämme vai oliko
heillä joku tyystin muu syy hassunhauskalle nimivalinnalleen. Mutta ei
pysähdytä miettimään sitä, vaan mennään oleelliseen: Tässä on levyllinen vanhaa
kunnon sähkökitaraa ja paskaa laulantaa, junnaavasti ja tinkimättä. On
hönkimistä, haukuntaa, ulvontaa, hysteeristä naurua, kirskuntaa, narskuntaa ja
törinää. Levyn kannessa on tuollainen kierteelle itsensä vääntänyt
paljasjalkainen, resuvaatteinen, mieshahmoa muistuttava sänkinen antiolento.
Liekö kyseessä katumato, mutta se oksentaa koko päänsä kokoisesta kidastaan
jotakin ja juuri siltä Viagra Boysin musiikki kuulostaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/YS9VzIA7zWI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/YS9VzIA7zWI?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">-7- Ex:Re<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Joidenkin
silmissä olen keski-ikäinen, valkoinen heteromies, mitä tietysti olenkin, ja
viime vuosina kaltaiseni ovat saaneet olla varovaisia sen suhteen, mitä
puhuvat. Se on hyvä ja koskee myös muita kuin keski-ikäisiä valkoisia
heteromiehiä. Joka tapauksessa, kun Ex:Re:n levyä ensimmäisen kerran kuuntelin,
tuntui, että se ensisijaisesti hautoi raivokasta kostoa miehille. Taas yksi levyllinen
huonosti kohdellun, traumatisoituneen nuoren naisen ahdistusta, ajattelin.
Sellaiset kulttuurituotteet olen hyvin tehokkaasti sivuuttanut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Tällä
kertaa kuitenkin jokin pidätteli minua poistamasta levyä Vuoden parhaat
–soittolistaltani. Monta kertaa poisto oli lähellä, mutta vielä halusin antaa Ex:Re:lle
lisää aikaa. Se jokin oli yksinkertaisesti hyvä musiikki. Levy on vihainen
erolevy, mutta se kasvaa, tai pitäisikö sanoa kaivautuu syvemmälle ja sakkautuu
mustanpuhuvaksi katkeruuden sammioksi. Musiikki on kylmää, laulu alastonta ja
sanat armottomia. Tuntuu kuin levy soisi ilmatiiviissä tyhjiössä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Ycgc9nRcXMQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Ycgc9nRcXMQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="EN-US" style="font-family: inherit; mso-ansi-language: EN-US;">-8- Larry June: <i>Early Bird; The Port of San Francisco;
Mr. Midnight; Out the Trunk; Product of the Dope Game</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Räppäreitä
tulee ja räppäreitä menee, ja joka vuosi joku valikoituu tässä genressä Vuoden
Hahmoksi. Suuri ongelma heidän ja minun välillä on, etteivät penteleet suostu
kunnioittamaan perinteistä ja vakiintunutta levynjulkaisukaavaa. Kuten
otsikosta ilmenee, tämäkin Larry June julkaisi päättyvänä vuonna viisi
levyllistä. Tai no, julkaisi ja julkaisi, mutta kamaa tuli kuultaville
tasaiseen tahtiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">En tiedä
tästä herra Junesta paljon mitään. Hän on nuorehko ja kotoisin San Franciscosta.
En halua katsoa tarkemmin, miltä heppu näyttää, koska pelkään, että hän on hyvinvoiva,
lihaksikas ja turboahdettu kuin valkoinen Mercedes-Benzinsä, jonka vierellä
todennäköisesti viihtyy poseeraamassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Minä
tykkään räp-musiikistani hidastempoisena ja löysänä. Haluan, että siitä kuuluu
sairaalloisen lihavuuden rajan ylittävä BMI-indeksilukema. Räp on parasta
silloin, kun se mahtuu vain Chevy Vaniin ja siihenkin vain takapenkille.
Sellaiselta Larry June kuulostaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/d1vFzXsZWic/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/d1vFzXsZWic?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "baskerville old face";"><span style="font-family: inherit; mso-tab-count: 1;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">-9- Dylan
LeBlanc: <i>Renegade</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Dylan
LeBlanc on niitä ihmisiä, joiden kohdalla mietin, miten toisenlaista oma elämä
olisi voinut olla, jos nimeksi olisi paiskautunut Dylan LeBlanc. Angel Di Maria
on toinen. Tämä kirkasääninen ja hyväsydämiseltä kuulostava nuori mies on ollut
seurannassani aina siitä lähtien, kun Rough Trade nimesi esikoislevy <i>Paupers
Fieldin</i> (2010) kuukauden albumiksi. Laajempi menestys on kiertänyt, mikä tekee
LeBlancista oivallisen noston juuri tähän ryhmäämme.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">LeBlancin
koskettavien ja kulkevien melodioiden akustinen countryfolk on vuosien varrella
saanut kylkeensä sävyjä, ja nykyään mies taitaa flirttailla lähinnä AOR:n
kanssa. En tiedä, onko sellaista aikanaan kirosanalta maistunutta termiä enää
olemassakaan, mutta eihän adult oriented käsitteenä loppujen lopuksi hassumpi
ole.<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/LaDwdFu-iVw/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/LaDwdFu-iVw?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "baskerville old face";"><span style="font-family: inherit; mso-tab-count: 1;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">-10- Samuli
Putro: <i>Pienet rukoukset</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vuosilistani
avaus tuntuu muodostuneen jonkinlaiseksi urahuomioimiseksi. Levy, joka tälle
sijoitukselle yltää ei aina ole ollut listapaikan arvoinen, mutta artisti sen
sijaan on. Näin nytkin, sillä Samuli Putro on pitkäaikaisia suuria
suosikkejani, mutta <i>Pienet rukoukset</i> ei kuulu miehen tuotannon kärkeen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Vaikka Zen
Cafe soitti pitkälti yhtä ja samaa kappaletta koko 14-vuotisen taipaleensa, on
minulla siitä huolimatta kokoonpanoa ikävä. Putro uudistui ja aloitti
soolouransa <i>Elämä on juhla</i> –klassikolla (2009). Sen jälkeen on tuntunut, että
hänellä on ollut vaikeuksia päättää, mitä tehdä: rymytä nuorison kanssa
festareilla vai itkettää elämänsä hukanneita keski-ikäisiä. Molempia saa
tietysti tehdä. Musiikillisesti se on tarkoittanut yhtäällä täysin joutavaa
räminää ja toisaalla kirurgin tarkkuudella viiltäviä lauluja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Niin,
<i>Pienet rukoukset</i> ei ole parasta Putroa, mutta siinä on riittävästi sitä, mikä
Putrossa on parasta. Silloin kun mies osuu, hän osuu suoraan sydämen sivuääneen
ja sielun rystypuolelle. Yhden lauseen kiteytysten hakeminen on Putrolle
maneeri, mutta mestari hän on aukkojen jättämisessä. Kun Putro laulaa
sairaanhoitaja-äidistäsi, hän ei laula sinun äidistäsi, vaan siitä äidistä,
jonka kaikki tunnistavat; siitä joka on sairaanhoitaja, ajaa polkupyörällä ja
käyttää huiveja. <o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/ZdQ0IQRYDE8/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ZdQ0IQRYDE8?feature=player_embedded" width="320"></iframe></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<!--EndFragment--><span style="font-family: inherit;">Ryhmä, johon teksteissä viitataan on julkinen Facebook-ryhmä <a href="https://www.facebook.com/groups/1096232767067849/" target="_blank">Ruutia, räminää & rakkautta</a>. Tekstit on julkaistu alun perin siellä.</span>Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-31024739590472460632019-12-29T12:45:00.000+02:002019-12-29T18:25:41.184+02:00Vuoden 2019 parhaat lukukokemukset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvPDN6qVsyNaRcI1kS9dYskBgtIsMj25bC8hw9VBkeiXw3b9TeMGplS7y26bYYUdHHPy02MAvZU0EU41t_gzfBXz739KxLqsp1TffDW1n-U6JAq059H7jZwBTR4fu6HByQosal7CeUYQMq/s1600/Lukuvuosi+2019.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1280" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvPDN6qVsyNaRcI1kS9dYskBgtIsMj25bC8hw9VBkeiXw3b9TeMGplS7y26bYYUdHHPy02MAvZU0EU41t_gzfBXz739KxLqsp1TffDW1n-U6JAq059H7jZwBTR4fu6HByQosal7CeUYQMq/s320/Lukuvuosi+2019.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
-1- Mia Kankimäki: <i>Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin</i> (<a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2019/03/asioita-jotka-saavat-sydamen-lyomaan.html" target="_blank">linkki blogitekstiini</a>)<br />
-2- W.G. Sebald: <i>Saturnuksen renkaat</i> (<a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2019/02/wg-sebald-saturnuksen-renkaat.html" target="_blank">linkki blogitekstiini</a>)<br />
-3- Joonas Konstig: <i>Vuosi herrasmiehenä</i><br />
-4- Antti Nylén: <i>Häviö</i><br />
-5- Karl Ove Knausgård: <i>Taisteluni – toinen kirja</i><br />
<br />
Sijoilla 6–10 aakkosjärjestyksessä:<br />
Monika Fagerholm: <i>Kuka tappoi bambin?</i><br />
David Grossman: <i>Sinne missä maa päättyy </i>(<a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2019/07/sinne-missa-maa-paattyy.html" target="_blank">linkki blogitekstiini</a>)<br />
Jussi Nikkilä: <i>Näyttelijä</i><br />
Mikko Rimminen: <i>Jos se näyttää siltä</i><br />
Zadie Smith: <i>Kauneudesta</i> (<a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2019/06/rakastamisen-vaikeudesta.html" target="_blank">linkki blogitekstiini</a>)<br />
<br />Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-85782782198356141882019-11-17T08:18:00.000+02:002019-11-17T08:48:21.703+02:00Eleganttia hillintää ja sisäistä onttouttaKadonnut aika, mennyt maailma ja taakse jäänyt nuoruus. Ne tunkevat pintaan yksityiskohtien avaamista saumoista ja missä eivät pääse näkyviin, jäävät taustalle vaanimaan. Romaanin Eurooppaa ei enää ole olemassa, ja kertomuksen henkilöt ovat haikean epätoivoisia etsiessään kadotettua itseään.<br />
<br />
Katri Lipson ei ole urautunut. <i>Kosmonautti</i> (2008) ja <i>Jäätelökauppias</i> (2012) ovat omissa papereissani samansukuisia slaavilaismelankolisia ja monitulkintaisia kertomuksia. <i>Detroitissa </i>(2016) kerronta oli suoraviivaisempaa ja miljöökin koko lailla toinen. Tänä vuonna ilmestyi <i>Kaikkein haikein leikki,</i> joka aiheen ja näyttämön osalta palaa Eurooppaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoA9IPwh2wqh4rQ_6-HSsacbu-Ydmt5Fxl_XsAwdrV2eXW0Zf3XJTObP07BxLUsMJKRkh5LcRzMU_vQIJUOrJWBhy1VRQhCDULlu5K5uYjd01x14gIoVnlwIG_aa0B8Ah_qMZiTgIlO3Th/s1600/Lipson-kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="959" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoA9IPwh2wqh4rQ_6-HSsacbu-Ydmt5Fxl_XsAwdrV2eXW0Zf3XJTObP07BxLUsMJKRkh5LcRzMU_vQIJUOrJWBhy1VRQhCDULlu5K5uYjd01x14gIoVnlwIG_aa0B8Ah_qMZiTgIlO3Th/s320/Lipson-kansi.jpg" width="239" /></a></div>
<br />
Tutut elementit ovat tallella. Lipson käyttää jälleen kerronnassaan elokuvallisuutta ja konkreettisesti elokuvaakin toistuvana motiivina. Tämänkin tarinan pinnan alla on välillä esiin nouseva epämääräinen, sukupuolijakoa kaihtava, rakkauden kituva palo. Lipson käyttää aina yhtä hienosti hyväkseen lääketieteellisiä ja anatomisia havaintoja ihmisten käyttäytymisen kuvauksen ja tulkinnan kehikkona.<br />
<br />
Katri Lipson ei ole koskaan päästänyt minua helpolla. En ole, ehkä <i>Detroitia</i> lukuun ottamatta, koskaan ollut ihan varma, mistä hän kirjoittaa. Siksi <i>Detroit,</i> niin hyvä kirja kuin onkin, poikkeaa kuitenkin lipsonilaisesta tuotannosta.<br />
<br />
<i>Kaikkein haikein leikki</i> on omistettu Sebastianille. Sebastian on myös ainakin seuraavia: Lumous-luvussa esiintyvän tarjoilijan nimi, Peili-luvussa haastateltavan vanhan näyttelijän nimi, Huuma-luvussa elokuvarooliin pyrkivän pojan nimi. Saalis-luvussa todetaan, ettei Sebastian ole puhutun pojan nimi, Talvi-luvussa Sebastian rinnastuu ruusuun, joka on ”satavuotisen jalostuksen tulosta” ja sitten ”viikon se näyttää täydelliseltä”. Viimeisessä Aave-luvussa poika on kadonnut.<br />
<br />
Niin, romaanissa on kuusi lukua, jotka limittyvät, mutta eivät liity toisiinsa. Ne kietoutuvat keskieurooppalaisen kahvilan terassille, jossa kylpyläsesongin aikana vanhempi mies tarkkailee nuorta tarjoilijapoikaa. Mies ihailee ja kadehtii, hän on etsinyt poikaolentoa, koska haluaa valmistella muistoa. Seuraavassa luvussa mies kuolee, mutta todennäköisesti kyseessä ei ole samassa luvussa esiintyvä tarjoilijapojan maaninen isä, joka puhuu kokemuksistaan pojan äidin kanssa. Muisto on todellinen tai ei, mutta se alkaa muotoutua kolmannessa luvussa, jossa 20 vuotta myöhemmin mies ja haastattelija muistelevat elokuvaa, johon hän on poikana ollut pyrkimässä.<br />
<br />
Viimeistään tässä vaiheessa alkoi olla selvä, ettei<i> Kaikkein haikeinta leikkiä</i> ole tarkoitettu tulkittavaksi perinteisen juonen rakentumisen, tragedian kaaren tai tarinamuotin avulla. En tiedä, keiden välillä on salasuhde, kuka on mustasukkainen kenestä, keneen intohimon kohteena viitataan ja ketkä ovat eronneet. Tai luulen tietäväni, että Sebastianin vanhemmat ovat osapuolina kaikissa näissä, mutta tämäkin johtopäätökseni palautuu kysymykseen, kuka on Sebastian.<br />
<br />
Lipson osaa tehdä vaikeudesta taidetta, ja vaikken sellaisesta näkökulmasta ole lukenut hänen aikaisempia kirjojaan, tuntuu, että tällä kertaa hän tekee siitä myös hienoviritteistä ironiaa. Tekstissä nimittäin otetaan toistakymmentä kertaa kantaa asioiden monimutkaisuuteen ja epäselvyyteen.<br />
<br />
”Ei, ei, kaikki on joko näkymätöntä tai vain osittain näkyvissä, ja sen lisäksi riesanamme – tai joskus harvoin ilonamme ¬– on asioiden lomittuneisuus, päällekkäisyys, puhumattakaan siitä, mitä läpikuultavuus tuo mukanaan.”<br />
<br />
”Mutta tiedän kyllä, että esitystapani on keikailevan koukeroinen.”<br />
<br />
” –Myönnän, että putosin kärryiltä. –Oikein…Älykkäintä mitä saatoitte tehdä, oli pudota kärryiltä.”<br />
<br />
”Mainitsin ilmapiirin salamyhkäisyydestä, välillä olin varma, että minua jotenkin sahattiin linssiin.”<br />
<br />
”Olen kertonut kaiken niin kuin se on tapahtunut. En ymmärrä, mitä mielikuvitus on ja monimielisyydet ovat tympineet aina. Mitä kirjaimellisemmin olette tätä lukeneet, sen parempi.” <br />
<br />
Olin kuitenkin varautunut. Tiesin jo etukäteen, että tulen lukemaan romaanin kahdesti, ja edellisistä kokemuksista oppineena olin varustautunut myös muistiinpanovälinein. Luin ensin kerran läpi, ja toisella kerralla halusin ottaa kaikesta selvää. Ymmärsinkö silti? Tuskin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy5mYSJvZDOwjw1EzdwzofmKONW717lc9X_k4At0zEnLnR20br5N5a7EKZS6yYTr3_U0M7Gv0y7i0Lag-JALtYVBBEeviHhtWtQpJcAYCZCP4UFMNvIuPQEKRPzEJIVm3SC-AMDQfQ-fqX/s1600/Lipson-muistiinpanot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1090" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy5mYSJvZDOwjw1EzdwzofmKONW717lc9X_k4At0zEnLnR20br5N5a7EKZS6yYTr3_U0M7Gv0y7i0Lag-JALtYVBBEeviHhtWtQpJcAYCZCP4UFMNvIuPQEKRPzEJIVm3SC-AMDQfQ-fqX/s320/Lipson-muistiinpanot.jpg" width="272" /></a></div>
<span style="white-space: pre;"> </span><br />
Tuskastuttaa, myönnän, mutta kasvojeni lopullisen menettämisen uhallakin lähetän tämänkin kirjoituksen Katri Lipsonille. Hän on ennenkin kunnioittavasti ohjannut huomioni asioihin, joita en ole ymmärtänyt. Ei tämä helppo lukukokemus ollut, ja sekin on myönnettävä, että Lipson taitaa tällä kertaa yrittää syöttää minulle isompaa palaa kuin mitä pystyn sulattamaan. Sellainen leikkaa lukemisen ilosta siivun pois, mutta toisaalta juonivetoisia lukuromaaneja tulee ja menee sen enempiä jälkiä jättämättä.<br />
<br />
Luin myös Thomas Mannin <i>Kuolema Venetsiassa </i>–novellin (1912), koska se oli mainittu monissa Lipsonin kirjaa käsitelleissä teksteissä. Manninkin tarjoilijapoika on täydellisen kaunis ja Mannin Sebastian on kuin ”taiteen kaunein vertauskuva”. Lainasin Mannilta tämän blogitekstin otsikon.<br />
<br />
Katri Lipson: <i>Kaikkein haikein leikki </i>(2019 Tammi, 218 sivua)<br />
<br />
Aiemmat blogitekstini <i><a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2018/11/katri-lipson-kosmonautti.html" target="_blank">Kosmonautista</a>, <a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2015/10/katri-lipson-jaatelokauppias.html" target="_blank">Jäätelökauppiaasta </a>ja <a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2016/04/katri-lipson-detroit-2016-tammi-375-s.html" target="_blank">Detroitista</a></i><br />
<div>
<br /></div>
Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-35016787628160872672019-10-30T20:26:00.000+02:002019-10-30T20:48:24.564+02:00Olin kymmenvuotias, kun kävin Auschwitzin parkkipaikalla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd_AJsWuKGQtdpBMG0NEjmY_QR80sS8WrwMPVGiOFukFx5agO2vrPqtonAXTTK1gCU1UpQF1Bmavv_uZ3nGVYIg__sEliKogQiaGzKdhmZeO0yWR8iO0Y1i67ZwOXAVmu23nuds1uDNvbM/s1600/Kertesz-jedem.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd_AJsWuKGQtdpBMG0NEjmY_QR80sS8WrwMPVGiOFukFx5agO2vrPqtonAXTTK1gCU1UpQF1Bmavv_uZ3nGVYIg__sEliKogQiaGzKdhmZeO0yWR8iO0Y1i67ZwOXAVmu23nuds1uDNvbM/s320/Kertesz-jedem.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Olin kymmenvuotias, kun kävin Auschwitzin parkkipaikalla. Leiriin ei sen ikäisellä ollut pääsyä, joten jäimme siskojeni kanssa isän seuraan odottamaan, kun äiti kävi kierroksella. Muistan tilanteen, mutta lähinnä sen takia, että meitä katseltiin.<br />
<br />
Elettiin aikaa, jolloin Puola oli vielä syvällä rautaesiripun takana. Maan ja koko itäblokin sosialistinen järjestelmä oli kuitenkin jo näyttänyt taloudellisen kyvyttömyytensä eikä pysynyt länsimaiden vauhdissa. Isän länsieurooppalainen keltainen auto ja pohjoiseurooppalainen asuntovaunumme olivat parkkipaikalla näkyjä, joita ihasteltiin. Varmasti se tuntui jossakin ja voimakkaasti, koska tuo on asia, jonka parhaiten muistan Auschwitzin parkkipaikalta. Jälkikäteen tuntuu lähinnä kiusalliselta.<br />
<br />
En tiedä, missä vaiheessa elämääni olen tullut tutuksi sen kanssa, mitä keskitysleirien aitojen sisäpuolella tapahtui, mutta yli 30 vuotta siitä on. Ensimmäiset omaksumani tiedot ja järkytykset liittyivät luonnollisesti siihen, mitä tuhoamisleirien kaasukammioissa on tapahtunut. Seitsemäntoistavuotiaana olin valmis vastaanottamaan lukion historianopettajan holokaustia käsittelevät oppitunnit. Sittemmin tietoa tapahtumista on kertynyt lisää, ajallinen perspektiivi on laajentunut sotavuosista niitä edeltävään ajanjaksoon sekä maantieteellisesti paljon Saksan ja Puolan rajojen ulkopuolelle.<br />
<br />
Vaikken koe olevani holokaustista erityisen kiinnostunut, on asia kuitenkin tullut toistuvasti vastaan erilaisissa kulttuuri- ja yhteiskuntayhteyksissä. Uskon pystyväni hahmottamaan, mitä kaikkia tapahtumakulkuja holokaustiin liittyy. Tiedän, että Euroopan kaupunkien juutalaisia on laitettu asumaan omiin kaupunginosiinsa tai ghettoihin jo vuosisatojen ajan, ja jonkinlainen käsitys minulla on erityisesti itäeurooppalaisten juutalaisten vainoista 1800-luvulla. Mutta edelleen tunnustan täydellisen voimattomuuteni, jos yritän ymmärtää, miten ihmisryhmien systemaattinen tuhoaminen on voinut tapahtua.<br />
<br />
Miten juutalaisten vihaamisesta saattoi tulla niin arkipäiväistä, että museot ovat täynnä kuvia lapsista leikkimässä puistoissa, joissa on Kielletty juutalaisilta –kyltti? ”Me juutalaiset olemme erilaisia kuin muut” toteaa Nobel-palkitun Imre Kertészin <i>Kohtalottomuus</i>-romaanin henkilö. ”Juuri sen tähden ihmiset vihaavat juutalaisia. Tietoisuus omasta erilaisuudesta aiheuttaa ihmisessä tervettä ylpeyttä, mutta sellainen on mahdollista vain oloissa, jotka ovat jotakuinkin normaalit ja terveet.”<br />
<br />
Auschwitziin en ole vieläkään päässyt, mutta viime kesänä oli vihdoin tilaisuus vierailla keskitysleirillä. Kävin Buchenwaldissa, joka sijaitsee joitakin kilometrejä kulttuuris-historiallisesti poikkeuksellisen rikkaan Weimarin kaupungin keskustan ulkopuolella. Tie Buchenwaldiin kulkee metsän läpi ja on keskitysleirivankien rakentama. Osa siitä on jätetty päällystämättä ja tuntui epämukavuutena muuten viihtyisässä ja modernissa paikallisbussikyydissä. Kahtena päivänä, jotka kaupungissa vietin, aistin Goethen, Schillerin ja Bauhausin hengen. Kävin leivoskahveilla kaupungin pittoreskissa keskustassa ja muistelin historiantunneilta, eikö Weimarin tasavalta edustanut Saksan traagisessa 1900-luvun ensimmäisen puoliskon historiassa jonkinlaista demokraattista vaihetta. Mietin myös, mitä lukion historianopettajalleni nykyään kuuluu. Matkan jälkeen luin Imre Kertészin romaanin, jossa hän kertoo omista keskitysleirikokemuksistaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLZFwPfPQjN3zWcrg8592aC5Tp9qWiXYtUG1QiY_NDUU7rcZjynOJYTcANK_7xpgO_9SF7TjvkiV614uzSEC8d9SN38nPuiIbzxQ-1T5rt8sYQ8WrbLrU65ax0B_BLC8Fa08V4tJZ3Xq9m/s1600/Kertesz-bussi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1259" data-original-width="1280" height="314" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLZFwPfPQjN3zWcrg8592aC5Tp9qWiXYtUG1QiY_NDUU7rcZjynOJYTcANK_7xpgO_9SF7TjvkiV614uzSEC8d9SN38nPuiIbzxQ-1T5rt8sYQ8WrbLrU65ax0B_BLC8Fa08V4tJZ3Xq9m/s320/Kertesz-bussi.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kertészin <i>Kohtalottomuus</i> kompasteli aluksi. Se on omaelämäkerrallinen tarina, mutta lukiessani suhtauduin epäilevästi siihen, kuinka autenttisesti tapahtumat oli kuvattu. Kertész budapestiläisystävineen joutui natsien pidättämäksi 15-vuotiaana. Hän kirjoitti tapahtumista 30 vuotta myöhemmin. Tästä näkökulmasta mielessä heräsi epäilys siitä, kuinka hyvin ihminen pystyy kuvailemaan yksityiskohtaisia tuntemuksiaan ja silloista miljöötä; kuinka tarkkoja voivat detaljit tai dialogi olla. Tämä niuhottaminen unohtui viimeistään vaikuttavasti kuvatussa kohtauksessa, jossa natsiupseeri saapuu aukealle koottujen poikien luo.<br />
<br />
”Samalla huomasin pitkän, käskevän näköisen hahmon, joka tuli vastapäisen rakennuksen suunnasta suoraan meitä kohti. Hänellä oli yllään pitkävartiset saappaat ja vartalonmyötäinen univormu, jota koristivat kultaiset tähdet ja vinosti rinnan poikki kulkeva nahkahihna. Toisessa kädessä hänellä oli ohut ratsupiiskan tapainen, jolla hän naputteli taukoamatta hyvin kiillotettua saappaanvartta.”<br />
<br />
Buchenwaldissa käydessäni pystyin aistimaan vain osan siitä, mitä Kertészin henkilöt. Vankiparakit on purettu, kaikkein pahamaineisin Pikku leiri oli alun pitäenkin vain telttarykelmä, ja kuolleiden vankien omaisten toivomuksesta sen on annettu nyttemmin metsittyä. Ilma oli kesäisen tyyni eikä edes helteen takia liian kuuma. Kivisellä alustalla oli hankala kävellä, mutta jos olisin sen tiennyt etukäteen, ongelma olisi ratkennut paremmalla kenkävalinnalla. En voinut tuntea kylmää, eikä minun tarvinnut kokea nahkatehtaasta muistuttavaa makeaa palaneen käryä, kuten Imre Kertész romaanissaan.<br />
<br />
”Siinä vaiheessa meidän oli jo lopultakin kiinnitettävä vakavampaa huomiota hajuun. Minun on vaikea määritellä sitä: se oli makea ja jotenkin tahmainen, siinä tuntui myös meille jo tutuksi käynyt kemikaali, mutta sillä tavoin, että aloin jo pelätä juuri syömäni leivän nousevan takaisin kurkkuuni. Meille ei tuottanut vaikeuksia päätellä, että hajuun oli syypäänä savupiippu, joka näkyi vasemmalla, päätien suunnassa, mutta siitä vielä paljon kauempana. Näkyi heti, että se oli tehtaanpiippu, ja niin ihmiset saivat kuulla myös esimieheltämme, vieläpä nahkatehtaan, minkä monet jo tiesivätkin.”<br />
<br />
Keskitysleirivierailullani muutaman tunnin kävelyä seuranneiden kipeytyneen alaselän ja orastavan hiukomisen takia minulta unohtui melkein näkemättä museoksi muutettu kolmikerroksinen valkoinen varastorakennus. Se sijaitsi leirin kulmassa ja itsestään mitään numeroa nostamatta sisälsi tyylikkään ja vaikuttavan näyttelyn sotaa edeltävistä juutalaisvainoista, leiritoiminnasta ja vapautuksesta. Lukuisten esineiden ja yksityiskohtien kautta keskitysleiri näyttäytyi kuin luonnollisena osana Weimarin hyvin voinutta kaupunkia.<br />
<br />
”Buchenwald sijaitsee vuoristoseudulla, korkealla harjanteella. Sen ilma on puhdasta, silmien edessä avautuu joka suunnassa vaihteleva maisema, ympärillä on metsiä, alhaalla laaksolla kyliä punatiilisine kattoineen.” Kertészin kuvaama näkymä paikan päällä nähtynä saa miettimään, kuinka varmasti tuon ja tuon talon asukkaat tiesivät, mitä täällä rinteessä silloin tapahtui. Kuinka Weimarissa juorut kulkivat, kuinka kylän pojat kävivät metsässä vakoilemassa, kuinka alueen tehtaissa ja rakennuksilla pakkotyössä käyneet vangit varmasti vihjasivat edesjollekin jotakin.<br />
<br />
En täysin noudattanut alueen valokuvauskieltoa, mutta leirin laidalla sijaitsevassa krematoriossa laitoin puhelimen pois ja halusin kunnioittaa hautarauhaa. Buchenwaldin alkuvaiheessa tuhkia vielä uurnattiin ja haudattiin, mutta tuhoamiskapasiteetin ylitettyä rajansa järjestelmällisyys katosi. Tuhkat heitettiin minne ehdittiin, varsin lähellekin krematoriota, josta tuli tuhansien ihmisten viimeinen leposija. Krematorion polttouunit ovat näyttäviä ja niiden kyljissä on läheisessä Jenan kaupungissa toimineen uuninrakentajan metallinen kilpi, joka henkii arvokkuutta, perinnettä ja käsityöläisen ammattiylpeyttä.<br />
<br />
Kohtalottomuus etenee nopeassa tahdissa, ja noin vuoden sisällä Kertész kuljetetaan Auschwitziin, Buchenwaldiin ja Zeitzin työleirille ja sieltä uudelleen Buchenwaldiin. Kun karjavaunut saapuvat porttien läpi poikien ensimmäiseen ”työpaikkaan”, ei kukaan saa missään tapauksessa myöntää olevansa alle 16-vuotias, eikä siitä saa hiiskahtaakaan, jos kyydissä on myös sisaruksia. Kaikkein pahinta on olla kaksonen. Seuraava oppi, jonka pojat saavat vankeuden alkupäivinä on, että keskitysleiri on terminä epätarkka; oikeastaan pitäisi puhua tuhoamisleireistä ja työleireistä. Esimerkiksi Auschwitz oli tuhoamista varten ja Buchenwaldissa ihmisiä tapettiin vasta, kun heistä ei enää ollut pakkotyöhön.<br />
<br />
Lopulta Kertész pääsee sairaalaan ja vapautuminen koittaa. Hänellä ei ole tietenkään missään vaiheessa käsitystä, mitä on tapahtunut ja mitä seuraavaksi tapahtuu ja miksi. Yhtä epätietoinen hän oli pidätyksensä tapahtuessa kuin vapautuessaan. Alussa hän oli innoissaan päästessään muiden poikien kanssa töihin, lopussa hän ei ollut innostunut enää mistään.<br />
<br />
Ensi kesänä olen menossa Auschwitziin tyttäreni kanssa. Hänen ei tarvitse jäädä parkkipaikalle odottamaan, vaan voimme viettää alueella päivän ja yhdessä hiljentyä pohtimaan ihmisyyttä. Vaikka saapuisimme paikalle omalla autolla, ei paikallisilla olisi nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin mitään syytä suoda sille ensimmäistäkään ylimääräistä katsetta.<br />
<br />
”Näin kyllä, vieläpä kaksi sanaa aamun sarastuksessa, katon alla, talon kapeammalla, menosuuntamme vastakkaiselle sivulla: ”Auschwitz-Birkenau” siinä luki, koukeroisilla saksalaisilla kirjaimilla, aaltoilevan yhdysviivan sitomina.”<br />
<br />
Imre Kertész: <i>Kohtalottomuus </i>(1975 Otava, suomentanut Outi Hassi, 240 sivua)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyVvlNbcoMOwYvgalqShjBecAmsFY26ncFew4myCh1Lg6y9nn27qrAGaLr5X3E_SPJgTwZkXC8aIBQbj6_hZBbriWdz6m2PGugY4fc6nwkI5C2ehwj6ESF85AqJuvCiYDE0sRobzcyQYKy/s1600/kertesz-kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="959" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyVvlNbcoMOwYvgalqShjBecAmsFY26ncFew4myCh1Lg6y9nn27qrAGaLr5X3E_SPJgTwZkXC8aIBQbj6_hZBbriWdz6m2PGugY4fc6nwkI5C2ehwj6ESF85AqJuvCiYDE0sRobzcyQYKy/s320/kertesz-kansi.jpg" width="239" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-11210028187328577552019-09-30T12:05:00.000+03:002019-11-16T18:58:57.973+02:00Ruusu Emilylle<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Verdana;
panose-1:2 11 6 4 3 5 4 4 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
@font-face
{font-family:Verdana;
panose-1:2 11 6 4 3 5 4 4 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
p
{mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-margin-top-alt:auto;
margin-right:0cm;
mso-margin-bottom-alt:auto;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlruj5V5uLn_DGq8A4L7vuJ4GAc5KPwgCs0XnjjRd2ZSxFpRK0-Ql4MAd64boddZw_SsRhP88DjYHh9xr0EvMN-xs4XICbetAeap0SMQaHX_lwKuL9NWXF8o_C5X1HUufiM5ZeQe8gX7FX/s1600/Ruusu-kuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="background-color: #45818e; font-family: "verdana" , sans-serif;"><img border="0" data-original-height="915" data-original-width="915" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlruj5V5uLn_DGq8A4L7vuJ4GAc5KPwgCs0XnjjRd2ZSxFpRK0-Ql4MAd64boddZw_SsRhP88DjYHh9xr0EvMN-xs4XICbetAeap0SMQaHX_lwKuL9NWXF8o_C5X1HUufiM5ZeQe8gX7FX/s320/Ruusu-kuva.jpg" width="320" /></span></a></div>
<div style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; line-height: 11.75pt; margin: 0cm 0cm 8pt;">
<span style="background-color: #45818e; font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: 11pt;"><br /></span></div>
Kirjoitukseni sisältää juonipaljastuksia, koska 15-sivuisesta tiiviistä novellista on mahdoton kertoa paljastamatta tapahtumia. Olin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin William Faulknerin novellista ”Ruusu Emilylle” vuodelta 1930. Novelli luettiin aluksi yhdessä, jonka jälkeen käyty keskustelu oli innokasta, asiantuntevaa, monipuolista ja syvällistä. Itse en käyttänyt puheenvuoroja, ja se johtui ainakin siitä, etten oikein ymmärtänyt, mistä novellissa oli kyse. Toki ymmärsin, mistä se kertoi ja mitä siinä tapahtui: juonellisesti vaikeasta tai kieleltään haastavasta tekstistä ei ole lainkaan kyse. Olisin voinut jättää novellin sikseen; luettu, perehdytty, kuultu hyvä keskustelu, eteenpäin kohti seuraavia tarinoita. Jokin jäi kuitenkin häiritsemään ja sai lukemaan ”Ruusu Emilylle” -novellin vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Tuntui, että tarvitsin aikaa ja lähilukua.<br /><br />Sinällään tarina on yksinkertainen: Pienessä kaupungissa vanhassa talossa asuvan Emily Griersonin isä menehtyy, Emilyllä on isältään periytynyt verovapaus, joka hiertää muita kaupunkilaisia. Yksinäisen Emilyn toimia seurataan tarkasti, ja eräänä päivänä hän ostaa myrkkyä. Emilyllä on mielitietty Homer Barron, joka katoaa. Emily vetäytyy vuosikymmeniksi taloonsa, jossa asuu palvelija-puutarhuri Toben kanssa. Emily kuolee ja kaupunkilaiset pääsevät hänen taloonsa.<br /><br />Ei-lineaarisella kerronnalla ja kiinnostavalla kertojaratkaisulla Faulkner on luonut novelliin tasoja ja merkityksiä, jotka eivät tyhjene kertalukemalla. Siitä kertoo sekin, että novelli on ymmärtääkseni tunnustettu amerikkalaisessa proosassa merkkiteokseksi. Jo pikainenkin hakukoneiden käyttö paljastaa, että sitä on luettu, tulkittu ja analysoitu vuosien saatossa paljon.<br /><br />Oma tulkintani ei kirkastunut tuossa lukutilaisuudessa, vaan vasta myöhemmillä itsenäisillä lukukerroilla. Se ei noussut esille asiantuntevissa kommenteissa, joissa pohdittiin rotukysymystä, feminististä näkökulmaa, kolonialismia, sukupuoli-identiteettiä, valkoisen vanhenevan miehen valta-asemaa länsimaisen kirjallisuuden kaanonissa, kirjallisuuden lajiteoriaa ja kuinka montaa muuta hienoa ajatusta ehdittiinkään käydä läpi. Minulle päällimmäinen ensimmäisen lukukerran vaikutelma oli Emily eräänlaisena menneen maailman symbolina, uuden aikakauden ja unohduksiin painuvat elämänmuodon taitekohtana. Se on hyvin koskettava tapa lukea novellia.<br /><br />”Emme osanneet sanoa, näkikö hän meidät vai ei, kun hän istui ikkunassaan kuin seinäkomerossa seisova puusta veistetty epäjumalan kuva. Sellaisena hän siirtyi sukupolvelta toiselle – kalliina, väistämättömänä, selittämättömänä, äänettömänä ja luonnottomana.”<br /><br />On selvää, että Emilyn talossa on salaisuuksia. Sen kuvaus ja tavat, joilla henkilöt lähestyvät taloa antaa selviä viitteitä siitä, että se pitää sisällään jotakin, josta ei ole syytä puhua tontin rajojen ulkopuolella. Ja vaikka tarkkaa syytä ei tiedetä, niin aihetta kyläläisillä olisi, koska Emilyn talon salaisuus on muuttunut eräänlaiseksi kollektiiviseksi tabuksi. Asioita peitellään tarpeen vaatiessa vaikka kemikaalien avulla.<br /><br />Emily on saanut koko elämänsä ajan erityiskohtelua. Faulkner kirjoittaa, että kaupunkilaiset puolustivat Emilyä, koska hänen suvussaan oli mielisairautta. Emilyä kohdanneiden inhimillisten surujen myötä kaupunkilaiset iloitsevat, koska he toivovat, turhaan, että Emilystä tulisi inhimillinen, joku jota voisi sääliä. Emilyn kyvyttömyys luoda terveitä ihmissuhteita on todennäköisesti siirtynyt hänen suvussaan sukupolvelta toiselle.<br /><br />Uskon, että Emily on narsistisen vanhemmuuden, mahdollisesti insestinkin ja isänsä hyväksikäyttämisen uhri. Se on johtanut epävakaaseen minäkuvaan ja persoonallisuuden häiriöön, joka on myöhemmin ajanut Emilyn läheisriippuvuuden tilaan. Emilystä on tullut vaikeasti riippuvainen muista ihmisistä ja muiden ihmisten elämistä, mikä ilmenee hylkäämisen kokemuksen pelkona ja luopumisen vaikeutena.<br /><br />Emilyllä jää oma elämä elämättä, kun hän viettää sen ensin isänsä ja sen jälkeen rakastajansa kanssa, eikä loppujen lopuksi ole lainkaan selvää, onko Emilyn rakas hänestä tai naissukupuolesta ylipäätään kiinnostunut. Emilyn tunneside omaan isäänsä on niin vahva, että se pitää Emilyn otteessaan loppuun saakka ja estää elämästä elämää naisena.<br /><br />”Me muistimme ne kaikki nuoret miehet, jotka hänen isänsä oli ajanut pois ja me tiesimme, että jäätyään puille paljaille hänenkin oli täytynyt ihmisten tapaan takertua siihen, joka häneltä oli kaiken ryöstänyt.”<br /><br />Kuin alleviivatakseen tätä riippuvuussuhdetta ja sen pysyvyyttä Faulkner on rakentanut Emilyn toimeentulon turvaamiseksi verovapausjärjestelyn. Se turvaa Emilyn elämän taloudellisesti, mutta pitää samalla kiinni isänsä muistossa. Kaupunkilaiset kyseenalaistavat järjestelyn säännöllisesti, ja varsinkin uudet sukupolvet haluaisivat siitä luovuttavan, mutta jokin yhteisön kollektiivisessa muistissa estää nämä pyrkimykset, ja Emily saa jatkaa erikoisasemassaan.<br /><br />Emilyn isän kuoleman jälkeen häntä ei näy pitkään aikaan ulkona ja Homer Barronin katoamisen jälkeen Emily vetäytyy kaupunkilaisten keskuudesta kokonaan. Palvelija Tobe on ainoa elonmerkki, joka talon ulkopuolella näkyy. Emily ei anna kiinnittää taloonsa nimeään tai uutta kirjelaatikkoa. Välillä hän yrittää avautua ja lähentyä järjestämällä kotonaan posliinimaalauksen opetusta, mutta uudet kaupunkilaiset eivät enää halua lähettää lapsiaan Emilyn oppiin. Homerin kohtalo ratkeaa vasta aivan novellin lopussa, ja on jopa voimakkaampi riippuvuussiteen ilmentymä kuin aiempi tilannne, jossa Emily ei luovuttanut isänsä ruumista haudattavaksi.<br /><br />”Hän sanoi, ettei hänen isänsä ollut kuollut. Hän teki näin kolmena päivänä, kun papit kävivät hänen luonaan ja lääkärit yrittivät taivuttaa häntä luovuttamaan ruumiin. Juuri kun he aikoivat turvautua lakiin ja pakkokeinoihin, hän taipui, ja he hautasivat hänen isänsä kiireesti.”<br /><br />Tapa, jolla Faulkner kuvaa Emilyn riippuvuutta hänelle läheisestä ihmisestä, on makaaberin ylivedetty, mikä toimii retorisena keinona hienosti. Novelli on kerrassaan upea ja ennen kaikkea jälleen muistutus siitä, kuinka hiemankin pintaa syvemmältä lukemalla, ajatuksella että jokaisella asialla on merkitys, voi avautua kokonaan uusia näkökulmia.<br /><br />William Faulkner: Ruusu Emilylle (A Rose For Emily 1930, suomentanut Marketta Ormala, WSOY, 15 sivua)<br /><br />Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-13430865105374757352019-07-31T08:08:00.000+03:002019-07-31T08:08:30.144+03:00Sinne missä maa päättyy<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8o2sCKA_-78gcHsAAA4l5aXJrbSP8t3FxnQKZrnLIZxrqHa_W2PjT6k29DrIFi37fc-edoyrKhddEpQMFjJoHJM-1DecnhndV4RYY1AiuGrnZMol4bLfNpQStfU0dClrJu2pwFSr_dRMd/s1600/Grossman-kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="839" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8o2sCKA_-78gcHsAAA4l5aXJrbSP8t3FxnQKZrnLIZxrqHa_W2PjT6k29DrIFi37fc-edoyrKhddEpQMFjJoHJM-1DecnhndV4RYY1AiuGrnZMol4bLfNpQStfU0dClrJu2pwFSr_dRMd/s320/Grossman-kansi.jpg" width="209" /></a></div>
<br />
Tästä kirjasta ei voi olla kirjoittamatta, vaikka se tuntuukin hyvin vaikealta. Romaani on odottanut lukuvuoroaan hyllyssäni pitkään, ja kuinka usein olenkaan ottanut sen käsiini ja luottanut, että hyvää on tiedossa. Mustanpuhuva <i>Sinne missä maa päättyy</i> näyttää hienolta pokkariversionakin, antaa laadukkaan vaikutelman ja kansiin lainatut ylisanat houkuttavat. Eikä pettyä tarvinnut.<br />
<br />
Mikä sitten on niin vaikeata? David Grossmanin suurta tarinaa on arvioitu moniaalla, siitä on tehty laadukkaita kritiikkejä sekä yksioikoisempia juoniyhteenvetoja. Kaikille paikkansa ja ansionsa, mutta mielestäni kirjasta ei voi kertoa paljon mitään kertomatta saman tien melkein kaikkea. Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö tiedossa olisi käänteentekeviä juonenmutkia tai muuta, mitä pitäisi varoa paljastumasta. On niitäkin, mutta kirjan koko idea ja Grossmanin virittämät taitavat jännitteet sisältyvät jo teoksen perusasetelmaan.<br />
<br />
Yritän varovasti: Prologissa ollaan vuodessa 1967, ja Ora (tyttö), Avram (poika) ja Ilan (poika) ovat jääneet eristyksiin pimeään kaupunkiin, sairaalatiloihin. He pelkäävät pommituksia ja sitä, että arabit miehittävät Tel Avivin. Noina muutamana sekasortoisena yönä, prologin 56 sivun aikana, lukijalle esitellään kolmen nuoren lisäksi myös se kaoottinen maailma, johon ainakin koko minun elinikäni on uutisissa viitattu otsikoin ”Lähi-idän kriisi”.<br />
<br />
Prologin jälkeen, lopuiksi noin kuudeksisadaksi sivuksi, siirrytään vuoteen 2000, jolloin päähenkilöistä kaksi on patikkaretkellä sinne missä maa päättyy. Jälleen heidän on syytä pelätä, mutta kaksikolla on myös aikaa käydä läpi, mitä kaikkea heille ja heidän kotimaalleen on tapahtunut.<br />
<br />
Minulla on vain hatara kokonaiskuva, mistä kaikesta Välimeren itäpohjukassa on ollut kuluneina vuosikymmeninä kyse. Tiedän, mihin sotaan viitataan, kun kirjoitetaan vuoden 1967 tapahtumista, mutta en pysty erottamaan toisistaan kuin pienen osan sen jälkeisistä tapahtumista. Ne ovat loputonta ja kiinnostuksen jo aikaa sitten herpaannuttanutta uutisvyöryä; henkilöitä ja historiallisia paikannimiä, jotka assosioituvat mielessäni vain ja ainoastaan sotatapahtumiin. Kuitenkin ne ovat myös todellisuutta, jossa useampi peräkkäinen sukupolvi on elänyt rakettihyökkäysten pelossa ja oppinut varomaan epäilyttävän näköisiä repunkantajia joukkoliikenteessä sekä tarkastamaan erityisen huolellisesti rajanylityspaikan pakettiautot.<br />
<br />
Grossman esittelee kaikkea tätä sirpaleittain, faktoihin ja omiin kokemuksiinsa perustaen mutta kerronnallisesti epäluotettavasti, toistuvasti ajallisia siirtymiä tai muisteluja hyödyntäen. Niitä on välillä vaikea seurata, ja myönnän, että toisinaan tuskastutti ja turhauttikin, mutta voin taata, että viimeistään jälkimmäisen puoliskon alkaessa romaani oli matkalla tämän vuoden lukukokemusteni kärkijoukkoon.<br />
<br />
”Syyria, Jordania, Irak, Libanon (---) mutta Ofer vaati täsmällisyyttä, koska oli hyvin käytännöllinen ja pikkutarkka lapsi: ”Onko Egypti oikeasti meidän kaveri?” ”No ei”, minä myönsin, ”ei ne oikeasti halua olla meidän ystäviä.” ”Eli ne on meitä vastaan”, Ofer päätteli totisena ja kysyi sitten, onko olemassa muitakin ”arabien maita” eikä antanut periksi, ennen kuin luettelin ne: ”Saudi-Arabia, Libya, Sudan, Kuwait ja Jemen.” Tunsin, miten Ofer sovitteli nimiä suuhunsa selkäni takana ja lisäsin listaan vielä Iranin – siellä ei varsinaisesti ole arabeja, mutta ei ystäviäkään. Hetken kuluttua Ofer kysyi hiljaa, onko niitä vielä lisää, ja minä mutisin: ”Marokko, Tunisia, Algeria”, ja sitten tuli mieleen vielä Indonesia ja Malesia, Pakistan ja Afganistan ja luultavasti myös Uzbekistan ja Kazakstan – stanitkaan eivät vaikuta ystävällismielisiltä – ja kuule kulta, nyt ollaankin jo perillä koulussa!”<br />
<br />
David Grossman: <i>Sinne missä maa päättyy</i> (2009 Otava, suomentanut Markku Päkkilä, 679 sivua)<br />
<br />Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-8528328432277143612019-06-29T09:46:00.001+03:002019-06-29T09:46:43.568+03:00Rakastamisen vaikeudesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXp5Uw5VAFNQ1B3ByXo8hsM9EHO4r2D9nIfYQiV5eXTZRdNX4i7CtKUDUXk2XAgQSrLhMsWN3tRtsVWYqnHjH4HY_xE400HNnoWUP-Sx6OlOdl5KgSI7HBF2e3sYFdKmSmnotCHAxzVGlG/s1600/Smith.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="481" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXp5Uw5VAFNQ1B3ByXo8hsM9EHO4r2D9nIfYQiV5eXTZRdNX4i7CtKUDUXk2XAgQSrLhMsWN3tRtsVWYqnHjH4HY_xE400HNnoWUP-Sx6OlOdl5KgSI7HBF2e3sYFdKmSmnotCHAxzVGlG/s320/Smith.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Zadie Smithin romaanituotannon ystäväksi pääseminen on ollut kivinen tie. <i>Valkoisista hampaista </i>(2000) muistan pitäneeni, vaikka lukukokemuksesta on jo aikaa, <i>Nimikirjoitusmiehen</i> (2002) luin englanniksi enkä ymmärtänyt siitä mitään. <i>Risteymiin</i> (2012) ja <i><a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2017/05/zadie-smith-swing-time.html" target="_blank">Swing Timeen</a></i> (2016) ei päässyt syntymään henkilökohtaista suhdetta.<br />
<br />
<i>Kauneudesta </i>(2005) on ollut omassa hyllyssäni odottamassa lukuvuoroaan monta vuotta. Se on näyttänyt hyllyssä hienolta ja sillä on ollut houkutteleva nimi varsinkin englanniksi - <i>On Beauty</i>. Jostain syystä kirjaan ei kuitenkaan ole tullut tartuttua ennen kuin nyt.<br />
<br />
Smith ei ole helppo kirjailija. Hänen kerrontansa on levotonta ja rytminsä poukkoilevaa. Se hämmentää, koska missään nimessä en voi sanoa, että Smith kirjoittaisi vaikeasti. Itse asiassa hänen kielensä (ja Irmeli Ruuskan suomennos) on varsin helppoa, yksinkertaista ja ytimekästä. Ehkä Smith tekee liikaa havaintoja, ehkä ne ovat liian teräviä ja suoria ja ehkä hän menee liian nopeasti asiaan. Ja vieläpä niin suoraan asiaan ja asiasta toiseen, etten meinaa pysyä perässä.<br />
<br />
Ehkä lukijakokemukseeni vaikuttaa, että Smithin monikulttuurisen Luoteis-Lontoon kadut ovat varmasti olleet kasvuympäristönä sykkivämmät kuin minun Pohjois-Helsinkini. Joka tapauksessa nyt kun vihdoin katson päässeeni Smithin kerronnasta jyvälle, olen vaikuttunut.<br />
<br />
Pitkästä aikaa luin kirjaa, jonka henkilöhahmot olivat ajatuksissa kadulla kulkiessani. Pitkästä aikaa ahmin kirjan etuajassa loppuun, vaikka tiesin, että sitä seuraavana päivänä minulla ei olisi matkassani mitään muuta luettavaa. Henkilöiden dialogi on erittäin uskottavaa; juuri noin ihmiset puhuvat toisilleen, juuri noin jäävät tilanteissa sanattomiksi ja juuri noin heidän ilmeensä muuttuvat, kun joku sanoo jotakin yllättävää.<br />
<br />
<i>Kauneudesta</i> kertoo kahdesta monikulttuurisesta perheestä, Belseyt asuvat Yhdysvalloissa ja Kippsit Englannissa. Perheiden isät nokittelevat toisiaan taiteentutkimuksen akateemisissa kuvioissa, mutta heidän ja etenkin vaimojen ja perheen lasten tiet kohtaavat lukuisilla muillakin tavoilla. Romaanin ihmisten etniset ja kulttuuriset taustat eivät silti mitenkään asetu vain jakoon Yhdysvallat-Eurooppa, ja aivan yhtä vaikeaa olisi kiteyttää, mistä kaikesta tarinassa lopulta on kyse.<br />
<br />
"Tietysti kurssin valveutuneimmat googlaajat jo varmaan tiesivät Howardin ja julkkis-Kippsin välisestä jutusta, olivat ehkä jo niin pitkällä, että tiesivät tytön olevan Kippsin tytär ja tuon toisen Howardin tytär. Ehkä he olivat perillä jopa kulttuurikiistasta, joka nosti päätään kampuksella."<br />
<br />
<i>Kauneudesta</i> kertoo taiteesta ja estetiikasta. Se kertoo myös kasvamisen ja sosiaalisen nousun haaveista, niiden toteutumisista ja murenemisista, elämän pettymyksistä. Ikiaikaiset luokkien, rotujen ja sukupuolten väliset epätasa-arvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus ovat vahvasti läsnä ja yhdellä tasollaan <i>Kauneudesta</i> on varsin poliittinen kirja. Mutta silti kaikkein eniten, minulle lukijana, tällä lukukerralla, se kertoo ihmissuhteiden monitasoisista haasteista. Ne haasteet ovat rodullisia ja sukupolvien välisiä, mutta eivät pelkästään. <i>Kauneudesta </i>kertookin kaikkein eniten rakastamisen vaikeudesta.<br />
<br />
”Levi aisti, miten naiset valmistautuivat kautta Uuden-Englannin: riisuivat vaatteensa, peseytyivät, pukeutuivat uudestaan puhtaaseen, seksikkääseen asuun; Bostonin mustat tytöt öljysivät sääriään ja suoristivat hiuksiaan, klubien lattioita lakaistiin, baarimikot ilmaantuivat töihin, tiskijukat polvistuivat makuuhuoneessa voidakseen valikoida levyjä painavaan, hopeiseen salkkuun – mutta yleensä kiihottavia kuvitelmia latisti se ikävä tieto, että ainoissa bileissä, joihin Levi tänä iltana osallistuisi, pyörisi vain kolme kertaa häntä vanhempaa valkoista porukkaa.”<br />
<br />
Zadie Smith: <i>Kauneudesta</i> (2005 WSOY, suomentanut Irmeli Ruuska, 438 sivua)<br />
<br />Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-88978869141511030572019-05-30T12:11:00.001+03:002019-05-30T12:11:39.616+03:00Mieluiten en<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv-qdcBf80vKPXiKGBITEFyxjxUWow0rocTF9CnvCEIOD3ACq07qHKr-hwd2lOHG3ZYASJvUEqLxGYy90AHXw3UZ8WzJh3iI_Ve_f9kfT5hWkWgAcbwqMbZSjT3pPqgR3NaH1HQPl-SIVF/s1600/Paul-Adele.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="626" data-original-width="1053" height="190" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv-qdcBf80vKPXiKGBITEFyxjxUWow0rocTF9CnvCEIOD3ACq07qHKr-hwd2lOHG3ZYASJvUEqLxGYy90AHXw3UZ8WzJh3iI_Ve_f9kfT5hWkWgAcbwqMbZSjT3pPqgR3NaH1HQPl-SIVF/s320/Paul-Adele.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Terapiassa-televisiosarjan (In Treatment) viimeisellä kaudella päähenkilö, psykoterapeutti Paul Weston on uudessa tilanteessa. Hänen pitkäaikainen oma terapeuttinsa ei enää vastaanota Paulia, ja miehen on löydettävä itselleen uusi. Hän menee ensitapaamiselle Adele Browsen luo, mutta on alkuun hyvin skeptinen sen suhteen, pystyykö Paulin silmissä nuori ja kokematon Adele häntä lainkaan ymmärtämään tai auttamaan.<br />
<br />
Paul testaa Adelen lukeneisuutta kuvailemalla oloaan kuin Bartlebyksi ja näiden kahden terapeuttinen allianssi alkaa muodostua siitä hetkestä, kun Adele myöhemmin paljastaa tienneensä, mistä hahmosta on kyse. Minä olin tästä hienosta kohtauksesta myyty, mutta koska itselläni ei ollut hajuakaan, mistä kirjurista (Bartleby, The Scrivener) oli kyse, piti asiaan tietysti perehtyä.<br />
<br />
<i>Bartleby</i> on Herman Melvillen pienoisromaani vuodelta 1853. Se kertoo miehestä, joka palkataan kirjuriksi newyorkilaiseen asianajotoimistoon. Tarinaa kertoo Bartlebyn palkannut asianajaja, joka toimii myös hänen esimiehenään, mutta ajautuu hyvin pian umpikujaan uuden kirjurinsa kanssa. Bartleby nimittäin alkaa kieltäytyä kaikista hänelle annetuista tehtävistä. Ei protestoiden, ei konflikteja aiheuttaen, ei siksi ettei osaisi niitä suorittaa, vaan yksinkertaisesti vastaten pyyntöihin ”mieluiten en” – ”I’d rather not”.<br />
<br />
”Saatan yhä nähdä tuon hahmon silmissäni – siistin kalvakka, säälittävän asiallinen, parantumattoman lohduton! Se oli Bartleby.”<br />
<br />
Alkuun kaikki on vain passiivista vastarintaa ja kun tiedot Bartlebyn henkilöstä tai historiasta ovat olemattomat, alkaa lukija luonnollisesti pohtia, miksi mies toimii tällä tavalla. Vähitellen asetelma kuitenkin muuttuu ja kertomuksen painopiste siirtyy Bartlebyn tarkkailusta hänen esimiehensä voimattomuuteen. Mitkään työelämän tai inhimillisen kanssakäymisen keinot eivät tunnu tehoavan. Vähitellen Bartleby luisuu yhä syvemmälle toimistoserminsä taakse. Tavoittamattomuus alkaa ottaa lukijaa sydämestä. Bartleby ei tule mistään eikä hänen matkansa jatku tästä pienestä kertomuksesta minnekään.<br />
<br />
”Ajattelin kaikkia hänen merkillisyyksiään. Hän ei milloinkaan avannut suutaan muuten kuin vastatakseen kysymykseen (---) Hänellä oli tapana seistä pitkiä aikoja serminsä takana ja tuijotella kelmeästä ikkunasta elotonta tiiliseinää.”<br />
<br />
Googlailin muiden lukijoiden tuottamia selityksiä yrittäessäni saada selkoa, mistä on kyse; yksinäisyydestä, yhteiskunnan ulkopuolella elämisestä, auktoriteettivastaisuudesta, auttamisen vaikeudesta, laiskuudesta, itsetuhoisuudesta, melankoliasta, hämmentävästi Bartlebyn toimintaa on tulkittu jopa sosiaalisesta mediasta irrottautumisena. Ehkä kaikista näistä ja kuten kaikessa pienessä suuressa kirjallisuudessa, ensimmäisellä lukemalla vastaus voi olla eri kuin seuraavalla.<br />
<br />
Herman Melville: <i>Bartleby</i> (1853 WSOY (1999), suomentanut Juhani Lindholm, 67 sivua)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbPL-6Im0YzLlbDHVWWYELRr5MGxbDTJBNRkBW9wShvigSvwizqtG0unhlvvog5dWbqqUS0JO6-oKGWz1a-x3OJZlKIjXwTkTR7ZkP9RI6s1MWQXgd0qzlIsRimFQWZIH7OVkho4N1Do6A/s1600/Bartleby-kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="498" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbPL-6Im0YzLlbDHVWWYELRr5MGxbDTJBNRkBW9wShvigSvwizqtG0unhlvvog5dWbqqUS0JO6-oKGWz1a-x3OJZlKIjXwTkTR7ZkP9RI6s1MWQXgd0qzlIsRimFQWZIH7OVkho4N1Do6A/s320/Bartleby-kansi.jpg" width="249" /></a></div>
<br />
<div>
<br /></div>
Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-6044307972208704362019-04-30T16:15:00.002+03:002019-04-30T16:15:37.782+03:00Huhtikuun 2019 suositukset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqKzRng5AOXRENu3pZ8V29FYKkkNUhCs-y2b6AR08UPaADdHDm3JWmVRqAZn3M_QMU2CoxYHauUehCL2azVMOukdUpfyisPTCRhYEfFiXYex5fvMisupafYKtxIoV_HpkjZNB674dlD9vB/s1600/Tiikeri.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="809" data-original-width="524" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqKzRng5AOXRENu3pZ8V29FYKkkNUhCs-y2b6AR08UPaADdHDm3JWmVRqAZn3M_QMU2CoxYHauUehCL2azVMOukdUpfyisPTCRhYEfFiXYex5fvMisupafYKtxIoV_HpkjZNB674dlD9vB/s320/Tiikeri.jpg" width="207" /></a></div>
<br />
Aravind Adinga: <i>Valkoinen tiikeri </i>(2008 BTJ, suom. Tarja Teva, 345 s). Luen vanhoja suosikkejani systemaattisesti uudestaan ja yksi tavoistani on ottaa kymmenen vuoden takainen vuoden paras lukukokemus uudelleen tarkasteluun. Adingan <i>White Tiger</i> oli vuonna 2009 englanniksi luettuna lukuvuoteni ykkönen. Aika muuttuu ja maut muuttuvat, ja hyvä kirja <i>Valkoinen tiikeri</i> on myös nykyään ja suomeksi luettuna, mutta ei sillä mitään asiaa olisi enää kärkisijoille. Tarina tuntuu jotenkin köykäiseltä ja päälle liimatulta, ja selvää on, että Adingan päämotiivi onkin ollut kuvata entisen kotimaansa kipuilua eriarvoisuuden, vaurastumisen, perinteiden, modernin, uskonnon ja tieteen välillä. Siinä hän onnistuu ja kiteyttää asioita sydäntä kylmäävin rinnastuksin.<br />
<br />
Svetlana Aleksijevits: <i><a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2019/04/svetlana-aleksijevits-neuvostoihmisen.html" target="_blank">Neuvostoihmisen loppu</a></i><br />
<br />
Joni Skiftesvik:<i> Finlandia City</i> (2018 WSOY, 267 sivua). <i>Finlandia City</i> on erinomaisen <a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2018/11/joni-skiftesvik-valkoinen-toyota-vei.html" target="_blank"><i>Valkoinen Toyota vei vaimoni</i> –teoksen</a> seuraaja ja rinnakkaistarina. Se on yhdellä tasolla Skiftesvikin taitelijaelämäkerta ja toisaalta elämänmakuinen kuvaus pohjoisen ihmisistä ja kadonneesta maailmasta. Valkoisessa Toyotassa oli mielestäni syvällisempi ja henkilökohtaisempi ote ja siinä Skiftesvikin tarkastelussa olivat hänen aikuistumisensa ja kirjailijauransa alkamisen vuodet. <i>Finlandia City</i> keskittyy pääosin varhaisempiin aikoihin ja elämään Skiftesvikin lapsuudessa ja nuoruudessa. Se ei koskettanut minua ihan yhtä syvästi kuin Valkoinen Toyota, mutta erinomaisen elämänmakuinen kirja <i>Finlandia Citykin </i>on.<br />
<div>
<br /></div>
Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-44620771862646605712019-04-10T19:09:00.000+03:002019-04-10T19:09:56.666+03:00Svetlana Aleksijevits: Neuvostoihmisen loppu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXjKdfqPWKInt5RNtONfXIB7emHh5mJkWmbOSfnZUnoTow9EW1AV8EqrfuLcOCTYV7aICiT22NVA251oZ_95LShiEy2gLT1Lrkabw3rfYKSB538556PD0S9GD_uFkMGWYnuJWuf_n-pLp6/s1600/Neuvostoihmisen-kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="969" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXjKdfqPWKInt5RNtONfXIB7emHh5mJkWmbOSfnZUnoTow9EW1AV8EqrfuLcOCTYV7aICiT22NVA251oZ_95LShiEy2gLT1Lrkabw3rfYKSB538556PD0S9GD_uFkMGWYnuJWuf_n-pLp6/s320/Neuvostoihmisen-kansi.jpg" width="242" /></a></div>
<br />
Dokumentaarinen <i>Neuvostoihmisen loppu</i> kertoo ihmisistä, jotka asuivat Neuvostoliitossa, mutta jotka yhtäkkiä putosivat tyhjän päälle. Kirja koostuu tavallisten Venäjän kansalaisten haastatteluista, jotka on tehty vuosien 1991 ja 2012 välillä.<br />
<br />
Odotukseni olivat kovat. Tunnustettu kirjailija, Nobel-leima kannessa, raflaavan houkutteleva kirjan nimi. Tavallisen ihmisen kokemuksia ajanjaksosta, jonka loppua itsekin pääsin kokemaan television ja sanomalehtien välityksellä. Juuri sellaista hyvin kiinnostavaa lähihistorian retrospektiivistä tarkastelua.<br />
<br />
”Joku on huomauttanut osuvasti: viidessä vuodessa Venäjällä voi muuttua kaikki, mutta kahdessasadassa vuodessa ei muutu mikään.”<br />
<br />
Venäläisyys ja neuvostoliittolaisuus ovat mielessäni arvoituksia. Lukuisista perustelluista ja perusteettomista syistä moni suomalainen karttaa naapurikansaansa, ja vaikken haluaisi niin tehdä ainakaan mistään stereotyyppisistä syistä, tosiasiat ovat kuitenkin kiistattomat. Tuossa vieressä on ollut koko elämäni ajan suurvalta, joka on välillä näyttänyt suurelta ja mahtavalta, toisinaan pelottavalta, usein aika pilkanalaiseltakin ja aina vähän kiinnostavalta, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että koskaan olisin itärajaa ylittänyt.<br />
<br />
Olen asunut ikäni kaupungissa, joka on keskeisiltä osiltaan venäläisyyden leimaama, jossa venäläisyys näkyy historiassa ja katukuvassa. Silti en tiedä venäläisyydestä paljon mitään. Jos kuuntelen venäjää, en luultavasti ymmärrä sanaakaan. Maailmassa on paljon kaukaisempia maita ja kieliä, joista luulen tietäväni paljonkin ja joiden kielestä saan sentään tolkun, mistä puhutaan.<br />
<br />
Hyvistä lähtökohdista huolimatta on myönnettävä, että <i>Neuvostoihmisen lopun</i> lukeminen oli tavattoman raskasta. Se koostuu 20:sta aikalaisten haastattelusta, ja Svetlana Aleksijevits onnistuu välittämään vaikutelman, että hän todella istuu haastateltaviansa kanssa keittiön pöydän ääressä kuuntelemassa. Tämä pyrkimys autenttisuuteen on kunnianhimoinen, mutta 697 sivua käytännössä lähes litterointityylistä tekstiä on liikaa.<br />
<br />
Venäjä on - ja etenkin Neuvostoliitto oli - valtava maa, jossa asuu satoja kansoja, joista varmasti jokaisen historia ja tarina ansaitsevat tulla kuulluksi. Jättivaltion monin tavoin traaginen historia oli lyhyt, mutta sisältää tapahtumia tuhansien tietokirjojen ja romaanien aiheiksi. Niitä olen lukenut, niistä olen hyvin kiinnostunut ja aion lukea jatkossakin, mutta kun ne kaikki on yritetty mahduttaa 697 sivuun, on kokemus yksinkertaisesti liikaa.<br />
<br />
Se on sääli, koska kirjassa on paljon erinomaista. Muistelukset siitä, kun turvallisuuspalvelun virkamiesten omatunnot alkoivat kolkuttaa. Mielipiteet siitä, minkälaiselta Mihail Gorbatshov näyttäytyy kansalaisten silmissä; vapauttajana, mutta myös henkilönä, joka ajoi kaiken kaaokseen. Näkemykset siitä, kuinka kirjan alaotsikon mukaisesti kaikesta tuli käytettyä ja kauppatavaraa, jota oikein kukaan ei halunnut. Kuinka suurin osa kansasta jonotti jopa pahemmin kuin neuvostoaikana, ja samalla toisilla oli rahaa, huviloita, aseita ja jalkapallojoukkueita kasapäin.<br />
<br />
”Se oli sosialismia, ja se oli yksinkertaisesti meidän elämäämme. Emme me silloin siitä paljon puhuneet. Mutta nyt, kun maailma on peruuttamattomasti muuttunut, se silloinen elämämme on alkanut kiinnostaa kaikkia; olipa se millaista tahansa, se oli meidän elämäämme.”<br />
<br />
Svetlana Aleksijevits: <i>Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia.</i> (2013, suomentanut Vappu Orlov 2018, Tammi, 697 s).<br />
<div>
<br /></div>
Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-57208222103089402802019-03-31T17:28:00.004+03:002019-03-31T17:28:48.794+03:00Maaliskuun 2019 suositukset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFsW995d0_FRyPT3oB2aUysBKVtqYXtq9D9oAz8H2FOmd6WsDxgsb-TutVwb5IKP1LHYurKeEc31DzVOw9LLFZlEVZb7grWTtwwnHNjRRG8ePc7npyJMTyO20c3GLTbCN3OEECu53L6Qf4/s1600/Odotus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="883" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFsW995d0_FRyPT3oB2aUysBKVtqYXtq9D9oAz8H2FOmd6WsDxgsb-TutVwb5IKP1LHYurKeEc31DzVOw9LLFZlEVZb7grWTtwwnHNjRRG8ePc7npyJMTyO20c3GLTbCN3OEECu53L6Qf4/s320/Odotus.jpg" width="220" /></a></div>
<br />
Erkki Wessman: <i>Odotus </i>(1966, Ntamon näköispainos 2016, 178 s).<br />
Markku Eskelisen<i> Raukoilla rajoilla</i> –teoksessa tämä pieni hieno kirja on kategorisoitu 1960-luvun kokeellisen romaani edustajaksi. Epäilemättä se on sitäkin, mutta luen tarinaa hienona eksistentiaalisena pohdintana ja olemassa olon kuvauksena. <i>Odotuksessa</i> yksinäinen nimetön mies istuu kotona (luultavasti Porissa) ja katsoo ikkunalasin läpi. Hän odottaa sairaalloisen mustasukkaisuuden vallassa vaimoaan kotiin ja luo päähänsä toistuvia, toisiaan täydentäviä ja toisilleen ristiriitaisia skenaarioita siitä, mitä kaikkea tällä on meneillään. Miehen odotus ja ajatukset kulkevat paitsi tulevassa, myös mennessä ja jättävät lukijan kokonaisvaltaisen kyseenalaistamisen tilaan.<br />
<br />
<a href="http://piippuhyllylla.blogspot.com/2019/03/asioita-jotka-saavat-sydamen-lyomaan.html" target="_blank">Mia Kankimäki: <i>Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin</i></a><i> </i><br />
<div>
<br /></div>
<br />
<div>
<br /></div>
Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4772144937297119742.post-35992176799097548832019-03-14T18:29:00.000+02:002019-03-14T18:29:13.279+02:00Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzZP80z2gH8h_7_nOgN89c-sbtuH6PIIUdBnV8eHunDqrhD4Z8CREw9WOx69a31hsRIKas-Q3DWdWYwZXDN_iV7vrT775pg0l99ysP6je4Jyb56JkjwHa4zCbiUrxHun7eBxcbjOjYmA_y/s1600/Asioita-kuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1208" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzZP80z2gH8h_7_nOgN89c-sbtuH6PIIUdBnV8eHunDqrhD4Z8CREw9WOx69a31hsRIKas-Q3DWdWYwZXDN_iV7vrT775pg0l99ysP6je4Jyb56JkjwHa4zCbiUrxHun7eBxcbjOjYmA_y/s320/Asioita-kuva.jpg" width="302" /></a></div>
<br />
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin:<br />
<br />
Kirjallisuuden kautta välittyvä sielunkumppanuus.<br />
<br />
Ironinen itsereflektio, joka lataa merkityksiä tuplajuustohampurilaiseen.<br />
<br />
Japanin keisarillisessa hovissa kirjoitettu henkilökuvaus, joka kertoo suoraan yhdestä tietämästäni ärsyttävästä tyypistä.<br />
<br />
Ruumiinlämmön nousu kirjoittaessani tämän tekstin ensimmäistä versiota.<br />
<br />
Tapa, jolla sinä, Mia, puhuttelet henkilöä tuhannen vuoden päähän ja kerrot samalla itsestäsi.<br />
<br />
Ulkoministeriön kriisipuhelimen tekstiviestikyselyt.<br />
<br />
Vaikeus pidätellä ääneen nauramista, kun tarkastelussasi, Mia, ovat kirjallisuuden ja mainostamisen konventiot.<br />
<br />
Kiihtyminen, kuinka muka yhdenpäiväntuttavia voi noin vain pyytää Facebook-kavereiksi.<br />
<br />
Kuinka sinä, Mia, olet oivaltanut listojen tekemisen tärkeyden ihmiselämässä.<br />
<br />
Muisto kevättalvisista raitiovaunutyömatkoista, joiden aikana luin tämän suurenmoisen kirjan.<br />
<br />
Vastustamaton tarve huutaa kanssamatkustajille, että ihan jokaisen pitäisi tehdä samoin.<br />
<br />
Kuinka koskaan ei ole liian myöhäistä kävellä valkoiseen sumuun.<br />
<br />
Mia Kankimäki: <i>Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin</i> (2013 Otava, 380 s).<br />
<div>
<br /></div>
Janne Typpihttp://www.blogger.com/profile/04931767660040820342noreply@blogger.com0